Vila Praia de Âncora - Vila Nova de Cerveira 22,3 km. Kuka väittää, ettei täällä ole mäkiä?

Vila Praia de Âncora

Kuhina alkoi taas kuudelta, minä torkuin seitsemään. Kaikilla muilla taisi olla kiire Caminhaan, josta lautta Rio Minhon yli lähtee yhdeksältä. Seuraava lautta lähtee vasta iltapäivällä, johtuen vuorovedestä. Toki taksiveneet (5€) kevyempinä saattavat kulkea useimminkin. Jätin naapurikahvilan kahden euron paahtoleipäaamiaisen väliin ja lähdin taas syömättä matkaan. Olinhan kuljettanut jo pari viikkoa rinkassani keksejä ja pähkinöitä, kai ne pitää syödä pois, ennen kuin lopetan vaellukseni.

Vila Praia de Âncora

Reitti jatkui aivan rantaa myötäillen, ihailin aaltoja ja pysähdyin kuuntelemaan meren kohinaa. Sää oli tuulinen ja taivas pilvinen, mutta ei satanut. Ohitin taas Mehmetin. Moledassa pysähdyin kahville ja vesilasilliselle, samalla söin pois omia keksejäni.

Reitti jatkui junaradan toisella puolella, pitkin mukavaa pikkutietä. Pari Fátimaan vaeltajaa tuli vielä vastaan. Ilmeisesti viimeinen 100 km ennen Fátimaa on yhtä suosittu kuin viimeinen satanen ennen Santiagoa (sillä jo saa compostelan camino-infosta).

Caminha

Caminha

Saavuin Caminhaan, joka sekin vaikutti mukavalta kaupungilta. Näin taas Mehmetin ja halasimme hyvästit. Kävin Igreja Matrizissa, ennen kuin poistuin kaupungista ja jatkoin matkaani kohti Cerveiraa. Reitti jatkui vilkkaan ajotien laitaa, mutta irtautui siitä hetken kuluttua.

Kävelin piknik-paikan ohi, ylitin taas junaradan ja kävelin kapeita, kivettyjä teitä Seixasiin, jossa kävin Capela de São Sebastiãossa pyytämässä leiman vaelluspassiini ja sytytin kynttilät läheisilleni.

Capela de São Sebastião

Jäin oluelle kirkon lähellä olevaan tienvarsikuppilaan, jonka mykkä kyyppari yritti tarjota minulle Capela de São Sebastiãon esitettä. Näytin hänelle puhelimestani juuri ottamiani kuvia, että juurihan minä siellä kävin. Naapurikahvilasta näytti poistuvan yksi vaeltajapariskunta rinkat selässä.
 

Reitti laskeutui radan yli pientä siltaa pitkin joen rantaan ja jatkoi hetken matkaa pienen kylän läpi, noustakseen takaisin ajotien laitaan. Ylitin maantien ja jatkoin ylämäkeen kapeaa, kivettyä kylätietä. Ohitin itävaltalaisnaisen, hän taitaa olla lisäkseni ainoa, joka hostalin asukkaista jatkaa tätä reittiä. Tämän päivän vaelluksen piti olla opaskirjan mukaan aivan tasamaata. Vielä mitä! Aivan kuin olisin kävellyt samaa reittiä kuin eilen, mutta toiseen suuntaan. Tässäkin metsässä kulotettiin maata. Puoliltapäivin alkoi sataa, ensin vain vähän ja laitoin sadesuojan rinkan päälle. Hetken kuluttua rankemmin ja pysähdyin jonkun autotallin katoksen alle pukeakseni sadeviitan päälleni.

Tie muuttui metsäpoluksi, joka nousi aina vain ylemmäs. Sade loppui ja alkoi olla kuuma. Pysähdyin jonkun retkeilyalueen sade/aurinkosuojan alle syömään eväitä ja vähentämään vaatteita. Sen ohitti soliseva puro ja vieressä oli vesiallas, jonne teki mieli pulahtaa.

Vähän harmittaa, että vaelluspäiväni ovat pian ohi. Nyt, kun jalat toimivat ilman vaivoja eikä rinkan painoa enää edes huomaa, voisin jatkaa pidempäänkin.

Viherkasvit kaupan päälle!

Oli taas tosi hieno reitti. Tosin odotin jo pääseväni jonnekin lounaalle, mutta matka vain jatkui ja aina vain ylöspäin (mistä karttakirjani ei mainitse mitään, sen profiili näyttää tämän päivän reitille pelkkää tasamaata). Kauempana näkyvistä vuorista tietää, että Espanja alkaa olla lähellä. Pelkäsin jo huomaamatta ohittaneeni Cerveiran, kunnes kivetty tie lopulta laskeutui kaupunkiin.

Tänne kun voisin majoittua!

Vila Nova de Cerveira

Kiko's

Kaupunkiin päästyäni jäin ensimmäiseen kahvilaan lounassalaatille. Syötyäni jatkoin keskustaan ja yritin löytää majapaikkani. Oli taas nöyrryttävä ja kävin kaupungintalolla kysymässä suuntaa.

Vila Nova de Cerveira

Pousada de Juventude

Löydettyäni Youth Hostelin respa kertoi, että dormit on jo varattu täyteen. Maksoin 2hh omalla kylppärillä (liinavaatteet ja pehmeät pyyhkeet, aaah!) ja sanoin, että jos yksinäinen nainen (esim. se itävaltalainen, jonka kuvittelen kulkevan perässäni) saapuu, voin hyvin jakaa huoneen hänen kanssaan. Dagmar oli jo jakanut yhden huoneen erittäin puheliaan saksalaisen naisen kanssa. Varsinainen moottoriturpa! Vähän kävi sääliksi Dagmaria, ehkä hän olisi mieluummin jakanut huoneen kanssani, vaikka nyt voikin puhua omalla äidinkielellään. Asettauduin taloksi, kävin suihkussa ja pesin pyykkini alakerran keittiössä. Vein ne kuivumaan pihalla olevalle narulle, tosin respan nainen varoitteli, että kohta sataa. Eiköhän ne tässä tuulessa kuivu nopeasti.

Poço Bar

Lähdin keskustaan illalliselle, tietenkin taas väärään aikaan. Useimmat ravintolat olivat vielä kiinni, Poço Bar oli auki ja tilasin listalta pitakebabin. Johan alkoi pakastimen ovi ja mikroaaltouuni laulaa, mutta ihan hyvää oli. Leipäkin niin ohutta, että se oli tarkoitettu vain pitämään runsaat täytteet sisällään. Join vielä kahvit aurinkoisella terassilla, ei sitä sadetta sitten tullutkaan.

Näillä mennään!

Palasin kämpille ja keräsin kuivat pyykkini narulta. Dagmar kyseli, tulenko vielä alas istumaan heidän seuraansa. Kirjoittamiseeni vedoten menin kuitenkin viereiseen oleskelutilaan, jonka ilta-aurinko oli kuumentanut. Naisten poistuttua minäkin vetäydyin huoneeseeni, jonne en ollut saanut seuraa (maksan huonehinnan 38€ kokonaan). Seinän läpi kuului Dagmarin kämppiksen katkeamaton puhetulva. Levitin puhtaat pyykkini toisen sängyn päälle, nautin olostani ja luin hetken mukana kulkevaa pokkaria. Boa noite!