Lissabon

TAP lähetti aamuyöllä viestin, että lento lähtee 40 minuuttia myöhässä. Pidimme kuitenkin sovitusta aikataulusta kiinni, kun kerran olimme hereillä. Kentällä kulutin odotusaikaa lukemalla mukaan tullutta pokkaria. Kone oli lähes täynnä.

Lissabonin sää oli lämpimänkostea sadekuuron jälkeen. Kävelin terminaalista ulos metroasemalle. Yksi viimekeväinen pahvikortti oli vielä voimassa ja latasin siihen automaatista yhden matkan (1,50). Sillä pääsin yhdellä vaihdolla Rossiolle. Lisbon Destination Hostel sijaitsee asemarakennuksessa. Tällä reissulla Rossion aseman julkisivu on remontissa. En vielä päässyt huoneeseen, jätin rinkan säilytykseen ja lähdin Rossion aukion markkinoille.

Kävelin Alfamaan ja istuin Maruton terassille (kaksi pientä pöytää) paikallispanimon portterille. Väki kulki kaupungilla palmunoksat käsissään, Hannu lähetti minulle kuvan pienistä virpojista.

A Tasca do Poeta

Alkoi olla lounasaika ja menin A Tasca do Poetaan syömään paistettua lohta. Syötyäni lähdin etsimään pyhiinvaellusreittiä.

Sìitä oli sekin hyöty, että löysin kujia ja kuppiloita, joita en ole ennen nähnyt. Ensimmäiset keltaiset caminon merkit huomasin vasta vähän ennen kaakelimuseota.

Kävelin Santa Apolónian aseman kautta takaisin Rossiolle. Hostellissa sain avaimen ja kävin suihkuttamassa hiet pois.

Sardiinia, sardiinia

Lisbon Destination Hostel

Vietin pienen siestan mukavassa olohuoneessa. Ei juurikaan huvittanut lähteä enää minnekään, mutta en kai ole tullut tänne asti hostelliin nujumaan.

Rossio

Oli ihan pakko!

Kävelin Baixa-Chiadoon ja kävin ajelemassa pitkät liukuportaat. Etsin jotain mukavaa paikkaa syödäkseni jotain pientä, mutta erehdyin intialaisravintolaan. Ei pitäisi tilata kanaruokia, jos itse teen parempaa.

Kahdeksan hengen dormi oli erittäin hiljainen. Toivottavasti minä en ollut se ainoa, joka kuorsasi. Jalkoja särki yöllä (liikaa kävelyä asvaltilla ja mukulakivillä), oli pakko vetää peitto niiden päälle, vaikka muuten olikin turhan lämmintä. Kotona nukun viileässä ja ilman vaatteita.

Aamulla taivas oli pilvessä ja alkoi sataa tihuuttaa. Ei ollut kiire mihinkään ja söin hostellin runsaan aamiaisen kaikessa rauhassa. Kymmeneltä laitettiin musiikki soimaan yleisissä tiloissa, jotta hitaimmatkin huomaisivat tulla aamiaiselle.

Sé Catedral

Kävin katedraalissa hakemassa vaelluspassini ja sain siihen lähtöleiman. Sytytin kirkossa kynttilän, tällä kerralla itselleni/jaloilleni.

Nousin rinnettä ylös Miradouro Santa Lucian kautta Castelo de Sao Jorgelle, jonne oli tolkuton jono.

View from Torre da Igreja do Castelo

En jäänyt jonottamaan linnoitukselle, vaan kävin viereisessä Igreja do Castelossa ja kapusin sen kellotorniin. Olihan minun kerran soitettava kelloakin, kun sain siihen luvan.

Lenkkioluen (Sagres preta) otin yhdessä vakipaikassani, jonka läheltä ratikat jyristävät ohi. Oli aikaa ottaa kirja esille ja nauttia Lissabonin ihanasta valosta. Ettei vain olisi ollut kerran kuvaamani koira, joka kävi tervehtimässä minua aurinkoisella terassilla.

Kävelin Alfaman kautta keskustaan, kävin hostelilla vaihtamassa kevyemmät vaatteet ja jalkauduin uudelleen ulos.

Praça do Comercion kautta kävelin rantaan, jonne oli kerääntynyt paljon porukkaa.

Portugalissa tulee syötyä kalaa enemmän kuin THL suosittelee, hyvä että on minulle mieleen. Sardiinit olivat vielä syömättä, ne tilasin itselleni tutussa Restaurante Cana Verdessä. Viimeksi niitä taisi olla viisi, mutta nämä neljä isoa riittivät mainiosti. Enkä yhtään ihmettele, ettei pöydässä ollut suolasirotinta...

Matkani jatkui Martim Moniziin, joka taitaa olla sitä etnisintä Lissabonia. Jäin aurinkoon nauttimaan kahviani. Naapuripöydässä nuorimies teki sätkän itselleen, kun laitapuolen kulkija pysähtyi hänen kohdalleen, kysyi saako hän juoda loput kahvit ja lupaa odottamatta huitaisi sen kurkkuunsa.

Palasin Rossiolle ja istuin aseman takana olevalle aurinkoiselle terassille Aperol sprizerille (tulihan tuokin vihdoin maistettua). Samalla luin mukana kulkevaa kirjaa. Hostelissa kävin suihkussa ja jäin yhteistilaan päivittämään blogiani. Hetken kuluttua kuulutettiin, että baarissa on tarjolla ilmaista sangriaa!

Lähdin vielä iltakävelylle ja jäin lähellä olevan ravintolakadun varrelle Marisqueira Populariin syömään kanasalaatin. Muutkin asiakkaat olivat turisteja, suurin osa brittejä, jotka pyysivät ketsuppia. Naisryhmä aurinkolasit päälaella kävi läpi äiti-syndroomaa. Huoh, tunsinko piston sydämessäni?

Palasin hostelliin ja pakkasin rinkan valmiiksi aamua varten.