lauantai 14. heinäkuuta 2018

Koblenz - viimeinen reissupäivä (ennen seuraavaa)

Yöllä oli satanut, mutta en kuullut sitä pihalla olevan suihkulähteen (?) lorinalta. Aamulla taivas selkeni, sääennuste lupasi +29 astetta. Tyhjensimme jääkaapin ja kävelimme rautatieasemalle jättämään rinkat säilytykseen.

Kevein kantamuksin palasimme keskustaan, ostimme jäätelöt ja kiertelimme viilennetyissä kauppakeskuksissa, ostamatta kuitenkaan mitään. Pari viikkoa 24/7 yhdessä ja olemme kuin vanha aviopari; täydennämme jo toistemme lauseita! Kävelykadulla soitteli indonesialainen poikabändi mukavaa musiikkia.

Arja kävi taidegalleriassa ostamassa lisää kortteja, minä istahdin terassille päiväoluelle. Parin dunkelin jälkeen vehnäolut ei maistunut miltään. Vaeltelimme helteisessä vanhassa kaupungissa varjopaikkoja etsien.

Myöhemmin iltapäivällä jäimme yhden sivukujan italialaisravintolan terassille syömään hyvät kanafileet. Olimme ostaneet junaliput varuiksi aikaisempaan junaan ja syötyämme kävelimmekin takaisin rautatieasemalle, josta juna Frankfurtiin lähti vain hieman myöhässä. Junamatkalla ihailimme vielä viimeisen kerran joenvarren näkymiä; pieniä kyliä kirkontorneineen ja ylhäällä kukkuloilla olevia linnoja/linnanraunioita. Kumpikin tyrmäsimme pitkät jokiristeilyt; veritulpan vaara ja tylsistyminen, jos ei pääse välillä kunnolla liikkumaan. Junassa ei toiminut ilmastointi ja Frankfurtia lähestyessämme taivaalle alkoi kertyä ukkospilviä.

Siirryimme taas lentokenttäbussilla Terminaalista 1 Terminaaliin 2 (se siitä currywurstista!) ja kävelimme läpi turvatarkastuksen. Kävimme taxfree-ostoksilla ja hakeuduimme lähtöhalliimme, jossa tapasin pitkästä aikaa Riikan. Näinhän se on, että reissunaiset kohtaavat kansainvälisellä lentokentällä! Laskeuduimme Vantaalle 23.00 ja mittari näytti +23. Hannu oli meitä vastassa ja istuin vielä hänen kanssaan kotiterassilla nauttien portterista ja viilenevästä yöilmasta. Luvassa on hellettä ainakin viikoksi.

Kiitos Arska tulkkauksesta, kartanluvusta ja mukavasta matkaseurasta! Olet sinnikäs ja reipas reissaaja.

Vaelsimme rinkat selässä merkittyjä reittejä (välillä vähän harhaillen) noin 140 km, lisäksi tuli kaupunkikävelyä joitakin kymmeniä kilometrejä.

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Koblenz - helteinen kaupunkipäivä

Meillä oli hyvin varustettu keittiö käytössämme, joten huonehintaan ei kuulunut aamiaista. Liekö tässä talossa montaakaan asukasta tällä hetkellä, yö oli hiljainen lukuunottamatta avoimista ikkunoista kuuluvaa veden solinaa, joka tuli jostain alapuolella olevasta vanhan herran puutarhasta. Joimme talon tarjoamat nessit ja söimme omat eväät. Maksoimme majoituksen etukäteen ja kävelimme sillan yli Moselin toiselle puolelle.


Liebfrauenkirche
Kävimme päärautatieasemalla ostamassa junaliput valmiiksi huomiseksi. Unohdimme tsekata matkatavarasäilytyksen sijainnin (meillä on iltalento) ja kävelimme takaisin keskustaan. Hääseurue ajoi ohi torvet soiden.


Ostimme kortteja ja pieniä tuliaisia ja kävelimme niemen kärkeen, jossa Mosel ja Rein yhtyvät. Siitä näkyi hyvin Festung Ehrenbreitsteinille ja Fort Konstantinille, jotka näkyvät illalla valaistuina parvekkeellemme. Eri seurakuntien kirkkoja oli tiuhaan. Laituriin oli parkkeerannut Baselista lähtenyt risteilyalus. Ohitimme paikan, josta kabiinihissit lähtevät ylös linnoitukselle.


Alkoi olla nälkä ja jäimme thaimaalaisen Chaopraya Restaurantin terassille edulliselle lounaalle. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi!


Matka jatkui ohi Görresplazin soutajapatsaan ja päädyimme Jesuitenplazille, jonka läheisyydessä ilmeisesti sijaitsee maistraatti, kun sille kokoontui hääpareja vieraineen liukuhihnalla. Aukion takana on Schängelbrunnen, vettä sylkevä poikapatsas.


Kaupungissa on paljon muitakin patsaita, aukioita ja kirkkoja.


Arja kävi vielä "nukkekaupassa" tuliaisostoksilla, ennen kuin kävelimme sillan yli omaan kaupunginosaamme. Ostimme kaupasta aamiaistarpeet ja palasimme kämpille. Myöhemmin illalla teki vielä kahvia mieli, mutta lähistön kahvilat olivat jo sulkeutuneet. Ei jaksettu enää kävellä keskustaan. Keitin itselleni nessit ja istuin parvekkeella kuuntelemassa naapurilähiön muslimimusiikkia ja perjantai-illan viettoa. Arja keskittyi sisällä saksaksi dubattuun brittidekkariin. Illan lopuksi kuutelimme telkkarista Dvořákin sinfoniaa "From the New World" ja luin rinkassa kantamani kirjan loppuun.

torstai 12. heinäkuuta 2018

Kobern-Gondorf - Koblenz

Noitareitti
Huoneemme ikkunat olivat radalle päin ja pitkin yötä kuuntelin raskaiden tavarajunien ajavan ohi. Yllättävän hyvin saimme kuitenkin nukuttua. Gästehaus Alte Kellerein huonehintaan ei kuulunut aamiaista, söimme hedelmiä ja Arjan jakaman kirsikkapiirakan tuoremehun kanssa. Toivorikkaina kävimme aukiolla katsomassa, jos joku kahvila olisi ollut avoinna. Hiljaista oli ja yöllä oli tainnut sataa, kun terassipöydät olivat märkiä. Ilma oli hiostavan lämmin ja riisuimme takit pois.


Alkoi taas hikinen nousu jyrkkää, kapeaa ja kaltevaa polkua pitkin. Seurasimme "noitareittiä", harmi että luuta jäi kotiin, se olisi saattanut helpottaa nousua. Arja olisi jo luovuttanut ja uhkasi kääntyä takaisin. Lohdutin, että tänään on viimeinen vaelluspäivä eikä meillä ole mihinkään kiire.


Ilma oli kostea ja taivas pilvinen, näköalapaikoilla ei paljon kuvia otettu. Pysähdyimme välillä vetämään henkeä ja juomaan vettä. Laen ylitettyämme alkoi loiva lasku pitkin metsäpolkua, joka alempana muuttui metsätieksi. Emme olleet aivan varmoja reitistä ja otin Mapsin käyttöön.
Laskeuduimme Winningeniin ja löysimme leipomokahvilan postista! Söimme hyvät aamiaissämpylät ja matka jatkui läpi kauniin kylän. Oli viimeinen mahdollisuus syödä boysenmarjoja suoraan puskista.


Ennen Gülsiä ohitimme laajan siirtolapuutarha-alueen, jonka tontit olivat synkkiä ja pimeitä, kun suuria, varjostavia puita ei ollut karsittu.


Ylitimme Moselin ratasiltaa pitkin (samanlainen vihreä "ketjusilta" kuin Budapestissa) ja oikaisimme näin yhden joenmutkan. Mapsin rohkaisemina kävelimme läpi Moselweisin lähiön ja päädyimme vihdoin Koblenzin keskustaan.


Kävelimme loputtomalta tuntuvan (tuli jo uskonpuute!) kauppakeskittymän läpi kävelykatua pitkin. Kun olimme varmoja suunnasta, istuimme terassille virvokkeille. 


Ylitimme Moselin uudelleen ja saavuimme Lützelbergin lähiöömme. Löysimme Apartmentcenter Koblenzin, jonka respa oli paikalla ja pääsimme majoittumaan mukavaan huoneistoomme. Alakerrassa on jopa sauna, mutta sille tuskin tulee tarvetta tällä helteellä.


Viimeiselle vaelluspäivälle kertyi matkaa noin 20 km. Päätimme pysyä loppupäivän kotikulmilla ja kävelimme Damaskus Restauranteen mainioille lammasaterioille. Talo tarjosi vielä arabialaiset kahvit. Kotiin kävelimme Lidlin kautta.



keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Hatzenport - Kobern-Gondorf

Söimme taas hyvän aamiaisen ja lähdimme kävelemään kohti Kobern-Gondorfia. Ohitimme Löfin, joka oli Hatzenportin kaltainen pikkukylä. Reitit olivat vähän hukassa, kävelimme ajotietä pitkin Kattenesin yläpuolelle ja siitä pienelle majalle. Sen jälkeen metsäpolku jatkui jyrkkänä ja kapeana alaspäin, oli turvauduttava puiden runkoihin ja aluskasvillisuuteen, ettei lähtenyt luisumaan alaspäin. Onneksi meillä molemmilla on jalassa Salomonit, joissa on todella hyvä pito.




Ohitimme vanhan myllyn, jatkoimme alhaalla junaradan viertä kulkevaa kevyenliikenteen väylää ja löysimme paljon kypsiä boysenmarjoja.




Kävelimme Lehmenin läpi, ei sielläkään ollut mitään palveluja tarjolla.


Saavuimme Kobern-Gondorfiin jonkun linnan "läpi", vielä oli käveltävä kiertotie ja ylitettävä yksi silta, ennen kuin pääsimme kaupunkiin.


Keskustan sijainnista ei ollut aavistustakaan, kun vihdoin löysimme toriaukion, istuimme terassille virvokkeille. Siitä olikin lyhyt matka Gästehaus Alte Kellereihin. Check-in piti olla viereisessä hotellissa, mutta siellä ei ollut ketään. Saimme ovikoodin puhelinsoitolla ja pääsimme suihkuun. 

Alkoi olla nälkä, kävelimme takaisin torille. Arja osti iltatorilta tuoreita kirsikoita ja kirsikkapiirakkaa. Jäimme terassille syömään intialaista ruokaa. Kävimme isossa kaupassa ruokaostoksilla ja palasimme kämpille huilimaan.





tiistai 10. heinäkuuta 2018

Moselkern - Hatzenport

Majoitushintaan (70€/yö) ei sisältynyt aamiaista, emmekä halunneet maksaa siitä 9,50€/hlö. Söimme myslipatukoita ja lähdimme yhdeksältä liikkeelle. Aamu aukeni pilvisenä ja puimme takit päälle. Ehdotukseni pidemmästä (ja jyrkemmästä) reitistä ei saanut kannatusta, vaan valitsimme keskitien Hatzenportiin. Senkin alussa oli jyrkkä nousu kivistä, liukasta ja kapeaa polkua yläpuolella siintävälle maantielle. 


Tasamaalle päästyämme hengähdimme hetken, riisuimme takit pois ja jatkoimme maissi- ja viljapeltojen reunoja kulkien tuulensuojaisille metsäteille. Ensimmäisenä kulkijana näin taas vilauksen metsäkauriista, pelästyttäen sen pois. Reittimerkit olivat toisinaan varsin kyseenalaisia ja välillä puuttuivat kokonaan. Teimme yhden lyhyen harharetken, ennen kuin päädyimme Lassergin pikkukylään.

Laskeuduimme näköalatasanteelta kapeaa metsäpolkua alas Hatzenportiin. Pari koiraa omistajineen käveli vastaamme. Kylän alussa ohitimme kaksi rinkkaselkäistä (rinkoissa roikkuivat Santiagon simpukat) vaeltajaa, heitä näkee todella vähän näillä reiteillä. Enemmänkin on liikkeellä päiväretkeilijöitä ja Moselin varrella kulkevat pyöräilijät ja motoristit. Tälle päivälle kertyi kilometrejä alle kymmenen, mutta ne olivat mukavan vaihtelevia ja kauniiden näköalojen höystämiä.


Löysimme Gasthaus Zur Trauben rantakadun alkupäästä. Jouduimme odottamaan hetken huonettamme, sillä aikaa isäntä tarjosi meille juomat alakerrassa. Suihkujen jälkeen jäimme oman talon terassille pizzoille.


Teimme kävelykierroksen kylällä, istuimme kahville ja omenastruudelille ja poikkesimme St. Rochuksen kirkkoon. Kirkon seiniä koristavat 14 puista taulua Ristintiestä.


Kylän yläpuolella on St. Johanneksen kirkko ja hautausmaa. Kävimme sielläkin ihastelemassa yrttiviljelmiä ja hiljentymässä lasten haudoilla.


Palasimme omalle terassille juomaan vichyä ja viiniä; sardellit janottivat. Taivaalle kertyi tummia pilviä ja myöhemmin näimme huoneemme ikkunasta tuplasateenkaaren. Nukahdimme sateen ropinaan.