torstai 9. toukokuuta 2019

Vila Nova de Cerveira - Valença 15,5 km. Ruusuisen mukava tie.


Vila Nova de Cerveira
Vaikka olin yksin, nukuin silti huonosti. Naapuritkin hiljenivät aikaisin. Ehkä olen niin tottunut nukkumaan porukassa, ettei omasta huoneesta ole enää juurikaan iloa. Torkuin seitsemään, hintaan sisältyvä aamiainen tarjoiltiin 7.30. Pakkasin tavarani, kävin aamiaisella ja lähdin matkaan vasta yhdeksältä. Sää oli edelleen tuulinen ja pilvinen.

Poistuin ajotieltä ja kuljin pienten, hiljaisten kylien läpi. Pihoilla rehottivat ruusut ja rhodot, jossain kukkivat jo pallohortensiatkin.

Missään en ole nähnyt niin paljon ruusuja kuin tällä caminolla! Jos pihallamme niitä kasvaisi näin paljon, meillä olisi kasvukautena aina tuoreita ruusuja maljakossa. Lisukkeena ehkä sellainen tuoksuva, keltaisena kukkiva oksa.

Torstaista huolimatta kaikkialla vallitsi sunnuntairauha. Välillä sataa tihuutteli ja suojasin rinkan sadesuojalla. Oli liian hiostavaa ottaa sadeviitta käyttöön. Kivetty tie muuttui tuoksuvan metsän läpi kuljettavaksi hiekkatieksi. Oli vain loivaa nousua, aivan mahtava kävelypäivä!

Minä vahdin täällä!
Pidin kahvipaussin Carvalhassa ja laastaroin eilen mäkisessä maastossa kipeäksi tulleen kantapääni. Eihän se siinä pysynyt!

Suomi mainittu, torille!
Ennen Valençaan nousua jäin lounaalle mukavaan baariin, jossa istuivat sulassa sovussa paikalliset ja matkallaan pysähtyneet vaeltajat. Tilasin pienen tapaslautasen ja huomasin hyllyllä simpukkarivistön, yhteen simpukkaan oli maalattu Suomen lippu. Itävaltalaisnainen käveli sadeviitta päällään sisälle, ulkona satoi taas. Sääennuste lupasikin, että tämä olisi viikon sateisin päivä. 

Valença Fortaleza

Sade taukosi sopivasti, kun nousin ylämäen Valençaan. Keltaiset nuolet johdattivat minut suoraan linnoitukselle ja muurin aukkojen läpi vanhaan kaupunkiin. Albergue oli huomaamattani jäänyt jonnekin taakseni, kävin kysymässä Pousadan hintaa; 75€/yö!!! Otin 2hh Resdensia Portas do Solista 30€/yö.

Portas do Sol
Portas do Sol
Ah, hikiset sukat ja kostuneet tossut paistuvat!
Huoneeni ikkunasta näkyi linnoitukselle, joka on aivan vieressä. Kävin suihkussa, alkoi sataa ja pidin parin tunnin siestan.

Valença
Illalla kävelin varvastossuillani Igreja de St. Mariaan hakemaan leiman vaelluspassiini. Alkoi sataa ja kiirehdin Pastelaria São Teotónioon, joka standissaan mainosti salaatteja. Sorruin kuitenkin kylmissäni tilaamaan lämpimän ruuan, kana oli jälleen kerran paneroitua. Tilasin viinin, jota tuli pullollinen. Oli sen verran hintava, että otin lopun viinin, toisen leivän ja puolikkaan juuston lähtiessäni mukaani, kun palasin residenssiini. Telkkarista löytyi myös hyvä radiokanava, jota kuunnellessa päivitin blogiani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti