Vilafranca de Xira - Azambuja 21 km

Nukuin taas huonosti. Ehkä minäkin kuorsaan, mutta en niin kovaa kuin kaksi herraseuralaistani. Aamun tunteina nukuin niin sikeästi, etten korvatulpiltani heti kuullut ledzeppelinin soivan. Pietro-parka! Hiivin hiljaa aamiaiselle, joka ei todellakaan ollut mikään basic. Harmi, etten jaksa aamuisin syödä paljon, hyvän leivän ja päällysteiden lisäksi tarjolla olisi ollut suklaakakkua, tuoreita mansikoita ja hedelmiä. Jokaisen pöytään tuotiin litran tölkki nektariinia.

Aloitin vaelluksen kauniilta rantakadulta, samasta kohtaa, missä eilen poistuin siltä kaupungin keskustaan. Ohitin juna-aseman, joka olikin keskustan toisella puolella, samoin ne etukäteen katsomani majapaikat. Matka jatkui pitkin tasaista (eilisen sateen jälkeen kuraista) hiekkatietä pitkin. Pari pyöräilijää ohitti minut. Camino Portugués sopiikin paremmin pyöräilijöille, kun tuntuu olevan kyllästyttävän suora ja tasainen. Hyvällä näöllä seuraavan kohteen pystyisi melkein näkemään.

Täältä puuttuvat ne wau-elämykset, joita koin joka aamu Camino Francésilla. Ja kun siellä kierrätettiin kulkijaa jokaisen kylän kirkon kautta, täällä ylitetään siltoja myöten juna-asemia. Carregadon aseman jälkeen istahdin kahville pikkubaarin aurinkoiselle seinustalle, samalla riisuin pitkähihaisen paidan pois.

Reitti vaihtui asvalttipäällysteiseksi tieksi. Aina kun mahdollista, tien ruohoiselle reunalle oli muodostunut polku. Kaikki haluavat säästää jalkojaan kovalta pinnoitteelta. Pari autoilijaa tööttäsi toivottaen näin hyvää vaellusta.

Urban Park

Saavuin puoliltapäivin Azambujaan, kävelin kaupungin läpi liian pitkälle, palasin takaisin päin ja löysin alberguen, joka aukeaisi vasta kolmelta. Tapoin odotusaikaa istumalla Urban Parkkiin oluelle ja kalahampurilaiselle.

Azambuja

Palasin albergueen, jonka edessä kanadalainen Elen odotti ovien avautumista. Kun olimme kirjautuneet sisään (6€), brassityttö Hernata liittyi seuraamme. 

Alberguessa ei ollut wifiä, suihkun ja pyykkäyksen jälkeen kävin vielä Urban Parkissa, samalla hain kaupasta vähän evästä aamuksi ja vaellukselle.

En löytänyt keskustasta ainuttakaan ravintolaa, ainoastaan cafebaareja js snackbaareja. Yhteen sellaiseen ukkokuppilaan menin illalliselle; turskapalleroita, juustoa, leipää ja pikkukarahvi punkkua, yhteensä alle kuusi euroa.

Albergueen oli tullut lisää väkeä; yksi pariskunta ja pari nuorta ranskatarta. Nämä saapuivat viimeisinä kyliltä ja koko porukka oli jo aikaisin pedissä. Hernata kertoi Pietron hakeutuneen johonkin privaattiin yöksi, kun ei saanut nukuttua muiden kuorsaukselta.