Albergaria-a-Nova - São João da Madeira 24,1 km. Vanhainkodissa tavataan!

Taas tuli mukava kävelypäivä. Reitin löytymistä hämmensi aamuinen sumu ja se, että tien ylittämistä ja reittimerkkien huomaamista haittasi jatkuva rekkaliikenne. Lopulta poistuin päätieltä ja reitti jatkui osittain junaradan viertä. 

Pidin kahvipaussin Pinheiroda Bempostissa, perässäni sinne kävelivät Michael, Sue ja Peter. Sää oli sumuinen kymmeneen saakka.

Vastaani käveli joukko Fátimaan meneviä pyhiinvaeltajia, jotka lauloivat virsiä vaeltaessaan.

Sonya (CAN)

Saavuin isompaan kaupunkiin, Oliveira de Azeméisiin, jonka kirkon edessä kuvasin Sonyan. Harmi vain, että kirkossa ei ollut ketään leimaamassa vaelluspassejamme.

Kaupungin ulkopuolella pysähdyin Santiago da Riba-Ulissa edulliselle lounaalle. Ei olisi kannattanut, sillä iltapäivällä oli tolkuttoman kuuma.

Saavuin São João de Madeiraan ja kävelin taas läpi keskustan, ennen kuin ymmärsin tarkistaa opaskirjasta, missä mahdollinen yösijani sijaitsee. Käännyin takaisin ja paikallisten rouvien neuvomana löysin Santa Casa de Miseridecórdian, joka taitaakin olla vanhusten (dementikkojen) hoivakoti. Sopii minulle hyvin. Matkalla nappasin vastaani kävelevän Michaelin mukaani.

Tarjolla oli patja lattialla, lakana, tyyny ja peitto. Käytettävissä suihku, vessat ja takapiha, jonne sai pyykit kuivumaan. Eipä muuta tarvita oman (silkki)makuupussin lisäksi. Ehkä olisimme voineet osallistua vanhusten maalaus- ja musiikkiterapiaan?

Samaan majoitukseen saapuivat myös Alejandro ja slovenia/slovakia -pari, joka puhui keskenään samaa kieltä. Kielitaitoinen poika osasi myös toivottaa selkeästi "Hyvää ruokahalua!" Hän oli käynyt Suomessa Sodankylää myöten ja hattufriikkinä harmitteli edelleen, etteivät hänen rahansa olleet riitäneet lentokentällä neljäntuulenhatun ostamiseen. Tyttö oli ollut Suomessa Erasmus-vaihdossa. Slovakkipoika totesi, että maailman puhutuin kieli on "about English".

Sue ja Peter tulivat myöhemmin, koska Sue oli unohtanut kolikkokukkaronsa (ja luottokortin!) aamuiseen kahvilaan. Siinä oli mennyt tovi, ennen kuin puhelinsoittojen ja taksikyytien jälkeen he vihdoin kävelivät perille.

Illallisen söin Mr. Pizzassa, vihdoin sain kaipaamaani salaattia. Muuten paikka olikin vähän pikaruokalan oloinen.

Italialaiset Paola ja Simón saapuivat, he saivat viedä patjansa tyhjään naapurihuoneeseen. Simón totesi sen olevan "snoring free zone". Olisi pitänyt siirtää omakin patja sinne! Vanhuksista ei ollut haittaa (ehkä tämä olikin heille "päiväkoti"), mutta Michael kuorsasi koko yön.