Mealhada - Águeda 25,4 km. Hyvä vaelluspäivä, mutta liikaa asvalttia.

Tänään saikin kävellä pitkään, ennen kuin löytyi ensimmäinen aamukahvipaikka. Kipitin ohi italialaismiehen, joka tikkasi kävelysauvojaan kivettyyn katuun. Ärsyttävää kuunneltavaa.

Vasta Avelãs de Caminossa oli kahvilabaari, istuin ulos aurinkoon tuplakahville ja tuoreelle vaniljatäytteiselle croissantille. Tikkaava italialainen saapui, samoin Sonya ja Sean. Heillä on sentään kumitulpat kävelysauvoissaan. Annoin tikkaajan lähteä reilusti edelläni ja jäin juttelemaan kanadalaisten kanssa. Tarjosin heille salmiakkia, Sean puisteli päätään, mutta Sonya otti mielellään ja kertoi, että hänen äidillään on aina näitä. Sanoin, että olinkin sitä mieltä, että hänen täytyy olla suomalainen, kun näin hänet ensimmäisen kerran Tomarissa. Mutta ei, isoäiti on kuulemma Puolasta. Annoin hänelle loppuaskin (minullahan näitä riittää) ja lähdin matkaan. Ohitin taas tikkaavan italialaisen.

Matka jatkui osittain teollisuusalueen ohi ja vilkasliikenteisen tien laitaa. Pysähdyin virvokkeelle tienvarsiravintolaan, jonne vilkutin myös ohittamani ranskalaisdaamit. Sen jälkeen reitti siirtyi takaisin metsäpolulle. Vastaani tuli pyöräilyseurue, joka pysähtyi ylämäen päälle puuskuttamaan ja miehet tekivät käsillään aaltoja kävellessäni heidän ohitseen! Loppumatka kuluikin läpi viinitarhojen.

Águeda

Águeda, viehättävän näköinen kaupunki. Tuskin tulen tutustumaan keskustaan, sillä Albergue Sto António sijaitsee sen toisella puolella. Sinne olikin tosi hyvät opasteet.

I've seen the sign! (Siis tuo vasemman puoleinen, tietenkin.)

Albergue Sto António

Wau, mikä paikka! Ei puuttunut kuin uima-allas. Ihana puutarha, hyvät dormit (liinavaatteet!), keittiö, olohuone = 12€. Hiljainen italialaismies oli jo paikalla, valitsin petini vielä tyhjästä 4h-dormista ja kävin suihkussa. Paikalla ei ole ravintolaa (aamiaisen voi kuitenkin tilata halutessaan etukäteen) ja take away -tilaus toimii iltaisin. Lähdin köpöttelemään Lidliin, kun Peter kirjautui albergueen. Vaimonsa Sue käveli vastaani Lidlin kassi kädessään ja kyseli, onko vielä pitkäkin matka.

Ostin valmiin Caesar-salaatin, sämpylän, kirsikkatomaatteja, jogurttia, hedelmiä ja viinin, ensimmäiset (pääsiäis)karkit yht. 7,80€. Söin lounaan ulkona, samaan aikaan touhukkaat ranskalaismademoisellet levittivät kaikki tavaransa pitkin aurinkoista nurmikkoa. Toinen heistä oli saanut puremia niskaansa, ilmeisesti viime yön majoituksesta. Turhaan olin kadehtinut heidän varaamiaan pehmeitä täkkejä! Sue ja Peter olivat majoittuneet samaan dormiin kanssani. Prahalainen pitkä tyttö, Antónia, ihmetteli, mihin asettua ja kutsuin hänet dormiimme. Toinen vaihtoehto olisi ollut majoittua 2h-dormiin hiljaisen italialaisen kanssa, mutta hän otti kutsuni ilomielin vastaan. Tuskin tarvitsee edes tikkaita päästäkseen yläpetiin... Kanadalaiset saapuivat, nuoripari taisi taas ottaa 2hh, kun ei heitä dormissakaan näkynyt. Samoin iloiset korealaiset.

Michael, Peter & Sue

Illalla ajattelin tilata itselleni take away -annoksen, mutta Sue, Peter ja Michael kutsuivat minut yhdessä valmistamalleen illalliselle. Istuimme ulos syömään, oli vielä lämmin ilta. Uusia perunoita, pieniä vihreitä paprikoita (pimientos), juustoa, keitettyjä kananmunia ja tonnikalasalaattia. Voitti mennen tullen kaikki take away -annokset. Uudet camino-ystäväni nimittivät minut Speedy Conzalesiksi. "The fastest small mouse in the Camino Portugués". Tasasimme viinit ja tiskien jälkeen nousimme toiseen kerrokseen nukkumaan.

Boa noite!