Sillan jälkeen kova tie muuttui vihdoin hiekka- tai lautapäällysteiseksi.
Ohitin Sacavémin keskustan näppärästi, samoin kaikki kahvilat ja baarit. Sen jälkeen reitti jatkui hoidettua, mutta lähes umpeenkasvanutta polkua, joka seurasi Trançāo-jokea. Tuli ihan camino-fiilis, viimeistään silloin, kun yksi pyöräilijä huikkasi ohi ajaessaan buen camino/bom caminho!
Polulla ei ollut lainkaan varjopaikkoja. Pysähdyin jonkun viljelypalstan viereisen korkean kaislikon suojaan, vähensin vaatteita ja pidin samalla lyhyen evästauon. Viimeiset kilometrit olivat melkoista suorittamista. Oli kuuma ja jalat olivat väsyneet Lissabonin kovapintaisilla kaduilla.
Albergue Alpriate |
Iltapäivällä kävin Grilluksessa myöhäisellä lounaalla; keitto, salaatti (tilaamani tonnari vaihtui yllättäen papusalaatiksi), viini ja tuplakahvi yht. 8,80€. Purkillinen papuja pitää naisen tiellä!
Albergueen oli tullut lisää vaeltajia ja sain brassitytön seurakseni yläkertaan. Hän valitti palelleensa koko päivän, kun minä valitin kuumuudesta. Kävelin vielä Pingo Doceen ostamaan hedelmiä ja jogurttia illaksi ja aamuksi.
Saksalainen Michael aloitti kuorsauksensa jo kahdeksalta, minua nolotti oman sänkyni narina. Istuin vielä hetken keittiössä Pietron ja brassityttö Hernatan kanssa, ennen kuin jätin nuoret seurustelemaan keskenään ja siirryin yläkertaan lukemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti