Tomar - Alvaiãzere 33,2 km

Aamuviideltä seinän takaa kuului miehekästä keskustelua. Joko jotkut vasta kotiutuivat, tai jotkut olivat jo hereillä lähteäkseen aikaisin jatkamaan caminoa. Nousin seitsemän jälkeen aamiaiselle, vaikkei minulla kiirettä pitänytkään olla. Täällä vain menee niin aikaisin nukkumaan, että uni loppuu kesken. Vasta syötyäni tarkistin bussiaikataulut; ainoastaan yksi lähtö päivässä 16.45. En halunnut odottaa koko päivää, vaan päätin kävellä. Laskin ehtiväni kävellen perille ennen bussia. Nyt tuli kiire!

Koskaan en ole rikkonut kirjaa, mutta nyt revin mukana kulkevan paksun pokkarin puoliksi ja jätin lukemani puolikkaan dormiin. Sofie oli mennyt aamiaiselle, tavarat pakattuani kävin hyvästelemässä hänet, Marian ja Pietron. Tuskin tulen enää näkemään nuoria ystäviäni. Pietro aikoo pitää lepopäivän, Sofie jää Portugaliin ratsastusviikolle ja Maria teki vain lyhyen vaelluksen työmatkansa päätteeksi. Kaupungin ulkopuolella alkoi mukava metsäinen reitti, joka seurasi Nabão-jokea. Sammakot kurnuttivat kovaan ääneen joessa. Pehmeä polku nousi ja laski maaston mukaan. Harmi vain, että käveltyäni polun jälkeisen hiekkatien, joka päättyi autotielle, olin kadottanut reittimerkit. Risteyksessä ihmettelin, mihin mennä, kun kohdalle sattui vanha nainen, joka talutti hieman nuorempaa, sokeaa naista. Molemmat vakuuttivat minun olevan Camino Santiagolla, muuta en heidän puheestaan ymmärtänytkään.

Soianda

Jatkoin ajotietä pitkin Casaisiin, Soiandassa pidin kahvitauon. Annoin nelihenkisen naisryhmän lähteä edeltäni, oletin heidän olevan päiväreppuineen minua nopeampia. Seuraavassa ylämäessä ohitin joukon. Vastaan alkoi tulla myös minua aikaisemmin aamiaiselta lähteneiden selkiä. Reittimerkit johtivat hienolle metsätielle, joka nousi 305 mpy. Tuli ihan Camino Francés mieleen, tosin siellä taisin nousta 1550 mpy.

Tasamaalle päästyäni pysähdyin haistelemaan tien varrella kukkivia ruusuja ja jasmiinipuskia.

Reitti jatkui läpi korkkipuumetsän, päätyen päällystetylle ajotielle.

Quinta da Cortiça

Seuraava pysähdyspaikka oli vasta Cortiçassa, jossa istahdin oluelle ja salaatille. Quinta da Cortiçassa (ei viinitila, tuottaa ainoastaan oliiviöljyä) olisi ollut tarjolla myös yösija, mutta katsoin 20€ olevan liian kallis keskellä ei mitään. Samaan paikkaan oli pysähtynyt myös brittimies ja nauravainen korealainen pariskunta. Minun perääni terassille käveli irlantilaispariskunta. Omistaja-Maria ("Oi, sinulla on sama nimi kuin äidilläni! Oi, sinulla on sama nimi kuin tyttärelläni Anna Marialla!") kehotti jokaista laittamaan nuppineulan seinällä olevaan maailmankarttaan oman maansa kohdalle. Olin ensimmäinen suomalainen. Torille!

Albergue Pinheiro, Alvaiãzere

Matka jatkui taas kivettyä (keskiaikaista?) tietä läpi muutaman talon kylien. Yksi rouva kysyi, haluanko kylmää juotavaa, mutta vakuutin veteni riittävän. Olin juuri saanut pullon täytettyä Marian luona jääkaappikylmällä vedellä. Jos minä asuisin caminon varrella ja minulla olisi ylenmäärin appelsiineja, kuten täällä on joka pihassa, laittaisin porttini pieleen pöydän, jossa olisi kannullinen vastapuristettua appelsiinimehua ja kannullinen sitruunalla maustettua kylmää vettä. Viereen laittaisin purkin vapaaehtoista maksua varten. Minä ainakin maksaisin!

Saavuin Alvaiãzereen samaan aikaan, kun bussi vasta lähti Tomarista. Albergaria Pinheiron isäntä oletti, että minä ja perässäni sisään kävellyt brittimies olimme pariskunta ja lähetti poikansa viemään meidät alakerran 2h-huoneeseen. No way! Takaisin yläkertaan, jossa saimme molemmat omat 2hh (12€). Suihkun jälkeen jätin pyykit pesemättä, ne eivät kuitenkaan kuivuisi tässä säässä. Lähdin syömään Cafe Quintinhaan, jota opaskirjani suositteli. Kylällä oli menossa isot hautajaiset, ilmeisesti jonkun palomiehen, sillä palohälytys soi ennen ja jälkeen hautajaisten. Kana oli kuivaa, mutta jotainhan on syötävä. Kuten arvasin, hautajaisväki kokoontui baariin ja meteli oli sen mukainen. 

Olin jo sängyssä lukemassa, kun setä koputti oveeni ja kertoi, että voin nyt hakea leiman passiini (hänkin oli ollut hautajaisissa). Saatuani monenkirjavat leimat vaelluspassiini maksoin myös aamiaisen ja ostin kangasmerkin ommeltavaksi rinkkaani. Isännällä ei ollut antaa tasarahaa takaisin ja otimme yhdessä pienet portviinit.

Yöllä kuului satavan, muuten olikin hiljaista. Oli mukava nukkua yksin. Menin aikaisin nukkumaan ja heräsin aamuyöstä sateen ropinaan. Aloin puhkaista jaloistani uusia rakkuloita kenenkään häiriintymättä.