Neiti Kevät

Talven selän katkaisi aurinkoinen loma Espanjan Andalusiassa. Pian koittikin kovasti odotettu huhtikuu. Perheessämme on keväällä paljon syntymäpäiviä, viikonloppuna kävimme onnittelemassa Suvia ja äitiä, joilla on ikäeroa lähes tasan 50 vuotta. Kun Suvi syntyi Naistenklinikalla, vanhempani olivat viettämässä synttäreitä Lapissa. Sieltä palattuaan äiti oli flunssainen ja ihaili vastasyntynyttä makuuhuoneemme ikkunan takaa.

Kävelylenkillä löysin ensimmäiset leskenlehdet. Sipulikukkien alut puskevat viljelypalstoilla mullasta kohti aurinkoa. Keravanjoki virtaa valtoimenaan rantoja myöten, uimapaikkanikin kohdalla jäät ovat sulaneet, rannassa on vielä vähän lunta ja jäätä. 

Portugali-tautiin haimme ensiapua Savoyn hienosta fado-konsertista. Matalaääninen Gisela João hurmasi täyden salin jutustelullaan ja lauluillaan.

Kuusijärvi

Lauantain jumppatunnin jälkeen tein eväät ja kävelimme Kuusijärvelle. Rannat olivat täynnä perheitä ja avantouimareita, jotka nauttivat auringonpaisteesta uikkareissaan laitureilla. Me menimme nuotiopaikalle syömään tekemäni lohileivät. Koko viikonlopun oli hieno sää ja jalkoja säästääkseni aloitin sunnuntaina pihan haravoimisen. Nyt on kipeinä sekä jalat että kädet. Lisäksi kärsin allergiaoireista, jotka toivottavasti helpottuvat Portugalissa.

Viimeinen viikko ennen reissua oli taas täynnä ohjelmaa. Alkuviikosta kävimme äidin luona, vieraillen samalla kummitädilläni. Siellä oli tautia tarjolla, toivottavasti en saanut flunssatartuntaa. Rekolan Raikkaan kevään jumpat olivat minulle viimeiset tällä viikolla, lisäksi oli lukupiiri ja kampaajalla käynti. Seuraavan kerran käyn ehkä parturissa (ja hierojalla) Portugalissa! 

Kävin Tikkurilassa kiristämässä silmälasien sangat ja menimme Ikeaan syömään pääsiäislounaan. Suosittelen! Illalla naapurin pikkutytöt kävivät ovella kolkuttamassa ja kyselemässä (Hannun kertomista) peikoista. Epäilivät näiden jo heränneen talviuniltaan, mutta Hannu vakuutti, ettei peikkosia ole vielä näkynyt kellarissa tai sen lähettyvillä.

Kevään kirjoja:

Yoko Ogawa "Professori ja taloudenhoitaja". Viehättävä, vaikkakin epäuskottava, tarina iäkkäästä matematiikan professorista ja tämän (ties kuinka monennesta) taloudenhoitajasta. Onnettomuus on vaurioittanut proffan aivoja, joten tämä muistaa asiat vain muutaman tunnin periodilta, mutta laskutoimituksiin hän  pystyy perehtymään nuoruuden vimmalla. Innokas taloudenhoitaja ja tämän poika saavat erityisen yhteyden vanhukseen ja innostuvat itsekin matematiikan saloista. Minua laskelmat eivät kiinnostaneet, onneksi ne pystyi hyvin hyppäämään yli, samoin perehtyminen baseballin juoneen.

Michelle Obama "Minun tarinani"

Toimiston lukupiirin seuraava kirja on (taas kerran!) niin paksu, ettei se pääse reissuun mukaan, enkä muutenkaan ehtisi toukokuun lukupiirin tapaamiseen. Rinkkaan pakkaan jonkun kierrätyspokkarin.