Esposende - Viana do Castelo 25,6 km. Hikinen, mutta aivan ihana reitti!

Esposende

Oli mukavan viileä yö, onneksi joku oli jättänyt ikkunan auki. Kukaan ei pahasti kuorsannut, viideltä heräsin jonkun kellon soittoon. Oman puhelinherätykseni olin laittanut vasta seitsemäksi, sillä hintaan (13€) kuuluva aamiainen tarjottaisiin vasta 7.30. Kuudelta olin jo aivan pirteä, kävin aamupesulla ja sängyn verhojen suojassa hoidin jalkani ketään häiritsemättä. Muidenkin herättyä pakkasin rinkkani ja menin alakertaan aamiaiselle, seuraksi sain Dagmarin.

Olin toivonut voivani jatkaa rantaa myöten ja se olisikin onnistunut hiekalla kävellen, mutta se olisi ollut vielä raskaampi kuin sisämaahan suuntaava reitti. Tällä reitillä riitti mäkiä, tosin ne eivät nousseet 140 metriä korkeammalle. Tunnin käveltyäni pysähdyin kahville Bolinhossa. Kahvilan yhteydessä oli myös pieni kauppa ja terassilla istuessani myyntiin tuli tuoreita kaloja.

Bolinhon jälkeen kivetty tie vaihtui ihastuttavaksi metsäpoluksi, joka laskeutui Rio Neivaan. Ei sen kummempi "koski" kuin Vantaan kirkonkylässä, mutta veden solina ilahduttaa aina mieltäni. 

Siesta

Meri jää kauas taakseni

Igreja Santiago de Castelo do Neiva

Sillan ylitettyäni alkoi jyrkkä ylämäki ja päädyin Igreja Santiago de Castelo do Neivaan. Harvoin otan kahta leimaa vaelluspassiini samana päivänä, mutta ylämäki oli sen verran tehokas, että leimasin kirkossa passini ja otin samalla tarjolla olevan keksin. Reitti jatkui taas metsään, jossa eucalyptuspuut ja kukat tuoksuivat. En voinut muuta kuin nauttia matkan teosta. Seuraavaksi tuli vastaan Chafé ja pysähdyin Bohemialle.

Viana do Castelo

Yritin varata yösijan soittamalla etukäteen Convento do Carmoon, mutta en saanut sieltä vastausta. Ylitin kaupunkiin johtavan sillan ja yritin opaskirja kädessä löytää Conventon, siinä onnistumatta. Kukaan paikallinenkaan ei tunnistanut sitä. Puolisen tuntia harhailtuani luovutin ja palasin sillan juureen ja lähdin siitä etsimään albergueta. Jostain yläpuolelta huudettiin nimeäni; Lina vilkutti minulle Pousadas de Juventuden parvekkeelta. Kävin respassa kirjautumassa ja pääsin Linan kanssa samaan 4h-huoneeseen. Saimmekin pitää sen ja parvekkeen kahdestaan. Kävin suihkussa ja pesin pyykkini. "Kaikki sinulla onkin mukana" sanoi Lina (joka kantaa osan ruuistaankin rinkassaan), kun viritin pyykkinarun parvekkeelle.

Viana do Castelo

Restaurante Triângulo

Linan jäädessä pyykkämään kävelin takaisin keskustaan ja menin Restaurante Triânguloon päivälliselle. Aikaisesta ajankohdasta johtuen olin ainoa asiakas, mutta ainakin palvelu pelasi. Tilasin mustekala-katkarapuvartaat ja niitä tuli peräti kolme. Join vielä kahvinkin brandytilkan kera. Syötyäni kävelin viehättävässä kaupungissa, ennen kuin palasin hostelin oleskelutiloihin kirjoittelemaan.

Pousadas de Juventude

Pousadas de Juventude

Lina palasi kauppareissultaan ja alkoi valmistaa keittiössä omaa illallistaan. Hän kehui ostaneensa meille punaviinin. Minä olin ostanut meille valkoviinin. Ei, emme juoneet niitä molempia. Iltapesun jälkeen hoidin jalkani ja menetin taas yhden varpaankynnen. Noitahan riittää! Kun kerroin Linalle kirjoittaneeni jo yhden muistivihon täyteen, hän antoi minulle omansa. Hän ei ollut vielä aloittanutkaan kirjoittamista, vaikka oli viettänyt Portugalissa jo kaksi kuukautta.