18. kalenteriluukku: Lahjatoiveet

Useana vuotena olen perustanut vinttiin ”pukinpajan”, jonne levitän paperit, narut ja nimikortit. Niitä ei tarvitse siivota välillä pois (paitsi jos ipanat tulevat käymään), vaan paketoin pari lahjaa kerrallaan. Samalla kuuntelen Toivontuottajien jouluradiota.

Tykkään ostaa ja antaa lahjoja, mutta niillä pitää aina olla joku tarve tai tarkoitus. Tänä vuonna annoin ymmärtää, että aikuiset eivät saa lahjoja, vaikka olisivat olleet kuinka kilttejä. Ipanatkin saavat mummulta vain yhden toivomansa lahjan. Inhoan shoppaamista, ruuhkaisia kauppoja ja turhan tavaran ostamista, joten tämä päätös on minulle suuri huojennus.

Itselleni hankin jo aiemmin uudet talvisaappaat ja kotiin Fiskarsin paistinpannun. Joululahjaksi ostin meille uudet Familonin tyynyt, vanhat lähtevät pestyinä kierrätykseen. Ainoa lahjatoiveeni on remontoitu pikkueteinen, sitä olen toivonut jo 5-6 vuotta. Myös Hannulla on sama toive kuin aikaisempina vuosina; rauhaa ja rakkautta. Tässä globaalissa tilanteessa se on yhä vaikeampi toteuttaa.

Naapurin Mila oli kovasti pettynyt, kun vain äiti sai meiltä viime jouluna lahjan (itse tehtyjä hilloja). Ehkä tonttu tuo tänä vuonna pikkutytöille yhteisen lahjan? 
. 

ps. Kun sain alakerran siivottua, Hannu alkoi irrottaa eteisen listoja. Ajoitus on mahdollisimman huono, mutta pääasia, että remontti vihdoin rykäistiin käyntiin. Hannulle on muutenkin aivan turha pitkin syksyä vihjaista jotain lahjatoiveita, ne unohtuvat saman tien jos niitä ei kirjoita paperille. Tämä on kuulemani mukaan hyvin yleistä miesten keskuudessa.