Baška Voda, ei paškempi paikka!

Matka Jadrolinijan katamaraanilla Hvarilta Splitiin kesti tunnin. Split näytti parhaat puolensa paahteisessa auringonpaisteessa. Olisinhan voinut jäädä sinnekin, mutta nyt en tullut kaupunkilomalle. Polttariporukoita näytti riittävän Splitiinkin. Ostin bussilipun (10€ + laukkumaksu 2€) 13.00 lähtevään Makarskan bussiin. Ehdin jo ilmoittaa tulostani Baška Vodaan, mutta jostain syystä bussi lähti liikkeelle puoli tuntia myöhässä, tultuaan bussiasemalle jo ennen yhtä. Seurasin Maps.mesta matkan etenemistä, matkalla juttelin berliiniläisen rouvan kanssa. Hän oli menossa Makarskaan tuttaviensa loma-asuntoon siksi ajaksi, kun nämä ovat Bracin saarella. Olin ajatellut pyytää kuskia pysähtymään majapaikkani kohdalla, se sijaitsee Baška Vodan ja Brelan välimaastossa. Mutta bussi kulkee vain päätietä (Split-Dubrovnik) pitkin, joten jäin kyydistä Baška Vodan pysäkillä. Siitä oli 1,5 km majapaikkaani, ensin mukavasti alamäkeä, sen jälkeen taas hikistä ylämäkeä. Luultavasti asun niin äärirajoilla kylää, kuin mahdollista. Ja äänistä päätellen päätie on aivan yläpuolellani, mutta sinne ei ole mitään oikotietä.

Emäntä vastaanotti minut ja kysyi heti, miksen soittanut, hän olisi hakenut minut pysäkiltä. Ehkä ruinaan häneltä kyydin pysäkille, kun jatkan matkaani? Henkilötietojani kirjatessaan hän mainitsi, että sukuni nimi viittaa paikalliseen kukkapuskaan, näinköhän on?

Majoituin todella mukavaan kaksioon, jonka terassilta on merinäköala (90€/2 yötä). Asunnolta lähtee raput suoraan rantaan ja lähdinkin sinne heti, kun olin käynyt suihkussa.

Bracera Restaurante

Alkoikin olla jo nälkä ja jäin rantaravintola Braceran terassille. 12 päivää Kroatiassa ja reissun ensimmäiset grillatut mustekalat! Annos (pinaattiperunoineen) oli aivan liian suuri minulle, mutta suoriuduin siitä urhoollisesti.

Syötyäni katsastin uimarannan, sataman ja kaupan sijainnin. Ihan kuin olisin taas Promajnassa! Kauppakin löytyi sen mukaan. Ehkä Promajna on kuitenkin enemmän minun makuuni. Hain kaupasta salaattiaineet, leivän ostan vasta aamu-uinnilla. Vein ostokset kämpille, puin uikkarit päälle ja palasin rantaan. Luultavasti täälläkin on kolikoilla toimivat suihkut ja puuskutettuani mäen ylös oli joka tapauksessa käytävä suihkussa. Kotimatkalla poimin kukkia puskista.

Suihkun jälkeen keitin kahvit. Ah, emäntäni pelasti tämän reissun nostamalla kahvinkeittimen kaapin päältä pöydälle ja haki vielä kotoaan (seinän takaa) suodatinpussit, vaikka olinkin itse varustautunut myös niillä. Terassilla kahvitellessani kuuntelin Coldplaytä, esiintyyhän yhtye heinäkuussa Helsingissä ja olen silloinkin reissussa. Kylppärissä oli Lidlin palasaippua, pesin sillä pyykkini, jotka ripustin terassin telineeseen. Illan pimentyessä tein salaatin, johon käytin kaupan sekasalaattia (pussissa maininta kaksi annosta, mutta siitä tulee vähintään neljä) ja ostamiani vihanneksia. Kaapeista ei löytynyt öljyä tai mausteita, mutta minulla on mukana suolaa, kuivattua lipstikkaa ja tonnaripurkissa on tarpeeksi öljyä. Sytytin ledivalot terassin pöydälle ja nautin viilenevästä illasta. Huomiselle luvattiinkin +30 astetta.

Tämä "lomailu" tuntuu jotenkin niin turhanpäiväiseltä, olisi pitänyt palata suoraan Dubrovnikiin, kun olen koko ajan huolissani Zeljkasta, vaikka hän vakuuttaakin pärjäävänsä ja että hänellä on päivittäin seuraa.

En muistanut, että kaupat ovat Kroatiassa sunnuntaisin kiinni, mutta kielto ei ilmeisesti koske näitä rantakohteita. Katsoin netistä, että Studenac aukeaa 7.00 ja lähdin aamu-uinnille. Meri oli aivan tyyni, ilma vielä utuinen. Rantakadulla juoksi lenkkeilijöitä, uimassa ei vielä ollut ketään. Myös pari kahvilaa ja leipomo olivat jo auki. Uituani ostin leipomosta "tumman" polakan, kun sämpylöitä ei ollut. Kävin suihkussa ja keitin kahvit. Ihanaa olla vaihteeksi privaattiasunnossa, voin rauhassa sheivata, rasvata ja kulkea nakkena. Varasin huomisaamuksi bussilipun Dubrovnikiin, nyt pitää bongata emäntä ja ruinata kyyti bussipysäkille.

Promajna

Aamupäivän lenkin tein kävelemällä 4-5 km Promajnaan, meille viime kerrasta tuttuun rantakylään. Ohitin myös monet nakurannat. Kirja oli taas mukana, mutta ilma niin hiostava, etten malttanut istua sitä lukemaan. Näinköhän on ukonilma tulossa? Sain kuitenkin päivän mittaan yhden kirjan luettua loppuun, jäljellä vielä puolitoista + kaksi e-kirjaa puhelimessa.

Fast Food Valeo

Etukäteen olin ajatellut syöväni tämän päivän lounaaksi eilisen ravintolan seafood spagetin, mutta jääkaapissani oli vielä runsaasti salaattiaineita, joten pihinä ihmisenä päätin unohtaa ravintolalounaat. Vähän ennen Baška Vodaa pysähdyin Valeon terassille syömään hyvän katkaraputortillan. Hain kaupasta tonnaripurkin, jogurttia ja juotavaa.

Nyt kun Hannu ei ole matkassa mukana, voin ostaa kaupasta myös paikallista roséviiniä (Rekolan joulukahvi on Ritulta saatu lahja, tiivis pussi kulkee reissuissa mukana täytettynä omilla kahveilla). Suihkun ja pyykkäyksen jälkeen tein salaatin, josta riittää illaksikin.

Päikkäreiden jälkeen taivaanrantaan alkoi nousta uhkaavia pilviä ja aikaistin iltauintia. Samalla söin päivittäisen jäätelön, joka eilen unohtui. Puolet halvempi kuin Hvarilla, mutta ei ollut niin hyvä eikä ollut aitoa vohvelia. Samoin huomasin päivällä, että olisin saanut Zeljkan tuliaiset täältä -50%, mutta onhan niissä Hvar-lisä. Isäntäpariskuntaa ei paljoa näy ulkona (ei ole edes kukkia hoidettavana, pelkkää kuivaa ruohikkoa), kahdeksan hoodeilla rimputin ovikelloa ja sovimme, että rouva heittää minut aamulla bussipysäkille. No problem!

Baška Voda on varsinkin kroatialaisten lapsiperheiden suosima lomakohde, englantia ei juuri kuule puhuttavan. Autojen rekkareista päätellen lomailijoita tulee myös Saksasta, Tsekistä, Puolasta ja Bosnia-Hertzegovinasta. 

 

Asuntoni oli erittäin mukava, mutta omistajan ja Booking.comin välissä oleva välitysfirma toi ongelmia varaamiseen. Puolet hinnasta piti maksaa heti ja mielestäni maksoin sen luottokortilla. Sehän ei näy missään (toivottavasti ei tule näkymäänkään), joten minun piti maksaa se laskulla. Eivät he nähneet sitäkään, kun siirtoon kuluu aikaa ja lisäksi oli viikonloppu. Toimisto uhkasi peruuttaa varaukseni ja Bookingiltakin tuli jo kysely, pidänkö varaukseni vai perunko sen. Lähetin toimistolle kopion pankkisiirrosta ja lopulta sain voucherin maksusta. Emäntäni otti toisen puolen käteisenä, kun saavuin. Ikinä ennen ei ole ollut tällaista vääntöä, vaan kaikki on mennyt sujuvasti Booking.comin kanssa. Jatkossa vältän näitä "Apartment with a parking space" -paikkoja, ne ovat kaikki välitysfirman hoidossa.

Hvarin saari

Lauttamatka Hvarille kesti puolitoista tuntia. Perillä matkustajia pyydettiin poistumaan ilman laukkuja; henkilökunta hoitaisi matkatavarat maihin. Oman laukkuni sain viimeisten joukossa. White Rabbit Hosteliin ei ollut pitkä kävelymatka ja olin perillä tasan 12.00. Todellakin aivan keskellä vanhaakaupunkia, rappujen varrella, joten hiljaisuus on taattu. Mikäli asukkaat ovat hiljaa. Olin varannut 8h dormin (64€/3 yötä), joka sijaitsi ylimmässä kerroksessa. Olin jo ehtinyt pedata alapetini, kun brassineito Taísa tuli sanomaan, että pomon luvalla voin siirtyä alempaan kerrokseen (ilmeisesti pienempään ja kalliimpaan dormiin). Pelkäsivät varmaan, etten selviä jyrkistä kierreportaista, kun olen niin iäkäs. Kiitos, mutta ei kiitos, olin jo ehtinyt kotiutua. Toki joku saa kantaa laukkuni alas poislähtiessäni, jos pelkäävät minun kompuroivan rapuissa.

Ihanaa olla taas Hvarilla! Tosin nyt tuntuu, että viihdyin sittenkin paremmin pienemmällä Korčulan saarella. Hvar on rahakkaiden veneilijöiden suosiossa, mikä nostaa hintoja. Onneksi on omat supparit mukana ja pastaa saa eurolla kaupasta.

White Rabbit Hostel

White Rabbit Hostel

White Rabbit Hostel

Salaattia teki kuitenkin mieli ja jäin kirkkoaukion Kogo Restaurantin terassille katkarapusalaatille. Ei olisi kannattanut; kallis ja mitäänsanomaton. Lähetin keittiöön terveisiä (tarjoilija tuskin ymmärsi), että jos käyttää avokadoa, pitäisi käyttää myös sitruunaa.

Söin reissun ensimmäisen jäätelön, kävin kämpillä pukemassa uikkarin ja kävelin vakipaikkaamme.

Se oli kuitenkin niin täynnä porukkaa, että jatkoin seuraaville rapuille. Onhan täällä rantojakin, mutta menen mieluummin uimaan kallioille kiinnitetyiltä rapuilta, niin ei tule hiekkaa jalkoihin. Vesi oli lämmintä ja meri tyynempi kuin eilen Korčulassa. Kävin kämpillä suihkussa ja istuin aurinkoiseen rantabaariin kahville ja lukemaan. Kävin ostamassa lauttalipun Splitiin (25€), onneksi virkailija oli tarkkana, kun pyysin menolipun sunnuntaille 8. päivä. Olen ollut koko päivän torstaissa!

Let's TACO 'bout Hvar

Let's TACO 'bout Hvar

Mietin taas omia eväitäni, mutta säästin ne huomiselle ja etsin Let's TACO 'bout Hvarin, jossa tilasin kolme kanatacoa. Mukava paikka! Nuoriso vasta lähti kaupungille, kun minä istuin hostelin terassille lukemaan ja päivittämään blogia. Olinkin jo tavannut melkein kaikki kämppikseni; kaksi jenkkityttöä, irkkupojan ja nuorenmiehen (en vielä tiedä, mistä hän on). Respassa oli vuoro vaihtunut; Taísan tilalla oli nyt ruotsalaistyttö Elsa. Loppuillan luin e-kirjaa, sillä sängyissä ei ole omia lukuvaloja. Jenkkitytötkin olivat jo punkissaan, vähän ennen kymmentä saimme dormiin uuden pojan.

Onneksi en vaihtanut huonetta, alakerrassa metelöitiin puoleen yöhön ja äänieristys on olematon. Yläpetini irkkupoika oli ilmeisesti löytänyt jostain paremman yösijan. Jenkkityttöjen herätys soi seitsemältä, he pakkasivat hiljaa ja jatkoivat matkaansa. Kävin keittiössä keittämässä teetä, kahvit on taas juotava jossain muualla. Turhaan kannan omaa kahvia ja suodatinpusseja mukanani ympäri Dalmatiaa.

Torstaina (oikeasti!) hain leipomosta täytetyn sämpylän ja join Americanon Nautican terassilla, seuraten samalla sataman vilkasta veneliikennettä, kun porukat lähtivät maksullisille saariretkille. Kävelin niemen ympäri vastapäivään, sillä muistin kävelyn kivistä polkua alaspäin olleen varvastossuilla/sandaaleilla varsin vaarallinen.

Matkalla ohitin viehättävän uimapaikan, joka oli vielä kauempana kuin eilen. Sinne, jos iltapäivällä ei ole tunkua!

Pokonji dol

Saavuin Pokonji dol -rannalle, joka on tuttu myös Mirjalle ja Masalle. Minä kuitenkin menen mieluummin uimaan rappuja myöten. Takaisin kaupunkiin kävelin kivistä polkua, joka oli pidempi mitä muistin ja lähes koko matkan auringon paahteessa.

Iltapäivällä lähdin uimaan ja yllättäen vakipaikkani oli lähes autio. Ilmeisesti tämän päivän aallokko oli ajanut porukan rannoille. Kävin uimassa ja istuin hetken aurinkoisella kalliolla lukemassa. Palasin kämpille, chileläispoika (opiskelee englannissa) oli vihdoin herännyt. "Oh, you are alive!" totesin, kun toivotin hyvät huomenet kello kahdelta. Kävin suihkussa ja menin alakertaan tekemään sieni-tonnaripastaa. Olisin halunnut lisätä soosiin chiliä ja soijaa, mutta tarjolla oli vain vodkaa. Kuulin chileläispojan kysyvän respalta, onko tällä myydä shampoota/saippuaa. Ei ollut, mutta minullahan on niitä (Korčulan majoituksesta) antaa ihan ilmaiseksi. Päivän toinen hyvä työ; tarjosin respalle - tällä kerralla irlantilainen Nicole -  pastaa, jonka hän mielellään söi seuranani.

Tämän päivän (ja huomisen) pärjäänkin omin eväin. Paitsi että päivittäinen jäätelö (tänään suklaa) ja kahvi on ostettava. Kun menin kirja kädessä istumaan rantakahvilaan, tarjoilija tuli kysymään "espresso?", hän siis muisti minut eilisestä. Tilasin kuitenkin Americanon. Palasin hosteliin, irkkupoika oli vaihtunut kahteen irkkutyttöön. Tuntuu siltä, että minulla on tosi mukavia kämppiksiä ja henkilökunta on aivan mahtavaa.

Ja iltapalaksi omatekoinen Dalmatian plate. Istuin hostelin terassilla, kunnes hyttyset alkoivat pyöriä kintuissa. Nuoriso-osasto lähti kylille, ehkä ehdin nukkua muutaman tunnin, ennen kuin he palaavat. Jätin ledivalot palamaan, kun irkkutytöt olivat tarpeeksi meikanneet ja tuoksutelleet ja lähtivät bailaamaan (toisella oli jo valmiiksi polvet ruvella).

Kaikesta meikkaamisesta ja bilemekoista huolimatta tytöt tulivat takaisin ennen kuin ehdin nukahtaa, olivat käyneet vain syömässä ja molemmat menivät nukkumaan. Chilen poika kotiutui aamulla seitsemän hoodeilla, loput ennen yhdeksää.

Fortica Fortress

Fortica Fortress

Lähdin nousemaan linnoitukselle - Fortica Fortress - ennen kuin tulisi liian kuuma. Ja ennen kuin katukauppiaat ja -muusikot valtaisivat polun varret. Nousu oli mukavaa siksakkia, ei lainkaan liian jyrkkää.

Fortica Fortress

Olen käynyt linnoituksella kaksi tai kolme kertaa, mutta maisemien takia maksoin sisäänpääsymaksun. Olinkin siellä koko rahalla ja istuin kahvilan terassille Americanolle ja lukemaan. Alas kävellessäni istuin varjossa olevalle penkille kuuntelemaan kitaramusiikkia, ohitseni käveli jatkuva virta ihmisiä ylös linnoitukselle.

Alas tultuani söin päivittäisen jäätelöni ja hain kaupasta vähän aamiaistarpeita, tietenkin myös ihanaa mansikka-guavamakuvettä. Pojat nukkuivat vielä, kun kävin vaihtamassa uikkarit päälle ja kävelin vakipaikkaani uimaan.

Viikonloppuna taitaakin olla vilkasta, sillä laivat toivat Hvarille polttariporukoita. Ensimmäiset (britti)pojat pudottivat lasiset olutpullonsa kivetykseen jo satamassa. Uituani kävin suihkussa, pojat olivat heränneet, mutta irkkutytöt olivat viileässä huoneessamme päikkäreillä. Minä olen jo niin vanha, ettei ole aikaa nukkua! Söin pastani ja kävelin satamassa ja kirkkoaukiolla. Ostin Zeljkalle tuliaisia, hän kun ei ole koskaan käynyt Hvarilla, mutta tiedän hänen pitävän lilasta ja laventelista.

Illalla vielä mukava kohtaaminen; kun istuin hostelin terassilla syömässä omaa Dalmatian lautastani, rappuja pitkin ohittava irkkunainen pysähtyi kysymään, millainen majapaikka White Rabbit on. Hän ei ollut arvannut varata sitä, kun pelkäsi nuorten metelöivän liikaa ja oli sen sijaan ottanut itselleen jostain privaattihuoneen. Kehuin paikkaa estottomasti, varsinkin henkilökuntaa.

Olin ajatellut, että päivän kävelyt on jo kävelty, mutta en ollut vielä käynyt hautausmaalla, joten kapusin illemmalla vielä sinne. En löytänyt Michael Stripen hautakiveä (ilman päivämääriä), kuten aiempina kertoina. Ehkä se on poistettu, kun mies ei ymmärrä vielä kuolla pois. Paluumatkalla osuin vahingossa suoraan hosteliin, mutta ohitin sen ja kävin vielä vakibaarissani espressolla.

Irkkutytöt olivat lähdössä opastetulle baarikierrokselle, lupasin jättää ledivalot palamaan. Hekin ovat huomenna jatkamassa matkaa Splitiin, mutta epäilivät, etteivät ehdi aamun edullisimpiin lähtöihin. Se on helppo uskoa, kun näkee, miten he ovat levittäneet tavaransa dormin lattialle. Illan pimennyttyä istuin terassilla kahden ranskalaisneidon seurassa, heidän matkansa jatkuu Trogiriin, Plitviceen ja Krkaan. Pientä kateutta ilmassa... Kunhan porukat lähtevät baarikierrokselle, minulle tuleekin hiljainen ilta.

Toinen irkkutytöistä saapui jossain vaiheessa puolenyön jälkeen ja äänistä päätellen voi huonosti. Mitä minä voin tehdä, muuta kuin katsoa sanakirjasta, mitä se on englanniksi ja mennä alas katsomaan, saako sieltä apua. Respassa istui vanhempi mies, joka totesi saman; mitä minä voin tehdä? Lupasi kuitenkin kertoa kolleegalleen, jota odotti saapuvaksi. Toinen tytöistä tuli myöhemmin, meni nukkumaan, mutta otti hetken päästä äkkilähdön alakerran vessaan. Ei taida hänestäkään olla apua kaverilleen. Yläpetiin tullut Lizzie tuhisi ja kuorsasi koko loppuyön. Hän nukkui ilmastoinnin alla, sammutin sen aamulla ja chileläispoika näytti peukkua peittojensa välistä. Nousin kahdeksalta aamupesulle ja menin keittiöön kevyelle aamiaiselle. Miamin poika yski yhtä kamalasti kuin minä pari viikkoa sitten (yllättävän paljon on yskästä kärsiviä tällä reissulla, en todellakaan ole ainut), tarjosin hänelle teetä ja hunajaa. Tytöt olivat hereillä, neuvostani olivat pakanneet laukkunsa jo illalla, mutta he olivat ilman laivalippuja. No, tuon näköiset nuoret naiset pääsevät niin halutessaan vaikka jonkun jahdin kyytiin. Hyvästelin mukavat kämppikseni ja henkilökunnan "Mama lähtee nyt, olkaa kiltisti!" Muistin jopa jättää avaimet, vaikken ollut kertaakaan tarvinnut niitä. Jadrolinijan katamaraaniin oli hyvin tilaa ja irkkutytöt tulivat kanssani samalla kyydillä Splitiin.

Hvar on älyttömän kaunis saari, mutta nykyisin - euron ja varakkaiden veneilijöiden myötä - myös järkyttävän kallis. Tunnetaan paremmin nuorten bilesaarena, jota varsinkin polttariporukat suosivat. Aiemmilla reissuilla istuimme ravintoloissa illallisilla, nyt oli tyydyttävä edullisempiin lounaisiin tai kokattava oma ruokansa. Hostellissa majoittumisella säästää paljon, samalla saa olla sosiaalinen ja kohtaa monta mukavaa tyyppiä eri puolilta maailmaa.

Korčula

Tällä kerralla menin Korčulaan TP Linen katamaraanilla (16€), viimeksi käytimme bussia ja autolauttaa. 

Saavuin sovittuun aikaan Korčulaan ja löysin majapaikkani, Guesthouse Franican rinteestä, läheltä rantakatua. Kukaan ei ollut vastassa, mutta Booking.comin kuvien perusteella arvuuttelin, kumpi vapaista studiohuoneista oli minun. Pahus, siinä isommassa olisi ollut kahvinkeitin. Ehkä minun pitää alkaa kantaa mukanani pientä presso- tai mutteripannua (kuten tsekkiläinen Daniel yhdellä caminollani)? Kun olin jo kotiutunut mukavaan, supersiistiin huoneeseeni, emäntä soitti ja pahoitteli olevansa vielä töissä, siksi hän ei ehtinyt vastaanottamaan minua.

Bistro Step

Kaupat ovat Kroatiassa uuden lain mukaan sunnuntaisin kiinni, joten oli tyydyttävä baarien ja ravintoloiden tarjontaan. Juuri, kun olin ulkoistamassa itseni, kohdalle osui ukkoskuuro. Onneksi on sateenvarjo ja varvastossut matkassa mukana. Tosin ei välttämättä paras varustus flunssaan, eikä lipokkailla ole mitään asiaa vanhankaupungin sileiksi kuluneille kivetyksille. Jäin Bistro Stepin katetulle terassille anjovispizzalle. Hyvä että jääkaappini oli varustettu isolla pullolla kylmää vettä. Join vielä espresson, kun olen ilman sitä kahvinkeitintä.

Sade lakkasi ja kävelin takaisin uuteen kotiini. Iltavaatteet jäävät edelleen käyttämättä. Matkalla tsekkasin lähimmän uimapaikan, matkaa taitaa olla rappuja myöten peräti 30 metriä.

Kävin suihkussa ja huuhtaisin päivän pyykit, astianpesuaineella, kun en ottanut pyykkisaippuaa mukaani. Loppupizzaa en enää jaksanut syödä, jääköön huomiseen, onhan minulla mikro käytössä.

Yöllä salamointi oli silkkaa ilotulitusta, mutta ukkosen jyrinää kuului vain heikosti. Hetken satoi rankasti ja kävin siirtämässä paitani parvekkeen narulta kylppäriin kuivumaan. Kuudelta vanhankaupungin kirkonkellot soivat pitkään: herätkää, on maanantai! Muuten oli äärimmäisen hiljaista, asunhan rappujen varrella eikä saarella muutenkaan ole paljon autoliikennettä.

Join aamuteen, mitään muuta kaapeissa ei ollutkaan. Tsekkasin Maps.mestä, että satamaan on tullut kaksi pikkumarkettia, ei enää tarvitse kävellä kilometri ylämäkeen Tommy Supermarkettiin. Palveleehan satama lukuisia veneilijöitä, siksi palveluja on tarjolla kahviloista kauppoihin. Jäin yhden kahvilan terassille aamiaiselle. Pieni, toki hyvä, täytetty croissant, tuoremehu ja americano 11,40€! Paras tyytyä jatkossa leipomoiden tarjontaan ja juoda vain kahvi ulkona. Kahvitellessani varasin lauttalipun Hvarille 22€ (Visa-laskusta huomasin, että hinta olikin ilmoitettu Englannin puntina ja lopullinen hinta kuluineen oli peräti 32,90€) ja hostellimajoituksen kolmeksi yöksi. Hain kaupasta juomista ja ruokatarpeita (tonnari on täällä älyttömän kallista). Tosin ajattelin, ettei minun kannata paljon kokkailla, kun ruokaa tulee aina yli oman tarpeen. Ja eilistä pizzaakin on vielä jäljellä. 

Guesthouse Franica

Käytössäni on hyvä "ulkokeittiö", joka on rakennettu parvekkeelle. Olisin ostanut kukkia parvekkeelle, mutta ainoa kukkakauppa jonka löysin, myi vain tekokukkia ja sen ulkokukat olivat jo parhaat päivänsä nähneitä.

Konoba Tramonto

Lukuhetken jälkeen lähdin uudelleen kävelemään, ohi isojen purjeveneiden sataman vanhankaupungin Konoba Tramonton terassille, jossa vihdoin, oltuani Kroatiassa jo viikon, tilasin ćevapčićin aivarilla. Vielä on syömättä mustekala ja muu paikallinen fisu.

Istuin vielä huvivenesataman lähellä olevan mukavan Bistro Mahan terassille kahville (piti päästä vessaan), ennen kuin palasin kämpille suihkuun ja päikkäreille.

Iltakuudelta kirkonkellot soivat yhtä pitkään kuin aamullakin.

 

Lämmitin pizzan lopun ja lueskelin parvekkeella. Nousin raput ylös, otin sieltä kaupunkikuvia ja laskeuduin rantakadulle. Kävelin vanhankaupungin ytimeen, jossa viimeksi asuimme Mirjan ja Masan kanssa.

Guesthouse Franica

Loppuillan istuin parvekkeella musiikkia kuunnellen, samalla päivitin blogin. On se kumma; kun minä olin Zeljkan luona, siellä lappasi porukkaa alvariinsa, nyt kun hän jäi yksin, kukaan ei käynyt maanantaina.

Kroatia eroaa Espanjasta ja Portugalista siinä, että täällä käy kortti joka paikkaan. Varasin myös vähän käteistä mukaan (viimeinen maksullinen majapaikkani saattaa vaatia käteismaksun), mutta harvoin muistan maksaa rahalla, kun maksupääte on jo nenäni edessä.

No pitipä mennä kehumaan! Kun aamupäivällä kävelin keskustaan, ostin tupakkakaupasta muutaman postikortin ja -merkin ja jäin viereisen kahvilan terassille americanolle, tiskillä oli lappu "only cash". Lisäksi paikka oli ensimmäinen, missä ei tullut vesilasia kahvin kanssa. Yleensä se tulee Balkanin maissa automaattisesti.

Vaikka tämän päivän ostokseni olivatkin vähäiset, kävelin mäen ylös Supermarket Tommyyn, sillä sen kattoparkista on parhaat näköalat kaupunkiin. Löysin kaupasta mainiota makedonialaista Alexandria valkoviiniä (4,55€), jota Hannun kanssa nautimme jossain Ohridin ravintolassa. Itse asiassa olin suunnitellut käyväni tänään bussilla Vela Lukassa, mutta Korčula town on niin kaunis, että pysyttelen koko ajan täällä. Vein jogurtin kämpille kylmään ja kirjoitin kortit parvekkeellani. Minulla on paha dilemma; teenkö sieni-tonnaripastaa mukavassa keittiössäni - sitä tulee kuitenkin liikaa - vai roudaanko tarvikkeet seuraavalle saarelle. Mieli tekee kuitenkin jotain raikasta salaattia (joka ei kuitenkaan riitä koko päiväksi). Huoh!

Maha Bar

Ratkaisin päänvaivan syömällä Maha Barin mainion pulled pork burgerin, jonka sämpylä oli mehevä ja maukas (taikinassa oli taatusti perunaa). Maksaessani kysyin tarjoilijalta, tietääkö hän mitä baarin nimi tarkoittaa suomeksi. "Boss" hän veikkasi, taisi olla vähän jäljillä.

Kävelin vanhan kaupungin läpi omalle puolelleni ja kävin kämpillä vaihtamassa uikkarin päälle. Vesi oli lämmintä ja suolaista, kauan en arvannut pulikoida, vaan toivoin flunssan jäävän Adrianmereen lyhyelläkin uintimatkalla.

Nukuin päikkärit ja keitin minttuteetä. Ilta-aurinko paistoi kauniisti, mutta se ei paista partsilleni. Kävelin vanhankaupungin ympäri ja mietin, jäädäkö jollekin terassille kahville tai lasilliselle. Mitä turhia, istuin rantapenkille auringonpaisteeseen ja kaivoin kassista Aino Kallaksen elämäkerran. Kesäilloin istun kotipihalla lukemassa, ennen kuin aurinko laskee korkeiden puiden taakse. Palasin parvekkeelle lukemaan, ennen kuin tulisi hämärää, samalla seurasin pääskyjen syöksylentoja kattojen yllä. Ulkovaloa en halua sytyttää, ettei tule itikoita. Illan pimennyttyä pienet ledivalot saavat riittää, lukemista voin jatkaa sisällä.

Torstaina söin kevyen aamiaisen, pakkasin laukun ja siistin jälkeni. Aamukahvin join Maha Baarin terassilla, josta siirryin satamaan jonottamaan, kun katamaraani tuli näkyviin. Laiva tulikin täyteen, poikkeaahan se monilla saarilla.