sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Suomen kaunis kesä

Kaunis, mutta kolea...

Laskeuduin Madridin helteestä Vantaalle toukokuun lopun vehreyteen. Lähes kuudessa viikossa talvi oli jäänyt taakse ja kevät edennyt jo kesään. Helatorstaina Hannu kyseli mukaansa pyörälenkille, mutta minä halusin kävellä, moodi jäi jotenkin päälle. Monta kertaa minun piti oikaista ryhtiäni, olin niin tottunut kävelemään etukumarassa painon alla. Treffit teimme Old Storyn terassille. Perjantaina lähdin jo mukaan pyöräilemään, kävimme Sipoon puolella ja pidimme sadetta yhden Nikinmäen bussipysäkin katoksen alla. 

Olin toivonut, että vältän koivujen kukinta-ajan ja näytti siltä, että ajoitus osui (kerrankin) oikeaan. Tai sitten koivut eivät ole kylmässä kukkineetkaan.  Siitepölyä oli kuitenkin ilmassa niin paljon, että aloitin antihistamiini-kuurin heti. Toinen hiljainen toiveeni oli, että ehdin kotiin katsomaan kielojen kukintaa ja kävi taas hyvä tuuri, kiitos kylmän kevään; kotipihan kielometsä vasta aloittelee kukintaansa. Pihalla riitti puuhastelua, vaikka Hannu olikin hoitanut hommansa poissa ollessani mm. petsaamalla terassin ja maalaamalla terassin kaiteet. Grillikausi voidaan hyvin aloittaa heti, kun lämpötila vielä vähän nousee.

Lauantaina lähdimme Kaisaniemeen Maailma kylässä -tapahtumaan. Ilma oli sen verran kolea, että syömään menimme sisätiloihin, Rautatietorin Jufuun. Johan tässä tekikin sushia mieli. Syksyn konsertti- ja teatteritarjontakin alkaa olla jo käsillä ja allakka täyttyy pikku hiljaa.

Sunnuntaina pääsin ensimmäisen kerran tänä vuonna Magnan kyytiin. Oli hienoa aloittaa mp-kausi farkuissa, kun ajoimme Lohjalle katsomaan äitiä ja kahvittelemaan Suville. Ja miten kauniilta Lohjanharju näyttikään pitkästä aikaa nähtynä (lukuun ottamatta rikottua harjua).  

Kuusijärvi, Vantaa
Maanantaina tein metsälenkin ja nousin myös täyttömäelle. Täällä ei keltaisia nuolia näkynyt, vaan reitti (maastopyöräilijöille) oli merkitty sinisin nuolin. Miten kevyesti ylämäkikävely sujuikaan ilman kantamuksia! Kondis on kohdallaan, yritän pitää sen siinä mahdollisimman pitkään. Polkaisin Kuusijärvelle, sillä perinteistä täytyy pitää kiinni ja talviturkki on heitettävä toukokuun puolella. Ei ollut ruuhkaa rannalla, eikä varsinkaan järvessä. Vesi tuntui yllättävän lämpimältä, johtunee siitä, että yleensä uin viileämmässä Keravanjoessa.

Onhan se ihanaa poimia lempikukkiani kieloja pihalta maljakkoon, samalla kun käy postilaatikolla. Pyöräytin pesukoneessa lenkkarit, sandaalit, varvastossut ja vyölaukun. Kaikki kestivät konepesun ja linkouksen. Vajaa vuoden vanhat Merrellit ovat vielä hyvässä kunnossa, mutta alennusmyyntien alettua aion ostaa uudet, numeron isommat ja "kävellä ne sisään" ennen seuraavaa caminoani.

Kirkonkylän mylly, Vantaa
Tiistaina oli kolea keli, sopiva polkaisemaan Haltialan lenkki (32 km). Ei tehnyt yhtään mieli lähteä uimaan.


Lenkkipolkuni varrelta... 

Suvin porukat ajoivat meille aamuviideltä ja heitimme heidät kentälle. Ipanat sentään saavat nauttia Kreikan lämmöstä, kun meillä sataa rakeita. Lähes kuuden viikon maksullisen täyshoidon jälkeen on taas mukava kokata kotona; pasta Bolognese con chorizo a la José, salaatteja, simpukkapastaa ym. Yhtenä kauniina päivänä grillasimme kanaa ja kasviksia.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Yhtä puolikasta caminoa viisaampi

Tästä on hyvä jatkaa!
Oma pakkauslistani, jota yritän seuraavalla kerralla vähentää, ja varsinkin keventää:

Jotoksen 65 litrainen rinkka (jossa sisäänommeltu sadesuoja), painoa noin 11 kiloa:

- ulkoiluhousut ja tuulenpitävä takki
- käsineet (pohjoisessa ja varsinkin vuorilla aamut olivat kylmiä)
- ohut fleece tai muu pitkähihainen takki
- vaelluskengät, -sandaalit ja varvastossut 
- sadeviitta
- makuupussi, minulla silkkinen, joka mahtuu litran Minigrip-pussiin
- hattu/lippalakki (huivi)
- 3/4 pituiset urheilutrikoot (x 2)
- 1-2 toppia (toisessa sisäänommeltuna urheiluliivit)
- lyhyt- ja pitkähihainen paita, kevyitä ja nopeasti kuivuvia
- legginsit (viileisiin iltoihin ja öihin majapaikassa)
- pyjamashortsit ja -paita
- nopeasti kuivuva retkipyyhe
- urheiluliivit, rintaliivit
- urheilusukkia (minulla sekä puuvillasukkia että villasekoitesukkia)
- kalsareita (jotka voi unohtaa sen jälkeen kun on pukenut ylleen)
- huivi/pashmina, toimi joskus peittona päällä, joskus "illallisasuna" harteilla

- juomapullo, muki (lusikka)
- korvatulpat, taskulamppu
- kynsileikkurit/sakset + kynsiviila
- rakkolaastarit (paljon!) + muita laastareita 
- särkylääkkeitä (muut henk.kohtaiset lääkkeet) 
- Mobilat tms. lihaskipuihin
- perusvoide tai esim. Helosan jalkojen rasvaukseen
- aurinkorasva (30*)
- suolaa pienissä pusseissa (esim. Ikea)
- vaelluskarttakirja, esim. John Brierley "Camino de Santiago"

- Minigrip-pusseja (kestävät parhaiten)
- wc-paperia/talouspaperia/paperinenäliinoja
- vaselin/huulirasva, kosteusvoide
- suihkusaippua ja shampoo pienissä pulloissa
- hammasharja ja -tahna, deodorantti, kampa
- pyykkisaippua pienessä kotelossa, "hakaneuloja" tai pieniä pyykkipoikia
- puhelimen ja kameran laturit
- kangaskassi/ohut päiväreppu ns. vapaa-aikaan
- kevyet kesävaatteet ja ohut neule kaupunkilomailua varten
- Camino de Santiago -opas (en käyttänyt kertaakaan)
- yksi pokkari (jonka ehdin lukea loppuun vasta paluulennolla)

Vyölaukku tms. "käsimatkatavaralaukku":

- rahat ja kortit
- vakuutuskortti, EU-Kelakortti
- passi, vaelluspassi
- muistikirja, kyniä
- puhelin, kamera

Hannun mukana lähetin kotiin läppärin, uikkarin ja hienosteluvaatteet. Vaellusporukassa ei tarvinnut hienostella, riitti kun suihkun jälkeen puki päälleen puhtaat vaatteet, illallisellle koristauduin korvakoruilla ja värikkäällä hartiahuivilla ("Ready for a dinner!"). Joku ihasteli tuoksuani, sillä minulla oli mukana pieni hajuvesipullo. Luxusta!

Oma juomapulloni oli kahvallisella termoskankaalla päällystetty pullo, jota oli mukava heiluttaa kädessä ja jonka voi halutessaan ripustaa rinkkaan roikkumaan.

Monet kantavat mukanaan omaa makuupussia eivätkä huoli majapaikkojen peittoja välttääkseen sängyistä leviäviä bedbugseja. Minun ymmärrykseeni ei mahdu, miten voi välttää patjassa tai tyynyssä olevien mahdollisten lutikoiden tarttumisen omaan makuupussiin. Siksi otin mukaan vain kevyen silkkisen makuupussin (kermap..se!), joka mahtuu litran Minigrip-pussiin. Pussin voisi kotiin palatessa pistää pakastimeen, jos olisi tarvetta. Kylmiksi öiksi otin käyttööni alberguen tarjoaman (tai max 1€) villapeiton tai fleecehuovan. 

Useat käyttävät vaellussauvaa tai kävelysauvoja, itse en ole sellaisiin tottunut enkä lähtenyt tälle reissulle sitä harjoittelemaan. Mieluummin heilutin käsiä vapaasti varsinkin ylämäessä. Alamäessä sauvoista saattaakin olla hyötyä. Ihaillen katselin kävelysauvoja käyttävien (varsinkin nuorten) tasaista ja joustavan rentoa etenemistä, ehkä minunkin pitää se joskus vielä harjoitella.

Kovin tiukkaa aikataulua ei kannata itselleen laatia. Omani alkoi heittää jo heti ensimmäisenä päivänä, kun en kuumalla ilmalla uskaltanut kävellä suunnittelemaani 24 km. Onneksi, sillä alku oli pelkkää nousua. Myös jalkavaivojen takia jouduin pitämään ylimääräisen lepopäivän ja siirtymään yhden etapin bussilla.

Pitää olla itselleen armollinen, jos sää on kurja tai on vaivoja, ainakin tylsimmät välit voi siirtyä bussilla. Ihan pikkukylissä on pakko turvautua takseihin. Halutessaan rinkan voi lähettää seuraavaan majapaikkaan, jokainen siirtyminen maksaa 5€. 

Caminon voi myös ratsastaa tai polkea pyörällä. Burgosin ja Leónin väli on tasaista, joten se soveltuu hyvin pyöräilyyn. Näin yhden nuoren naisen polkevan pyörää, istuimessa istui pieni poika ja perässä hän veti "ahkiota", johon oli pakannut kaikki tavarat. Matkallani näin ainakin kolmen miehen kantavan mukanaan kitaraa (+ yksi ukulele).

Laihtumaan ei caminolla pääse, jos ei sitten lähde reissuun kovin paljon ylipainoisena. Alkuun lihakset tulivat kipeiksi ja varmasti jonkunlaista muokkaustakin tapahtui painavan rinkan ja ylämäkien ansiosta, mutta kun päivittäin syö aamiaisen, lounaan, illallisen ja välipalat, niin kalorien saanti on taattu. Lisäksi valkoista leipää (jota en yleensä syö lainkaan), uppopaistettuja ruokia, olutta ja viiniä. Kunto kyllä kohoaa ja vatsantoiminta tehostuu, mikä minulle oli aivan uutta. Usein heräsin siihen, kun vatsani oli jo hereillä...

Säiden suhteen ajoitukseni osui nappiin; ei ollut vielä liian kuuma ja vältyin sateiltakin. Ensimmäisen kohdalleni osuvan sadepäivän vietin "sairauslomaa" ja siirryin seuraavaan kohteeseen bussilla, toisena matkan sadepäivänä olin jo lopettanut caminoni ja aloitin loman siirtyen paikasta toiseen julkisilla. Kevät ja syksy ovat kuitenkin parasta camino-aikaa, talvella on varsinkin vuorilla kylmä (jopa lunta), kesällä on kuuma ja ruuhkaisinta aikaa. Viimeinen 100 km ennen Santiagoa on suosituin reitti ja sitä ei ainakaan kannata kävellä kesäaikaan.

Muistettavaa seuraavalle vaellukselle:

- hanki pienempi rinkka, 40-45 litrainen riittää
- pakkaa vähemmän vaatteita, niitä voi pestä/pesettää lähes jokaisessa majapaikassa
- kiristä silmä- ja aurinkolasien sangat, muuten lasit valuvat ikävästi (varsinkin ylämäessä, kun kävelee etukumarassa) pitkin nenänvartta, joka on hikinen ja aurinkorasvainen

Mikä oli caminolla parasta:

- samanhenkiset, todella mukavat ihmiset, joista jotkut kulkivat samaa tahtia monta päivää
- yksin kävely, jolloin saattoi vaipua omiin ajatuksiinsa ja etsiä rentoutta etenemiseen
- Pohjois-Espanjan upeat maisemat ja ystävälliset ihmiset, jotka paikan koosta riippumatta tervehtivät aina vaeltajaa ja toivottivat "Buen camino!"
- itsestäni en ole ylpeä, mutta jaloistani olen; ne jaksoivat kantaa minut joka päivä perille

Mikä jäi harmittamaan:

- etten ostanut kevyttä, kankaista camino-reppua, johon olisi mahtunut kaikki se, mitä iltapäivän tai illan vapaa-ajan kävelyllä tarvitsin
- vasta caminolla kuulin, että caminon tunnusmerkki, simpukka, pitäisi aina saada joltain toiselta (itselleni ostin vain pienen simpukan, seuraavalla kerralla ostan toisen samanlaisen tai isomman, jos kävelen Santiagoon saakka). Olin ostanut kaksi pientä simpukka-kaulakorua. Davidin jäädessä pois bussin kyydistä harmittelin, että toinen niistä oli rinkassani bussin tavaratilassa, muuten olisin antanut sen hänelle. 

ps.
Tietääkö kukaan, mistä saa ostettua niitä hakaneulan näköisiä vempaimia, millä muunmaalaiset ripustivat pyykkinsä kuivumaan? Vai olivatko ne oikeasti hakaneuloja (ja miten niihin suhtautuu käsimatkatavaraohje)? 
 

maanantai 22. toukokuuta 2017

Madrid +34!

Kävelin Ávilan läpi juna-asemalle, matkalla jäin aamiaiselle Café Avenidaan. Kun pyysin sämpylääni kinkkua, yksi vanha mies huokaisi "muy caro". No, tuplakahvi ja kinkkusämpylä 2€ ei minun mielestäni ole kovinkaan kallista. Aurinko paistoi jo aamusta kuumasti. Tulee hikinen päivä, ennen kuin löydän hostellini Madridista. Vähän ennen asemaa jäin vielä Bar Paraison terassille vitamiinijuomalle. 

Juna lähti 10 minuuttia myöhässä. Kukaan ei puhu vieraan vieruskaverinsa kanssa, vaeltajat ovat jossain ihan muualla. Kaivoin kirjan repustani, sen lukemiseen ei ole juuri ollut aikaa (tai mielenkiintoa). Juna ohitti pieniä, kauniita kyliä. Niihin Salamancan ja Madridin väliä kiitävä juna ei pysähtynyt, ainoastaan El Escorialissa ja Villalbassa. 

Torilla tavataan!
Bussimatka Chamartinin asemalta Solille maksaa 1,50€. Kesti varmaan puoli tuntia, ennen kuin olimme niin lähellä keskustaa, että löysin itseni kartalta. Sen jälkeen olikin helppo seurata bussin reittiä, ohi Plaza de la Cibelesin kohti Solia. Mittarit näyttivät +34. Sevillan mertroasemalla kaikki komennettiin ulos bussista. Syy ei minulle selvinnyt, mutta se sopi mainiosti, sillä Fun Sleep Hostel sijaitsee Solin ja Sevillan puolivälissä.

Hostelli löytyikin helposti hiljaisen kadun varrelta, sain petini ja avaimet, vaihdoin varvastossut jalkaan ja lähdin Solille. Sinne oli kertynyt paljon ihmisiä (Ulkoministeriö: välttäkää suuria kansanjoukkoja!) ja kaupungintalon (?) parvekkeelta soitettiin Queenin "We are the champion" -biisiä. Onkohan Real Madrid tehnyt jotain maininnan arvoista? 

Ilmankos bussi ei päässyt Solille saakka, kun tie oli aivan tukossa, poliisit ohjasivat liikennettä ja ilmeisesti odotettiin jotain (kuljetusta?) saapuvaksi torille. Hivuttauduin kansanjoukon läpi ja kävelin Pje Matheu -ravintolakadun kautta Casa del Abuelon helteiselle terassille tervetulo-oluelle.


Alkoi olla nälkä, tutkin lähikatujen menu del dia -tarjouksia ja menin Cerveceria Cruz de Maltaan syömään. Sisälle, sillä terassipöydät olivat jo täynnä. Sen jälkeen alkoivatkin ongelmat. Valkoviini oli hyvää ja raikasta, sen kylkeen tuotu perunasalaatti täysin mautonta, mutta pyytämällä sain suolapurkin. Tilasin kanacaesarin ja "crispy chicken with salsa". Aikani odotettuani sain kananugetilta näyttävän annoksen ja jouduin kysymään salaattini perään. Nugetit lähtivät takaisin keittiöön ja pyysin tuomaan toisen lasillisen viiniä odotellessani ruokiani. Caesar saapui ja naapuripöydän portugalilais/brassinaisten silmät pyöristyivät, kun vedin salaatista pitkän, tumman hiuksen. Odotin tarjoilijan osuvan kohdalle ja sanoin, ettei tämä ainakaan minun päästäni ole. Pahoitteli kovasti. Lopulta sain myös kanat, jotka olivat ihan kelvollisia, salsa tosin makeaa eikä tulista, kuten olin mielessäni toivonut. Sekoileva tarjoilija pyyteli anteeksi ja kysyi, voiko hän tarjota minulle liköörin korvaukseksi. Pyysin brandyn kahvini seuraksi ja siirryin terassille.

Palokunta saapui kujalle pillit soiden! Pitäisikö juosta karkuun, kun menu del diakin meni pahasti pieleen? En tiedä, oliko kissa jäänyt puuhun vai läheisessä hotellissa palohälytys, palomiehet olivat varustautuneet kypärin ja kirvein. Lasku oli yllättävän kallis, tässä paikassa menu del diaan kuului vain yksi lasi viiniä ja yrittivät vielä laskuttaa minulta sen brandynkin. Paras tyytyä tapaksiin loppuloman ajan.


Fun Sleep Hostel 
Fun Sleep Hostel
Kävin kämpillä, jossa yönmusta mies nukkui toisessa alapedissä. Kävin hiljaa vessassa, vaihdoin shortsihameen päälle ja lähdin takaisin ulos aurinkoon.

Kävelin Solille, jossa jatkui hiljainen mielenosoitus naisiin ja lapsiin kohdistettua väkivaltaa vastaan. Gran Vialla tuli tuttuuden tunne; minähän olen kartalla! Kävin Ale-Hopissa ostamassa pikkutytöille tuliaisia ja itselleni kesäkassin. En enää ihmettele, että joku tunnistaa minut suomalaiseksi. Kun tulin kaupasta ulos kadulle, fiksun näköinen nainen kysyi minulta espanjaksi jotain katuosoitetta. Aksentista tunnistin heti suomalaiseksi! Kaivoin kartan esille ja yhdessä pohdimme, mihin suuntaan hänen on lähdettävä. Keskustassa kuulee myös puhuttavan suomea, kiitos Norskin edullisten suorien lentojen.

Pysähdyin Calle del Arenalille lasilliselle ja kirjoittelemaan. Naapuripöydässä istui portugalilaispariskunta, he kertoivat olevansa Coimbrasta ja ilahtuivat, kun kehuin kaupunkia. Miehellä oli aikoinaan ollut joku tuttu Helsingissä ja hän on puolestaan vieraillut siellä. Joku häirikkö kävi parikin kertaa kerjäämässä rahaa, mutta jos minua ärsytetään, niin ei taatusti tipu!


Huomasin yhdessä ikkkunassa herkullisen näköisiä täytettyjä täysjyväsämpylöitä, liikkeen sisällä huomasin olevani kreikkalaisessa pitapaikassa ja tilasinkin kanapitan kaikilla täytteillä. Istuin ooppera-aukion penkille syömään iltapalani. Sen jälkeen kävelin vahingossa Plaza Mayorille saakka. Kotimatkalla löysin uusia kujia, joille palaan vielä huomenna. Istahdin vielä Lizarran terassille ja tarjoilija tuli heti tyrkyttämään tapaksia viinin seuraksi, mutta nyt ei jaksa.

Seitsemän hengen dormissa oli kolme hiljaista nukkujaa. Myös koko talo ja sijainti ovat erittäin hiljaisia. Ihmettelen, miten noin lähellä Solia voi saada hyvän yösijan 16 eurolla. Kaiken lisäksi siihen sisältyy kevyt aamiainen. Argentiinlainen Elisa (ihan oikeasti S:llä) oli tullut hostelliin viikoksi töihin yösijaa vastaan. Juttelimme matkoistamme ja hän kertoi tulevansa heinäkuussa Helsinkiin tapaamaan serkkuaan. Malin mieskin heräsi ja hän ihmetteli kävelymatkojani (ja minä kun luulin, että afrikkalaiset kävelevät paljon). Hän ehdotti, että lähdemme yhdessä ulos kunhan hän on pessyt hampaansa, mutta minä kävelen mieluummin yksin ja vetosin shoppailupäivään.

Kun tulin ovesta ulos kadulle, joku mies kätteli minut ja esitteli olevansa hostellin omistaja Alex. Taas kerran ihmettelin, miten espanjalaiset tunnistavat minut ja vielä nimeltä.

Kävin Cibelesin aukiolla varmistamassa lentokenttäbussin aikataulun. Sen läheisyydessä sotilassoittokunta valmistautui johonkin paraatiin. Myöhemmin huomasin kaikkien virastorakennusten lippujen olevan puolitangossa. Ihmettelin, onko kunkku kuollut, kunnes tajusin, että Madrid kunnioitti Manchesterin attentaatin uhreja.

Jatkoin päätöntä kävelyäni Parque del Buen Retiroon asti. Kirja ei ollut mukana, ei myöskään vesipullo, joten ohitin suuren puiston. Tämä kaupunki on täynnä baareja ja kahviloita, mutta ruokakauppaa saa hakemalla hakea. Kävelin kasvitieteellisen puutarhan ohi ja näin toisen kerran elämässäni fiikuksen (ainakin se näyttää fiikuspuulta) kukkivan valtavankokoisia, valkoisia kukkia. Keskustan mäkinen maasto toi ykskaks mieleeni Lissabonin. Nousin yhtä mäkistä katua ja löysin vihdoin Dian, josta ostin tuliaisiksi simpukkasäilykkeitä, itselleni hedelmiä ja juotavaa. 

Oli aika tarkistaa sijainti ja etsin jotain sopivaa maamerkkiä. Huomasin olevani Museo del Pradon lähellä, siitä oli helppo suunnistaa takaisin Solille. Jälleen kerran olin kävellyt lähes täydellisen ympyrän (eri pituiset jalat). Kävin viemässä ylimääräiset kantamukset ja vaatteet kämpille. Olimme saaneet uutta väkeä; Malin mies oli lähtenyt ja kaksi väsynyttä reissaajaa nukkui omissa pedeissään.

Lähdin takaisin ulos ja katselin vaatekauppojen ikkunoita, mutta ei näin hikisenä jaksa mitään sovitella, vaikka liikkeissä onkin ihanan viileää. Lähdin etsimään eilisiltaista Bar Lizarraa ja kävelin taas Plaza Mayorille saakka. Sen jälkeen oli helppo löytää Calle Postas. Lizarrakin löytyi helposti, sillä kaikki nuoret tarjoilijamiehet ovat tummia. Istuin aurinkoon odottamaan tilaamaani salaattia. Hidas, mutta ystävällinen palvelu. Olisi taas pitänyt olla omat suolat mukana, pyytämäni suolapurkki osoittautui tyhjäksi.
 
Lizarra
Oli mukava seurata kävelykadulla liikkuvia ihmisiä. Kolme tyttöä kävelee katua alaspäin, nuorimies tulee heitä vastaan ja kääntyy katsomaan tyttöjen perään. Saan katsekontaktin mieheen ja tämä selittää "Guapa!" Ihana pauke kuuluu keittiöstä; kahvini on tulossa.

+41 (todellisuudessa ainakin +36)!
Plaza S. Cruzilla kuulin ensimmäisen kerran tällä reissulla puhuttavan venäjää. Caminolla puhuttiinkin, että yksi sen hyvä puoli on venäläisten puuttuminen. Tosin jotkut aasialaiset (kiinalaiset?) osaavat olla yhtä kovaäänisiä, epämiellyttäviä ja kovia etuilemaan. Istuin aukiolle kirjoittelemaan, joku poika tuli tarjoamaan 1€:n matkaa Maltalle. Kuuluikohan kauppaan myös asunnon osto? Se jäi selvittämättä, kun huomenna on jo lähdettävä kotiin.


Nukuin pienet päikkärit, Elisa lähti viettämään vapaailtaansa. Oli edelleen tolkuttoman kuuma, kun lähdin keskustaan. Tein vähän ostoksia, etsin uusia tuntemattomia katuja ja poikkesin tapaksille. Kävelykadulla kuubalaisryhmä jäi ihmettelemään elävää patsasta.





Ennen pakkaamaan ja nukkumaan menoa jäin vielä brandykahville yhden kävelykadun varrelle. Taivaalle ilmestyi pilviä, toivottavasti aamulla ei sada.

Kävi niin kuin edelliselläkin Madridin matkalla; kun aamuvarhaisella kävelin Cibelesin aukiolle odottamaan lentokenttäbussia, sain taksilta tarjouksen bussilipun hinnalla kimppakyytiin kentälle. Ja taas samaan kyytiin osui yksi suomalainen tyttö! Oli ihana pistää rinkka ruumaan ja päästä siitä hetkeksi eroon. 

lauantai 20. toukokuuta 2017

Ihana Ávila!

Ávila
Jätin aamulla avaimet vanhalle herralle ja lähdin kävelemään juna-asemalle. Jätin itselleni aikaa käydä jossain aamukahvilla. En ehtinyt aivan kadun päähän saakka, kun setä huuteli perääni. Ei kun takaisin! Allekirjoitin eilen jonkun nollaeuroisen paperin ja ajattelin, että kortiltani on Booking.comin kautta veloitettu huonehinta. Jouduin kuitenkin kaivamaan kortin esille ja setä yritti saada kortinlukijaa toimimaan. Meinasin jo hermostua, onneksi mukava englannintaitoinen poika saapui aamuvuoroon ja sain maksettua.

Asemalla ei ollut mitään palveluita ja kahvila oli kiinni. Varsinainen junamatkani oli yht. 1h 40min, odotusaikaa Medina Campossa puolitoista tuntia, joten ajattelin käydä siellä aamiaisella. Zamoran asemalle puksutti sympaattinen, vanha lähijuna, vain muutama matkustaja kyydissään. 

Medina Campo on suuri rautateiden solmukohta, silti asemalla ei ole mitään palveluja. Kävelin helteessä rinkka selässä kohti keskustaa. Kaksi ensimmäistä kahvilaa olivat kiinni ja käännyin takaisin. Aseman kahvila oli kiinni. Aikani kuluksi söin eväät pois ja aloin halkaista hampaillani suolattuja auringonkukansiemeniä. Madridiin menevässä junassa minulla oli paikkanumero, mutta ei tässäkään junassa ollut kuin muutama matkustaja. Matkalla iski hillitön himo salmiakkiin/lakritsiin, liekö ensioire koti-ikävästä? Vajaan tunnin kuluttua olin Ávilassa.

La Escalera
Kävelymatka vanhaan kaupunkiin oli pidempi mitä muistin (mahtoiko johtua rinkan painosta). Minulla oli mukana vanha Ávilan kartta ja summittainen suunta hotellini sijainnista. Kertakysymällä löysin perille. Huonetta siivottiin vielä, jätin rinkan sinne ja lähdin oluelle. Ihanaa olla taas Ávilassa!

Lis & Com
Istuin Lis & Comin helteiselle terassille, oluen lisukkeeksi sain kinkku-munatapaksen. Samalla tutustuin hotellin respasta saamaani uuteen Ávilan karttaan, johon on merkitty kaupungin tapaspaikat. Täällä on myös 100 Montaditos! Lähdinkin etsimään sitä ja jäin terassille syömään kanacaesarin.


Jäin vielä lasilliselle Kebab Café Bamboohon ja sain erinomaisen tapaksen (viini + kebableipä yht. 2€).

Kebab Café Bamboo
Palasin siivottuun huoneeseeni, joka oli tosi mukava, vaikkei siinä olekaan ranskalaista parveketta, kuten olin mielessäni toivonut. Kävin suihkussa ja aloitin siestan, ulkonakin hiljeni (hotelli sijaitsee pienen aukion laidalla, jossa ei ole lainkaan liikennettä).

Kauan en malttanut sisällä olla, ja olivathan Plaza del Mercado Chicon ja sen läheiset terassit avoinna koko päivän. 

La Escaleran viini ja tapas 1,70€. Siestan jälkeen kaupunki heräsi elämään, jäin Don Camilon terassille kahville ja lähdin etsimään ennestään tuttuja tapaspaikkoja, mm. El Rincon ja Plaza de Zurraquin. Löysin myös mukavan ukkokuppilan, Casa Valentin Barin, jossa poikkesimme Hannun kanssa useammankin kerran.

El Rinconissa oli jo kova meno päällä, vaikkei jalkapallomatsi ollut edes alkanut telkkarissa. Kyyppari oli yhtä tylyn tuntuinen kuin viimeksikin; ei tänne ole lirkuttelemaan tultu, sano mitä otat ja rahat tiskiin!

El Rincon
Plaza de Zurraqui
Calle de Vallespin/Antigua Rua de los Zapateros
Poikkesin Iglesia San Juan -kirkossa, ennen kuin lähdin illan viimeisille tapaksille ja kahville Casa Valentiniin. Sama kyyppari "Joonas" oli tiskin takana ja luultavasti samaa asiakaskuntaakin kuin viime kerralla käydessämme. Taisi olla muillekin illan viimeinen pysähdyspaikka, sillä ainakin pari miestä olin nähnyt aiemmin käymissäni tapaspaikoissa. Kun siirryin ulos kahville, alkoi vilkas keskustelu minun reissustani ja Suomen säästä.

Hyvästelin mukavan porukan ja lähdin taas "oikaisemaan" kapeita kujia Hotel Rastroa kohti, ts. tein täydellisen ympyrän ja menin suosiolla takaisin pääaukiolle, josta oli suora tie majapaikkaani.

Pikkupurkit riittivät hyvin liki kuuden viikon reissuun. Ainoa täysmittainen oli aurinkorasva, jolle todellakin oli käyttöä. Miialle vielä kiitokset näytepakkauksista!

Ennen nukkumaanmenoa hoidin vielä jalat. Hyvin palvelleet jalkani, joista särytkin olivat loppuneet. Mitä muutamista kynsistä! 

 
Tein aamulenkin kävelemällä juna-asemalle. Paikkalippu Madridiin Renfen alennuksella vain 7,35€. Palasin vanhaan kaupunkiin ja söin kolmen euron aamiaista 100 Montaditoksen terassilla, kun kuulin jonkun kutsuvan minua nimeltä selkäni takana. Casa Valentin Barin Joonas pysähtyi kyselemään kuulumisia.

Päivä oli pilvinen, mutta lämmin. Àvila täynnä sunnuntain turistiryhmiä. Kävelin vanhan kaupungin kujilla ikkunaostoksilla, yksi mukava laukku löytyi, mutta liike oli kiinni. Puoliltapäivin istuin Casa de mi Abuelan terassille lasilliselle ja sen kylkeen tuli mustekalatapas.


Käydessäni hotellissa vaihtamassa vaatteita, kaksi eri siivoojaa kävi tarjoamassa huoneen siivousta, kiitin kumpaakin kieltäytyen siivouksesta.


Plaza de Zurraquin
Kävin iltapäiväkahvilla Don Camillon terassilla, sisäpuoli oli aivan täynnä paikallisia. Teki taas suolaista mieli ja kävelin Plaza de Zurraquiniin herkulliselle simpukkatapakselle. Tapaksia nauttivat myös pari vanhempaa naista, jotka juuri istuivat Don Camillossa.


La Escalera
Ennen siestaa kävin vielä lasillisella La Escalerassa, tapakseksi valitsin hyvän vuohenjuustoleivän. Ávilalla on omaa vermuttia, tarjoilija teki naisasiakkaalle drinkin, johon tuli vermutin lisäksi appelsiininkuorta, polttimella kuumennettua kanelitankoa ja runsaasti jäitä. Poltetusta kanelista tuli aivan jouluinen tuoksu!


La Bruja
 
Kun siestan jälkeen lähdin uudelleen ulos, pieni vanha setä tarjosi minulle hotellin ulkopuolella karamellin ja kehui vielä kauniiksi. Illan ensimmäinen tapas La Brujassa ("Noita").


Kaupunki oli täynnä juhlapukuista väkeä, ilmeisesti häävieraita. Lisäksi "pikkumorsiamia", jonkunlainen katolinen juhla pikkutytöille (aika kornin näköistä). Bamboo Cafén poika teki minulle sardellitapaksen ja kehui samalla kovasti Asturiaa, on ilmeisesti sieltä kotoisin. Kävelin kaupunginmuurien ulkopuolelle ja pysähdyin hostellityyppiseen, Alavirulé baariin, jossa taisin syödä kylän parhaan tapaksen; uppopaistettuja kasviksia tikussa, mausteena soijaa (täällä käytetään todella vähän suolaa, siksi soija maistui niin hyvältä suussani). Baarin musiikkivalinta oli mielenkiintoinen; gospelista leffamusiikkiin. 


Soul Kitchen
Ajattelin käydä viimeisen Ávila-illan kunniaksi vielä Casa Valentin Barissa, mutta se, kuten monet muutkin pikkupaikat, on sunnuntai-iltaisin kiinni. Kävelin Soul Kitcheniin syömään pikkuburgerin. Mukava paikka, jossa saa myös erilaisia oluita.

Kaupunkikävelyä 12 km.