perjantai 4. toukokuuta 2018

Viimeinen kokopäivä Portossa (tällä erää)

Hain leipomosta täysjyväsämpylät ja kalapullia, aamiaisen syötyämme kävimme ensin ostamassa junaliput huomiselle Figueira da Foziin. Kävelimme Pointe de D. Luís I:n kautta Mosteiro da Serra do Pilarin näköalatasanteelle, jossa minäkään en ole ennen käynyt.

Palasimme takaisin ja istuimme aurinkoiselle terassille oluelle. Matka jatkui ylös Igreja das Carmelitasille. Jätin Hannun odottamaan aukiolle ja jonotin itselleni pääsylipun (5€) Livrario Lelloon. Jono oli huomattavasti lyhyempi kuin viimeksi täällä käydessäni.

Livrario Lello
Livrario Lello
Livrario Lello
Kaunis kirjakauppa (lipun hinnan voi hyödyntää ostoksiin), mutta aivan liian täynnä porukkaa.


Haahuilimme lähikaduilla ja jäimme istumaan Confeitaria Tamisan aurinkoiselle terassille. Lounaaksi savulohisalaattia, grillattua lohta ja pihviä kahvikastikkeessa. 


Alkukesän vehreyttä
Kämpille palattuamme vetäydyimme siestalle.


Päätimme lopettaa kävelyn tältä päivältä ja menimme illalla lähikadun "salakapakkaan", Barettoon iltapalalle. Viisi kalaa (pikkusardiineja), kolme leipää ja eilen haikailemani kinkkulautanen. Lisäksi neljä kuppia valkoviiniä, lasku yhteensä 5,50€. Tästähän tuleekin meidän uusi korttelikapakkamme Portossa! Harmi vain, että matka jatkuu huomenna. Naapurin hullu katti aloitti kovaäänisen mouruamisensa, kun menimme nukkumaan.

torstai 3. toukokuuta 2018

Turistina Portossa

Hain aamiaissämpylät jonkun isomman kadun varrelta, alakerran kahvilassa myytiin vain makeita pullia.


Aamiaisen jälkeen kävelimme Ponte D. Luis I:stä Vila Nova de Gaiaan.





Takaisin tulimme alempaa siltaa pitkin. Lähdimme kapuamaan ylös rappuja respan suosittelemaan näköalaravintolaan, mutta se avautuisi vasta kahdelta.

Vila Nova de Gaia

Tasquinha da Paula
Kurvasimme katedraalin ohi takaisin Ribeiralle ja lenkkioluelle. Matkalla sinne huomasimme kapeilla kujilla parikin edullista ravintolaa. Menimme lounaalle Tasquinha da Paulaan.


Iltapäiväkahvit halusin juoda aamulla löytämäni leipomon naapurissa, sen ikkuna pursui ihania leivonnaisia. Kotimatkalla ostimme hedelmiä kaupan sangrian joukkoon.


Dos Loios
Siestan jälkeen lähdimme kävelemään keskustaan. Ilta-auringon vielä paistaessa jäimme Rua Floresille lasillisille, ennen kuin etsimme Dos Loiosin. Se oli ennen mukava pikkukuppila, jonka baarijakkaralla istuessa voi viiniä siemaillessaan syödä isännän keittiöstä kantamia turskalättyjä, juustoja ja kinkkusiivuja. Pariskunta oli ilmeisesti jäänyt jo eläkkeelle ja viime käyntimme jälkeen Dos Lois oli muuttunut gourmetravintolaksi, jossa lasillinen viiniä maksoi saman verran kuin muualla puolen litran karahvi.


São Bento



tiistai 1. toukokuuta 2018

Porto, the city (the country Portugal) of my soul

Vietetäänköhän Pontevedrassakin vappupäivää? Tiistaista huolimatta kadut olivat aamupäivällä autiot. Ilman mitään kiirettä löysin eksymättä bussiasemalle. Bussi tuli aivan täyteen ja tavarasäilö oli pullollaan Santiagosta palaavien pyhiinvaeltajien rinkkoja. Vasta kaupungin ulkopuolella meri tuli näkyviin. 

Arvelin edessäni istuvan nuorenmiehen olevan saksalainen insinööri, kun tämä viritti puhelimen laturin lyhyellä johdolla takkinsa hupun nauhojen avulla katon pistokkeeseen. Olin oikeassa! 

Matka jatkui läpi upeiden, ennestään tuttujen maisemien. Taukopaikalla huomasin olevani jo Portugalin puolella ja söin ensimmäisen herkullisen pasteis de natan. Tällä kerralla muistin kääntää kelloni ajan tunnin taaksepäin. Yllättäen bussi kurvasi Bragaan. Tulinkohan sinne viimeksi junalla vai bussilla, en muista.

Bussin päättäri oli Casa de Musica. Menin metrolla São Benton asemalle (yhdellä vaihdolla 1,80€). Osuin ulos oikeasta aukosta ja Best Guest Porto Hostel löytyi helposti, mutta dormia siivottiin vielä. Jätin rinkan ja takin säilöön ja lähdin pretalle. 

Seurasin taas keltaisia nuolia katedraalille, caminolla ollaan edelleen. Ensimmäiset siniset kaakelit saivat minut melkein liikuttumaan. Ihanaa olla taas Portugalissa, sydämeni kodissa! Aurinko paistoi kuumasti, pitää ostaa lisää aurinkorasvaa, jos Hannu ei saa sitä tuotua jossain pikkupullossa (olemme molemmat liikkeellä pelkin käsimatkatavaroin). 

Kävin Sé katedraalissa, otin vielä leiman passiini ja kuvasin aurinkoista kaupunkia, ennen kuin palasin hostelliin ja pääsin suihkuun. Sain alapedin 6h-dormista. 

São Bento
Lähdin etsimään huomista majapaikkaamme, löysin kyllä kadun ja oikean numeron, mutta siinä ei ollut mitään mainintaa D&S Apartmentista. Olin aivan aseman nurkilla, missä liikkui epämääräistä porukkaa. Keskustassa oli meneillään joku äänekäs mielenosoitus. Kaduilla kulkiessani törmäsin spontaaneihin musiikkiesityksiin.

Valuin pikkuhiljaa Ribeiraan, joka oli tupatentäynnä turisteja. Etsin pikkupaikkaa, johon jäädä syömään. Ainoat enää aurinkoiset terassit olivat joen molemmin puolin ja se näkyy hinnoissa. Istuin O Muro Antiguan terassille syömään salaatin ja turskapallerot.


O Muro Antigua




Yläpeti kuorsasi koko yön. Kahdeksalta menin hintaan kuuluvalle aamiaiselle. Taivas oli pilvinen, ei ollut mihinkään kiire. Pakkasin rinkkani, likapyykit muovikassiin. Luovutin avaimet ja jätin rinkan säilöön. 


Rua Flores
Löysin pesulan ja pyykkien pyöriessä tunnin, hain ja löysin edulliset varvastossut ja vanhat lensivät roskiin. Kuuluisaan Livraria Lelloon oli parinsadan metrin jono. Harvoin näkee kirjakauppaan jonotettavan, vieläpä maksulliseen. Siihen en halunnut haaskata aamupäivääni. 


Livraria Lello
Siirsin puhtaat pyykkini kuivuriin, se pyöri vain vartin ja odotin sen aikaa pesulassa. Vein pestyt pyykkini hostellin säilöön ja lähdin lounaalle.


Ystäväni Ronaldo






Hannu viestitti lennon olevan myöhässä, eikä hänen Portoon saapumisajastaan ollut vielä tietoa. Oijoi, reissun ensimmäinen vinho verde Buffet Marinassa (omistajarouva Marina kehui lausumistani, kiitos opettajamme Silvian) maistui mainiolta. Naapuripöytiin vietiin mahtavan näköisiä francesinhoja.


Kävin hakemassa tavarani hostellista ja menin São Benton asemalle Hannua vastaan. Kirjauduimme uuteen kotiimme ja saimme kaikki tarvittavat ohjeet. 





Kävelimme alas Ribeiralle tervetulo-oluille ja menimme syömään O Muro Antiguan terassille. On niin paljon helpompaa, kun voi jakaa useita ruoka-annoksia toisen kanssa. Syötyämme haimme kaupasta iltaviinin ja aamiaistarpeet. 


O Muro Antigua
Keittiöstämme ei löytynyt viinipullon korkinavaajaa. Otin pullon mukaan ja menin sen kanssa alakerran baariin. Kyyppari avasi pullon mitään kyselemättä ja niin ilmeettömänä, että on tainnut tehdä sen monesti ennenkin.