Tuhdin aamiaisen jälkeen kävelimme rantaan, heitin heipat Pirjolle ja lähdin kävelemään rannikkoa myöten omaan tahtiini. Taas riitti laudoitettua reittiä ja merituulta.
.jpg)
Merkitty reitti johti rannasta sisämaahan ja minulle tuli tunne, että olen kävellyt tämän ennenkin (vaikka tarkoitukseni olikin vaeltaa Senda Litoralia pitkin rannikkoa).
Kun saavuin Apulian kirkolle, totesin että okei tämä on niin nähty. Hain kirkosta leiman vaelluspassiini ja käännyin sen jälkeen kohti Apulia Praiaa.
Otin rantabaarissa oluen ja lähdin vaeltamaan omaa reittiäni. Rantareitti näytti kartalla johtavan niemelle, josta ei ehkä pääse oikaisemaan veden yli, mantereen reitti puolestaan oli turhan kaukana rannikosta. Valitsin puiston ja pienen asutusalueen läpi johtavan reitin, joka vei minut sillalle.
Tätä keltaista nuolta minäkään en voi näkemättä ohittaa! Ennen kahta päädyin Esposendeen, hostelli avautuisi vasta kolmelta.
Ohitin Hostel Elevenin ja menin tutun Pizzaria Papin terassille syömään pastaa. Lähetin osoitteen Pirjolle, mutta tämä olikin päässyt jo ennen kolmea majoittumaan. Olin pyytänyt molemmille alapedit ja ne me saimmekin; Pirjo 2h-dormista (!), minä 7h-dormista, jossa on myös kolme ruotsalaista daamia. Kävin suihkussa ja pesin pyykit, jotka voi ripustaa kuivumaan aurinkoiselle pihalle.
Teimme pienen kaupunkikävelyn ja totesimme, että kaikki ruokapaikat viettävät siestaa. Kirkossakäynnin jälkeen palasimme hosteliin hetken huilille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti