São João da Madeira - Grijó 20,5 km + 5 km (kaksi kertaa keskustaan ja takaisin)

Slovenia/Slovakia -pari lähti aikaisin, heidän on tarkoitus päästä Portoon jo tänään. Omankin suunnitelmani mukaan minun piti olla tänään Portossa. Lupasin itselleni myös toisen junapäivän, mutta jalat tuntuvat nyt toimivan, kun lyhensin päivämatkoja.

Pysähdyin aamukahville pieneen kulmakahvilaan, ennen jyrkkää ylämäkeä. Hiljainen italialainen porhalsi ohi, annoin hänen mennä rauhassa edelleni, etten taas joudu ohittamaan häntä (ja hän tarjoamaan oluen minulle).

Galicia?

Matka jatkui osittain vilkkaan N1-tien laitaa, todella tylsää! Kun ohitin ylämäessä kanadalaiset, Sean kysyi, mistä saan kaiken energiani. Eikö hän tiedä, että suomalaiset naiset ovat sitkeitä ja vahvoja? Ohitin myös aikaisin lähteneen Slovenia/Slovakian, tyttö näytti kävelevän tosi huonosti. Tuskin pääsevät Portoon tänään.

Jossain pikkukylässä hukkasin reittimerkit, paikalliset tulivat apuun ja huutelivat pihoiltaan oikeaa suuntaa.

Turhia lupauksia, minä en ainakaan löytänyt!

Grijó

Vähän ennen Grijóa hiljainen italialainen käveli vastaani ja kysyi "Hostel?" Hän ei siis olekaan mykkä! Siinä kohtaa minun olisi pitänyt pysähtyä ja kaivaa opaskirja rinkastani, mutta kohautin vain olkiani ja jatkoin kohti keskustaa ohittaen ison hautausmaan ja luostarin. Ja vähän vielä keskustan ohikin. Onneksi minua alkoi epäilyttää ja käännyin takaisin. Joku paikallinen neuvoi kävelemään vielä kilometrin verran ja siinähän se albergue on. Nyt vastaani kävelivät Michael ja pitkä hollantilainen Rob, he olivat jo vieneet rinkkansa albergueen ja olivat menossa keskustaan. Albergue S. Salvadorin seinässä oli vain pieni kyltti, sisäänkäynti oli suljettu raskaalla rautaportilla. Sean tuli avaamaan oven minulle. Kysyin hiljaa Sonyalta, missä Michael nukkuu. Yläkerrassa, vastasi tämä ja vein rinkkani alakerran 4h-dormiin. 

Monasterio de Grijó

Kävin kuumassa suihkussa ja jätin pyykit kuivumaan aurinkoiselle takapihalle. Tosi viehättävä paikka! Kävelin uudelleen keskustaan, ostin apteekista lisää laastareita, vaikka vessapaperi varpaiden ympärillä toimiikin paremmin (Suen vinkki; puhdasta lampaanvillaa varpaiden suojaksi). Menin lounaalle Restaurante Antónioon, tarjoilija tarjosi leimaa vaelluspassiini, mutta sanoin hakevani sen luostarista, jos mahdollista. Syötyäni kävelin takaisin, itse luostari oli kiinni, mutta sen toimisto vielä auki ja sain leiman.

Kävelin takaisin albergueen läpi kauniin hautausmaan. Eläviä kynttilöitä ja oikeita kukkia! Eikä mitään pikkukimppuja, vaan kunnon puskat jokaiselle perheenjäsenelle. Liekö joku muukin juhlapäivä kuin vappuaatto?

Albergue S. Salvador

Sonya, Sean, Sue & Peter

Michael ja Rob olivat lähdössä illalliselle läheiseen kahvila-ravintolaan ja kutsuivat minut seurakseen aperitiiville. Hauska mies tuo hollantilainen, harmi että tiemme huomenna erkanevat tämän porukan kanssa. Juuri, kun miesten ruoka alkoi olla valmista pihagrillissä, joku kävi huikkaamassa, että vapaaehtoistyöntekijä saapui albergueen ja ottaa nyt vastaan kirjautumisia. Sen jälkeen jäin vielä sisäpihalle istumaan kanadalaisten ja uusiseelantilaisten kanssa, kun he kutsuivat minut pastaillalliselle. Sue ja Peter olivat majoittuneet kanssani samaan dormiin, viimeisinä saapuneet Paola ja Simón ottivat viereisen, avoimen 2h-dormin. Sue tiesi kertoa, että Alejandro majoittuu palokunnan tarjoamiin tiloihin. Noinko nopeasti nuorimies kyllästyi meihin?