Aamulla kävelimme jonkun matkaa mukavan varjoista metsäpolkua, ennen kuin siirryimme dyyneille. Tuulen tuomaa hiekkaa oli välillä niin paljon, että laudoitetun kävelyreitin reunatolpat tuskin näkyivät.
Seurasin caminomerkkejä, Pirjo jäi jonnekin taakse. Päivän reitti oli tasainen ja alkumatka siitä oli minullekin uusi.
Odottelin Pirjoa rantakahvilassa, mutta taisimme olla eri lauttarannoilla. Kaiken lisäksi lautta ei (vielä?) kulje, joten on otettava kuuden euron taksivene. Sovimme, että otamme omat veneet ja näemme vastarannalla. Ilmeisesti päättärikin oli meillä eri ja sovimme, että kumpikin suuntaa kohti kunnallista albergueta.
A Guarda näytti tosi kauniilta, kun saavuin sinne rannan kautta. Löysin alberguen (10€) pari tuntia ennen Pirjoa, kävin suihkussa, pesin pyykit ja kävin syömässä friteetatut mustekalat Restaurant Xantarissa. Laskua maksaessani sain mukaani simpukan, taas yksi tuikkualusta lisää.
Kun palasin albergueen, Pirjo oli juuri kirjautumassa sisään. Hän oli loukannut polvensa, mikä hidasti kävelyä. En saanut varattua hänelle alapetiä, mutta vaihdoin petini hänen kanssaan ja menin itse yläpetiin.
Pienen huilin jälkeen lähdimme etsimään apteekkia ja/tai urheiluliikettä, josta löytyisi apua Pirjon polveen. Laskeuduimme rantaan, jossa tapasimme belgialaispariskunnan, joka majoittui naapuriimme Afifen majapaikassa. Hekin olivat valinneet reitikseen Litoral Norten, kun näytin sitä aamulla karttaoppaastani. Menimme yhteen rantaravintolaan syömään, minulle riittivät pimientosit ja perunat aiolilla. Vielä en saanut patatas bravaksia.
Kymmeneltä joku alapedin (espanjalais)miehistä alkoi kuorsata, toinen laittoi radion soimaan. Ja minä unohdin korvatulpat rinkkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti