Azampuja - Santarém 33,2 km

Nyt oli hiljaisia nukkujia, jopa se yksi iso mies. Kuudelta soi jonkun herätys, mutta ei sitä kukaan noudattanut. Minä nousin puoli seitsemältä ja lähdinkin ensimmäisenä. Ennen sitä kaikki onnittelivat Hernataa, joka viettää tänään synttäriään. Suomalainen "Hyvää syntymäpäivää!" herätti taas hilpeyttä. Luultavasti en tapaa enää Hernataa, joka kävelee lyhyempiä vaelluspäiviä ("I wish I can also say only 20 kms"). Vapaaehtoisisäntämme Jorge kertoi Santrémin kunnallisen alberguen olevan pyhän takia kiinni ja hän varasi Elenille ja Hernatalle yösijat Valadasta.

Etana-invaasio

Ylitin taas junaradan, sen jälkeen alkoi mukava, puiden varjostama tie ohi piknik-alueen. Sää oli pilvinen, kuten yleensäkin pitkäperjantaina. Reitti kääntyi sateen kurastamalle peltotielle, josta matka jatkui reunoiltaan kaltevaa asvaltoitua ajotietä ohi viinitarhojen ja maatilojen. Sen olisin halunnut mennä vaikka autokyydillä.

Pysähdyin ensimmäiseen kylään - Reguengo - aamukahville ja pääsiäisen kunniaksi tilasin manteli-appelsiinikakkupalan.

Valadassa poikkesin hautausmaalle, muuten en pysähdellyt, kun se oli niin lähellä Reguengoa. Muita vaeltajia ei näkynyt, vain pyhäpyöräilijöitä. Viimeisen ohittamani kylän kahvila oli suljettu. Reittimerkit ohjasivat minut suoraan hiekkatielle, eikä Mugeen, jossa olisi ollut viimeinen mahdollisuus ruokailla ennen Santarémia. Jäin siis ilman vessaa ja vesipullon täyttöä, evästä minulla oli tarpeeksi ja muutaman kilometrin käveltyäni istuinkin pellonlaitaan evästauolle. Pyöräilevä miesjoukko ohitti minut hyvän vaelluksen toivotuksineen, muuten en nähnyt ristinsielua (sallittakoon näin pääsiäisellinen ilmaisu).

Kuten viime keväästä tiesin, Santarém sijaitsee mäen päällä. Mutta että noin korkealla! Viimeiset kilometrit olivat silkkaa nousua ja kärsimystä. Yksi varvas tuntui olevan aivan muussina (kiitos Frigilianan helmikuisen vuoristovaelluksen). Eikä ainuttakaan baaria ollut matkan varrella, vasta Santarémin keskustassa pääsin vessaan ja suojautumaan sadekuurolta, joka alkoi sopivasti kun pääsin perille vähän ennen kahta.

Santarém

Sade lakkasi ja majoituin Santarém Hosteliin 4h naisten dormiin, minua ennen siellä oli jo tanskalainen Sofie. Kaikkien käytössä on iso, mukava oleskelutila sohvineen ja aamulla on tarjolla aamiainen niin aikaisin kuin itse haluaa. Hintaan (15€) sisältyy myös pyyhe ja liinavaatteet. Kävinkin heti suihkussa ja koska aurinko alkoi paistaa, pesin päivän pyykit. Kattoterassilla on kuivaustelineet ja lisää yhteistä oleskelutilaa.

Kuten viimeksi täällä totesimme, ravintolat aukeavat vasta kuudelta tai seitsemältä. Kiertelin kaunista kaupunkia ja kävin tutulla, Marvilan aukion aurinkoisella terassilla. En tiedä, tunnistiko tarjoilijapoika minut.

Nice Pizza

Vihdoin kello oli kuusi ja menin Nice Pizzaan syömään. En heti huomannut, että vitriinissä olisi ollut valmiita pizzapaloja, vaan tilasin listalta kokonaisen merellisen pizzan (pahus, en saanut anjovista). Se oli niin iso, että nälästä huolimatta en jaksanut syödä kuin puolet. Otin loput mukaani, hain Pingo Docesta pienen viinin ja palasin hostelliin kirjoittamaan mukavalle sohvalle. Amerikkalainen Portugalissa lomaileva Jennifer oli jo pedissä. Olin pakkaamassa rinkkaani, kun Sofie palasi seuranaan intialaissyntyinen kaunotar Maria (Lontoosta). He ottivat mielellään vastaan pizzanloput.