Agueda - Albergaria-a-Nova 23,1 km. +26 astetta (vähempikin riittäisi).

Keltaliivit tulevat!

Söin aamiaiseni alakerrassa, Antónia teki jo lähtöä. Totesin hänen voivan helposti tuplata minun päivämatkani; siinä kun hän ottaa askeleen, minä kipitän töpöjaloillani kaksi. Minäkin lähdin liikkeelle, oli vielä todella sumuista. En voi liikaa painottaa kirkasväristen vaatteiden tärkeyttä, varsinkin Camino Portuguésilla, jossa kävellään paljon ajoteiden varrella. Ohitin Michaelin, korealaiset ja hiljaisen italialaisen, hekin olivat lähteneet aikaisin. Välillä tuli vastaan isojakin ryhmiä matkalla Fátimaan, heitä seurasi huoltoauto. Pysähdyin kahvilaan, josta ranskalaisrouvat juuri poistuivat. Korealaisetkin tulivat sinne omine eväineen. Odotellessani tonnarileipääni Michael liittyi seuraamme. Italialainen kiirehti ohi. Radiossa soi Princen "Purple rain" ja minun oli pakko kysyä tarjoilijalta, onko laulaja nuori portugalilaistyttö. Kyllä, sama jonka Savoyn konsertissa olimme!

Vielä liian pieni vahtikoiraksi, ei edes haukkunut minua!

Via Crucis

Tuli taas mukava kävelypäivä. Kylän jälkeen matka jatkui metsään, jonka puita koristivat punaiset ristit. Liekö ollut joku pääsiäisajan vaellus, Via Crucis? Kun kahdella aiemmalla caminollani mietin paljonkin edesmenneitä läheisiäni ja ystäviäni, nyt huomaan ajattelevani ainoastaan iloisia asioita. Toki lähetän terveiseni isälle, kummisedälle ja varsinkin isoäideilleni (ihmettelevät varmaan keskenään, mitä oikein touhuan). Kun aikoinaan olin pääsiäisviikolla Naistenklinikalla synnyttämässä Suvia (Lohja ei halunnut pitää ennenaikaista synnyttäjää), jouduin ruuhkan takia nukkumaan jonkun yön käytävällä. Tuli seurattua telkkarista Helsingin Tuomiokirkon Via Crucis -näytelmää. 22 vuotta myöhemmin olin samassa sairaalassa Suvin mukana, kun hän synnytti (viisi viikkoa etuajassa) Onnia. Mikä ilon päivä se olikaan, myös minulle! Kaikki lastenlapseni ovat minulle yhtä rakkaita, mutta Onnilla on aivan oma sopukkansa sydämessäni.

Albergaria-a-Velha

Ah, ihana Gisela João!

Kävelin läpi Albergaria-a-Velhan, jonka puiston puissa roikkui vielä pääsiäiskoristeita. Gisela João konsertoi kaupungissa toukokuussa, voi harmi! Reitti jatkui takaisin metsään, keltaiset ruksit tolpissa helpottivat menoa; ei tänne, nounou! Ohitin ranskalaiset, jotka olivat pysähtyneet nurmikolle hoitamaan jalkojaan.

Viimeinen kuralätäkkö (niinhän minä luulin!)

Metsässä oli kurainen tie, jonka lätäköt pystyi kiertämään polkuja pitkin. Luulin jo, että ne olisivat tämän caminoni viimeiset lätäköt. Kuulin enkelten laulua, taivaaseenko olen tulossa? No ei. Albergaria-a-Novan kirkossa oli meneillään puolenpäivän messu ja virrenveisuu kuului kauas kaiuttimista. Juuri ennen albergueta ohitin hiljaisen italialaisen ja kirjauduin sisään ensimmäisenä. Luulin jo, että paikassa on moottoripyörien vuokrausta, mutta joku isännän tuttu pärräporukka oli poikennut kaffelle.

Albergaria-a-Nova

Respan tyttö kertoi, että kylällä on illalla joku festa, tuskin kuitenkaan jaksan sinne lähteä. Tosin alberguessa ei ollut ruokaa tarjolla, ainoastaan self service -baari ja jossainhan on syötävä. Asettauduin tyhjään yläkerran dormiin, italialainen ja alati häsläävät ranskalaiset (koko ajan kokkaamassa, pakkaamassa, pyykkäämässä tai siivoamassa) jäivät alakertaan. Menin ulos aurinkoiselle pihalle kirjoittelemaan. Michael saapui, samoin Sue ja Peter. Hiljainen italialainen ojensi selkäni takaa oluen pöydälleni, sanomatta sanaakaan. Kai hän näin halusi osoittaa tappionsa siitä, että olin nopeampi.

Pesin pikkupyykin keittiössä kuumalla vedellä (vaikka se ei olekaan luvallista) ja juttelin samalla mukavan hollantilaisnaisen kanssa. Hän kulkee caminoa hitaasti yhdessä miehensä kanssa. Jätin muut kokkaamaan pastojaan ja kävelin keskustaan syömään hyvin haudutettua possua. Ravintolat olivat piilossa, varsinaisia salakapakoita. Vatsani heitti edelleen volttia ja pyysin kahvini aveciksi brandya, mutta sitä ei ollut saatavilla (!). Otin sen sijaan pienen viskin ja heti helpotti.

Churros!

Keskustassa raikasi musiikki, oli torvisoittoa, tivolia ja myyntikojuja. Jotain muuta bändiä varten varustettiin toista esiintymislavaa, tarjolla taitaa illalla olla vähän railakkaampaa musiikkia. En löytänyt kauppaa, ostin huoltikselta aamuksi mehua, jogurttia ja keksejä.

Loppuillan istuin muiden kanssa pihalla ja tasasimme vinho verden. Dormissa seuranani oli vain hiljainen Alejandro Argentiinasta. Hän nukkui huoneen toisessa päässä, minä toisessa. Pidimme ikkunat kiinni, rekkaliikenne jyrisi läpi yön läheisellä tiellä.