lauantai 13. lokakuuta 2018

Lokakuun lempeänlämpimiä päiviä

Lämpimät syysilmat jatkuivat lokakuun toisellakin viikolla. Sain houkuteltua Hannun kokeilemaan Rekolan Raikkaan pilates-, kehonhuolto-, hathajooga- ja venyttelytunteja. Näiden lisäksi kävin myös lavis-tunnilla ja lenkeillä, joilla keräsin lehtikaalia Tainan palstalta. Kirjaston lukupiirissä annoin Tainalle pienen lahjan kiitokseksi lehtikaaleista ja pavuista. Ystävällinen omakotitalonomistaja antoi luvan poimia tonttinsa raja-aidasta mustamarja-aronioita. Kävelykadun varrelta löytyi pudonneita omenia, joten lisää hilloa on tulossa, loput menevät pakkaseen tai pataan. Sää olisi sopinut vielä hyvin moottoripyöräilyyn, mutta otimme Hondan pois vakuutuksesta jo ennen syyskuun reissua.

Kun jäimme molemmat (toistaiseksi) pois työelämästä sovimme, että Hannu tekee ruuan kerran viikossa. Se on jäänyt vähän unholaan, mutta viikonloppuna lunastin lupauksen ja Hannu teki täytettyjä paprikoita. Aperitiiviksi hain kellarissa kylmenneen "kirkkoviinin". Saimme Tikkurilan seurakunnalta vanhoja kirkkoviinipulloja, jotka Hannu desinfioi ja pullotti niihin omaa omenaviiniämme.


Illan vietimme Edu Kettusen ja Mika Kuokkasen konsertissa "Takapihan tarinoita 2". Kotiin palattuamme oli vielä niin lämmin, että istuimme terassille lasillisille.

Lenkkipolun varrelta
Tein vielä yhden liköörin aronioista ja pakasteherukoista. Nyt on pakastin ja kellarin jääkaappi niin täynnä, että säilöminen saa loppua. Paitsi sienten osalta, jos niitä vielä löytyisi jostain. 


Maanantaina nappasin Noelin kyytiini Espoossa ja ajoimme Lohjalle. Tuli taas aurinkoinen päivä. Isommat pojat puhuvat metsään rakennetusta majasta, mutta Noelin mielestä se on laiva. Kävin katsomassa äitiä, joka kuorsasi sängyssään. Iltapäiväkahvin aikaan pidin hänen puoliaan ja hain kahvia, mehua ja omenapiirakkaa, jotka juotin ja syötin hänelle heti, kun hän vähän silmiään raotti. Kävin kansliassa sanomassa, että yksi asukas nukkuu nenä piirakkalautasella. Hetken kuluttua vilkaisin osastolle, asukkaan lautanen oli viety pois, nyt rouva nukkui kasvot pöytää vasten.




Syksyn kirjoja:

Pajtim Statovci "Tiranan sydän". Luin Statovcin ensimmäisen kirjan kahteen kertaan, enkä silti päässyt jyvälle. Tämä toinen oli helpompi ja kiinnosti minua tietenkin Balkanin takia. Lisäksi minua viehättää tarinankerronta; tähän teokseen oli lisätty vanhoja balkanilaisia tarinoita. Karua kerrontaa, mutta (ehkä) niin totta! 

Kristina Calrson "William N. päiväkirja". Fiktiivinen päiväkirja jäkälätutkija William Nylanderin 1800-luvun loppuvuosista Pariisissa. Jotkut lukupiiriläisistä löysivät kirjasta mustaa huumoria, minusta se oli samanlaista vanhan, yksinäisen ihmisen narinaa kuin Kyllikki Villan matkakirja, jossa hän päivittäin valitti sairauksiaan, köyhyyttään ja puutetta lääkkeistään.

tiistai 2. lokakuuta 2018

Syystuulia

Lensimme kotiin torstaina, perjantaina ajoin Lohjalle äitiä katsomaan ja jäin Suville yöksi. Pääsin pitkästä aikaa saunaan ja vietin seuraavan päivän villin pikkumiehen kanssa. Noel nousi taas ennen seitsemää yläkertaan herättämään minut ja vaatimaan "pahvia" (siis minulle). Oli siis noustava kahvinkeittoon. Odottelimme sään hieman lämpiävän, ulkona olimme sekä ennen että jälkeen lounaan. Noel nauroi katketakseen, kun pelasimme pihalla jalkapalloa. Onko mummu niin hassun näköinen?

Päätin pysyä kotimaassa loka- ja marraskuun, mutta joudun pyörtämään päätökseni, kun sain Hannulta synttärilahjaksi Berliinin lennot. Syntymäpäivänä kävimme Savoyn päiväkonsertissa (UMO & Mikko Innanen "Five for Ferlinghetti), susheilla JuFussa ja oluella Vltavan terassilla.

Rannettani alkoi kolottaa jo keväällä ja kun itsekseni yritin tehdä aurinkotervehdystä, ranne ei kestänyt painoa lainkaan. Näinkö minun on jätettävä rakastamani astanga-jooga, tai ainakin vuori-asanat ja punnerrukset? Tuntuu, että uiminen kylmässä jokivedessä helpotti kipua, mutta saunan jälkeen kättä särki koko yön. Kotilääkärin diagnoosi: nivelrikko? Tai sitten syynä on vuosien takainen moottoripyörällä kaatuminen, kun täräytin käteni maata vasten. Kuvissa ei löytynyt silloin mitään vikaa, mutta ehkä se oireilee näin vanhemmiten.

Oli aloitettava pihahommat, Hannu leikkasi nurmikon vielä viimeisen kerran. Syyskuun tuulet olivat pudottaneet paljon oksia pihalle. Yritin etsiä mustamarja-aronioita, mutta Vantaan kaupunki on tainnut leikata kaikki aroniapuskat samaan aikaan maan tasalle, kun marjoja ei tahdo löytyä mistään. Putsasin naapurin pensaat marjoista, osan laitoin pakastimeen, osasta tein (omenien kanssa) hilloa. Grillasimme vielä kerran, ennen kuin Hannu pesi grillin ja laittoi sen talvisäilöön.

Ensimmäiset jouluvalot nähty!

Ensimmäisellä viikolla ehdin Rekolan Raikkaan kehonhuolto-, hathajooga- ja lavistunneille, ensi viikolla toivottavasti useammallekin. Lauantaina oli onneksi kaunis ilma, vietin päivän Tikkurilan markkinoilla Naisten Pankin hommissa. Ehdimme vielä iltapäivänäytökseen katsomaan kotimaisen Tyhjiö-elokuvan.

Sunnuntaina ostimme kanervat ja kynttilöitä, kävimme Honkanummella, josta löysin muutaman kanttarellin. Joutsenparvi lensi raakkuen kohti etelää. Kävelin kotiin Tainan palstan kautta ja noukin mukaani lehtikaalia. Osan pakastin, lopusta tein lehtikaalipastaa. Kiva olla taas kotona kokkaamassa, kun voi käyttää tuoreita kasviksia ja marjoja. Vielä kun löytäisin sieniä! Hannu pullotti omenaviinin, josta tällä kerralla tuli todella kuivaa.



sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Balkan-kierros 2018, jälkimietteet

Kotimatka sujui hyvin, vaikka laskeutuminen olikin kovan tuulen takia hieman pomppuinen. Koko reissu oli mennyt suunnitelmien mukaisesti, ainoastaan Dubrovnikista jouduimme nipistämään yhden yön ja maksamaan yhden "ylimääräisen" yön Mostarissa, siitä huolimatta suoriuduimme alle tekemäni budejtin.

Kosovo; hieno maa, kannatti ehdottomasti lentää sinne ja tutustua kolmeen eri kaupunkiin. Pristina, Peja, Prizren, kaikki erilaisia, mutta mukavia kohteita. HIntataso on erittäin edullinen, ihmiset ystävällisiä, ruoka hyvää ja maisemat hienot, kuten Balkanilla yleensäkin.

Albaniasta suoriuduimme tällä kerralla yhdellä pysähdyksellä matkatessamme maan halki kohti Montenegroa, olemmehan kierrelleet maata jo kahden reissun verran. Kohteeksi valikoitui Shkoder lähinnä sijaintinsa vuoksi, mutta pääsihän sieltä viettämään yhden rantapäivänkin. Reilun kolmen viikon reissun paras majoitus.

Montenegrosta valitsin kaksi rantakohdetta; Ulcinjin ja Petrovacin. Hintataso hirvitti alkuun, kun tulimme Kosovosta ja Albaniasta, Euroopan edullisimmista maista. Pääsimme uimaan, mutta muuten kohteet eivät juuri innostaneet, eivätkä juurikaan eronneet toisistaan.

Dubrovnikissa poikkesimme Zeljkan takia, muuten kaupunki ei enää jaksa innostaa. Vanha kaupunki on tungokseen asti täynnä turisteja. Seuraavaksi yritämme saada Zeljkan Vantaalle, niin meidän ei tarvitse lähteä häntä tapaamaan Kroatiaan.

Mostar, yksi lempikaupungeistani. Halusin viedä Hannunkin ihastumaan kaupunkiin, mielelläni olisin palannut myös Sarajevoon, mutta siihen ei aika tällä kertaa riittänyt. Muslimien rukouskutsut, herkulliset ruuat ja torien tarjonta, kahvilakulttuuri, vain muutamia kaupungin hyviä puolia mainitakseni. Vanhan kaupungin basaarikujien tungos vähentää kaupungin viehätystä, mutta jos sen pystyy välttämään päiväsaikaan, niin miinukset voi unohtaa. 

Loppumatkan vietimmekin Kroatian rannikolla, Podgorassa ja Trogirissa. Kävimme uimassa ja söimme taas hyvin. Majoitukset olivat sijainniltaan erinomaisia. Halusin viettää viimeiset päivät mieluummin Trogirissa rauhoittuen kuin vilkkaassa Splitissä. Matka lentokentällekin oli minimaalisen lyhyt.

Eikä hintakaan hirvittänyt, sillä 23 päivän reissukulut yhdeltä olivat yhteensä 616€, sisältäen lennot (149,60), majoitukset (361,50) ja siirtymiset (105,50). Ei paha!

tiistai 25. syyskuuta 2018

Trogir, Kroatia

Tuuli tyyntyi aamuun mennessä hieman, mutta oli huomattavasti koleampaa, kuin koko kolmen viikon reissulla on ollut. Eipä tarvinnut hikoilla, kun kiskoimme laukut ylös ohimenotien varteen. Oli silkkaa hyvää tuuria, että pääsimme bussin kyytin ilman etukäteen ostettuja lippuja, sillä se tuli aivan täyteen. Bussimatka kesti kolmisen tuntia, Trogiriin saavuimme kahden aikaan. Apartment Laguna sijaitsee aivan bussiaseman lähettyvillä, saimme talon alakerrasta huoneen omalla keittiöllä ja patiolla. Puutarhassa kasvaa viiniköynnöksiä ja hedelmäpuita, hetihän niitä oli vähän verotettava. 

Big Mama
Haimme kaupasta aamiastarpeet, otimme tervetulo-oluet kanavan varrella ja söimme Big Maman mainiot kebabtortillat. Kävelimme hetken Trogirin vanhassa kaupungissa, ennen kuin palasimme Apartment Lagunaan siestan viettoon.

Apartment Laguna
Illalla ulkona tuntui kylmältä. Lähes koko reissun on lämpötila huidellut +30:n paremmalla puolella, ei siis ole ihme, että heti tuntuu vilakalta, kun on tuulista eikä tarvitse enää hikoilla. Hannukin kaivoi kassistaan pitkät housut ja pusakan päälleen.

Konoba Mirakul
Kävelimme vanhaan kaupunkiin illalliselle. Söimme Konoba Mirakulissa ainoastaan yhdet annokset ilman alkuruokia, silti laskumme oli reissun kallein. Eikä todellakaan ollut kyse kaupungin kalleimmista ravintoloista! Terassit olivat tyhjentyneet bura-tuulen puhaltaessa kylmästi. Joku ryhmä kulki kaupungilla pipot päässä. Palasimme hiljaiseen Lagunaan ja sulkeuduimme sisälle lämpimään kotiimme.


Kävelylenkki Ciovo-saaren Okrug Gornjin hienoille rannoille

Ciovo Camping
Täysikuusta huolimatta nukuin tosi hyvin, huone oli hiljainen ja sopivan viileä. Lentoliikennekin lakkasi yöksi, päivällä lähelle laskeutuvat koneet pitivät aikamoista meteliä. Toki lähettyvillä joku päätön motoristi huudatti pyöräänsä tyhjällä päätiellä. Hannu haki aamulla tuoreen patongin, söimme aamiaisen viiniköynnöksen varjostamalla patiollamme ja lähdimme päivän kävelylenkille. 

Okrug Gornji
Tuuli oli tyyntynyt ja päästyäni Ciovon toiselle puolelle alkoi olla todella lämmintä. Vähän harmitti, etten ottanut uikkareita mukaan. Kävin kääntymässä Okrug Gornjin satamassa, jossa poika tarjosi minulle venekyytiä Trogiriin. Palasin samaa reittiä takaisin ja Hannu käveli vastaani. Sovimme, että käyn kaupassa ja tapaamme kämpillä. Kotimatkalla ihailin viimekertaista majapaikkaamme Apartment Panoramaa, jonka tien toiselta puolelta olisi päässyt rapuista mereen uimaan.

Näkymä keittiöni ikkunasta
Otimme lenkkioluet ja harkitsimme uimaan lähtemistä Ciovon toiselle puolelle. Olisihan se ollut mukava päätös reissullemme, mutta toisaalta turha kun kotimatkalla olisi taas tullut hiki. Kävimme suihkussa ja tein lounaaksi "Dalmatialaiset lautaset"; savukinkkua, juustoa, täysjyväkeksejä ja hedelmiä (osa pihan puista). Oli yhtä kotoista kuin aikoinaan Dubrovnikissa, kun Zeljkan isä tassutteli tossuissaan rapuissa. Ivankan isäkin kurkkasi nurkan takaa patiollemme ja kun ei yhteistä kieltä ollut, hän kysyi "Dobre?" ja minä peukutin takaisin.

Keskeytin siestan vieton, kun ulkona aurinko paistoi niin kauniisti ja lähdimme kanavan varrelle kahvittelemaan. Kävelimme vanhaan kaupunkiin etsimään ensimmäisen Trogirin kertamme mainion pizzerian. Ruzmarin löytyikin, mutta pizzaa sieltä ei enää saa. Paikka vaikutti kaikin puolin mukavalta ja päätimme palata sinne illalla. Ostimme jäätelöt (rasti ruutuun, enää on aperol spritzer nauttimatta, ja niin jäikin) ja kävelimme takaisin omalle, nyt jo varjoisalle patiollemme.


Hyvän illallisen söimme Ruzmarinissa. Korttiani höylättiin taas kahteen kertaan (kuten Krakovassa), toivottavasti tililtä menee summa vain kerran. Ilta alkoi viilentyä ja palasimme kämpille viettämään viimeistä iltaa Kroatiassa.


Päivästä oli tulossa taas aurinkoinen ja lämmin. Vähänkö harmitti, että joudumme palaamaan koleaan kotimaahan. Oikeasti tykkään syksystä ja raikkaista lenkkikeleistä. Tavarat olikin jo pakattu, olimme tarvinneet oleskelumme aikana niin vähän vaatteita. Söimme aamiaisen ja kävelimme tien toiselle puolelle bussiasemalle, jonne lentokenttäbussi hetken kuluttua saapuikin. Norskin lento lähti vartin etuajassa, ehdimme juuri kahvitella, kun lähtö jo kuulutettiin. Paluulennolla oli älyttömän paljon kiljuvia pikkulapsia.

lauantai 22. syyskuuta 2018

Podgora, Kroatia

Aamupäivällä kävelimme Mostarin linja-autoasemalle, josta bussimme kohti Podgoraa lähti ajallaan. Yllättäen se kävi myös kroaattipuolen bussiasemalla, mutta niinhän minun retkioppaani aikoinaan kertoi, että molemmin puolin jokea on omat sairaalat, koulut ja näköjään myös bussiasemat. Kesti lähes puoli tuntia, ennen kuin pääsimme ulos kaupungista. Matkalla bussi ohitti hienon Počiteljin vuoristokylän, jossa olen vieraillut retkilläni. Välillä jouduimme vaihtamaan bussia, rajamuodollisuuksien jälkeen laitoin emännällemme viestiä, että olemme pian tulossa. No ei ihan pian tultukaan, sillä kuski vei meidät lipuistamme/pyynnöstämme huolimatta Makarskaan saakka. Siellä jouduimme odottamaan Dubrovnikiin menevää bussia, jonka kyydissä pääsimme Podgoran kohdalle. Tuli taas pitkä matkapäivä!

Laskeuduimme bussipysäkiltä rantakadulle, sen loppupäästä löysimme majoituksemme, Apartments Coastin. Saimme ylimmäisestä kerroksesta studiohuoneemme, jonka parvekkeelta on näköala merelle. Iltapäivällä kävimme uimassa lähimmistä rapuista, minua eivät rannat niinkään kiinnosta. Suihkun jäkeen istuimme hetken parvekkeella, ennen kuin lähdimme etsimään illallispaikkaa.

Päädyimme Riva Restaurantin terassille, jonka annokset eivät juuri kehuja keränneet. Iltakahvit joimme majatalomme alapuolella olevassa kahvilassa, tarjoilijatyttö kertoi odottavansa ensimmäistä lastaan (poikaa) syntyväksi parin kuukauden kuluttua.

Hain aamulla lähikaupasta (todellakin lähellä) tuoreen leivän, valmistin aamiaisen ja erkavoiduimme tahoillemme. Hannun agenda oli selvittää seuraava siirtyminen, minä lähdin kävelemään kohti Tučepia. 

Tućepi
Makarska Rivieran varrella on rantakohteita kuin helminauhana, tuskin toisistaan juurikaan erottuvina. Kaikkien ylle nousee upea Biokovo-vuoristo.

Kävin Tučepin aallonmurtajalla ja käännyin takaisin kohti Podgoraa. Kohtasimme Podgoran kävelykadulla, hain kaupasta ja tuoretorilta salaattiainekset ja otimme lenkkioluet majapaikkamme alapuolella olevalla terassilla. Suihkun jälkeen pyykit, salaattilounas ja siesta.


Konoba Klemić
Illalla laskeuduimme rantakadulle ja kävelimme hetken matkaa samaan suuntaan, josta olin aiemmin päivällä rekisteröinyt parit mukavat terassit. Jäimme Konoba Klemićin rannan puoleiselle terassille, jossa söimme hyvät (hinnaltaan edulliset) ateriat. Kun palasimme kämpille, naapuriin majoittunut mukava tsekkiperhe halusi tarjota meille mantelilikööri- ja luumuviinasnapsit. Yhteistä kieltä ei löytynyt kuin "Njam, njam!"

Tämän päivän kävelylenkkini suuntautui rantaa toiseen suuntaan, Čakljeen. Majoituksia, ravintoloita ja kahviloita riitti koko tien täydeltä. Samoin poukamia, joissa saattoi kivirannoilta pulahtaa mereen. 

Poikkesin mäen päälle pienelle hautausmaalle, siitä oli hienot näköalat sekä merelle että vuoristoon. 

Čaklje
Tieni päätyi viihtyisään Čakljeen, jonka aallonmurtajalla kävin kääntymässä. Suojaisissa poukamissa oli täälläkin auringonpalvojia ja uimareita.  Päivä oli tuulisin tähän asti ja aallot melkoiset.

Čaklje
Kivetys päättyi pikkukivirannalle ja käännyin takaisin kohti Podgoraa. Tarkoitukseni oli käydä tänään sekä iltapäivä- että iltauinnilla, mutta taivaalle alkoi kertyä pilviä ja kohdallamme aallot olivat melkoiset.

Kohtasimme Podgoran satamassa ja menimme lenkkioluille mukavaan Kuka kahvila/baariin. Kun palasimme kämpille, tsekkinaapurit huutelivat parvekkeelta iloisesti ja nostimme taas maljat Tšekki-Suomi -ystävyydelle. Tuuli niin kovasti, että siirsimme kuivaustelineen sisälle ja päätimme unohtaa uimisen tältä päivältä.

Suihkun jälkeen tein taas lounassalaatin, näillä rehuilla luulisi pärjäävän tämän päivän.

Pitkästä aikaa sain ottaa käyttöön pitkähihaisen vaatteen. Menimme läheiseen Restauran Centraliin syömään pastat ja simpukat. Ei tullut sadetta eikä luvattua ukkosta, mutta tuuli kohisi ja paukutti peltikattoja koko yön.