Olin jo viiden jälkeen hereillä (mentiin aikaisin nukkumaan) ja kuuntelin muiden herätyksiä, joita torkutettiin. Aamua odotellessani varasin kaksi yötä tutusta Pinhãosta, ennen kuin Hannu saapuu. Seitsemältä nousin aamupesulle ja pakkasin rinkkani. Pirjo jäi odottamaan aamubussia, kun kahdeksalta lähdin vaeltamaan kohti Nigránia. Aamu oli vielä viileä, aurinko vuorten takana ja pidin alkumatkasta juoksutakin päälläni.
Majapaikkamme läheisen alberguen vierestä alkoi camino-merkein varustettu tie, joka johti kulkijan kivikasalle. Pitäähän täälläkin olla Camino Francesin kaltainen Rautaristin (La Cruz de Ferro) kivikasa, sinne minäkin jätin kotoa tuomani kiven 2018. Täällä useimmat näyttivät kävelevän ajotien laitaa ja missasivat tuon nähtävyyden.
Tämän päivän reittini oli viehättävän vaihteleva ja varsin raskas. Ensin alas rantaan, sitten ylös ajotielle, taas alas rantaan, ylös, alas, välillä jopa vähän matkaa taaksepäin. Ylitin ajotien ja merkit johdattivat minut ensimmäiselle vuorelle.
Opaskirjani ansiosta tiesinkin varautua kahteen vuoren ylitykseen, joista ensimmäisen profiili oli melko jyrkkä. Onneksi kello oli vielä niin vähän, että sain kulkea varjossa.
Mitään palveluja ei metsäisellä reitillä tietenkään ollut, mutta kun laskeuduin pienen kylän päällystetylle maantielle, kuulin jonkunlaista joogamusiikkia.
Yhden miehen ylläpitämä paratiisi keskellä ei mitään! Vihdoin sain aamukahvini. Kerroin oluen tilanneelle perässä tulleelle nuorelle naiselle, että juon nyt kahvin ja vasta seuraavan mäen jälkeen oluen. Hän ei ollut tiennyt tästä ensimmäisestäkään ylämäestä, saatikka kahdesta.
Jalkapohjani on tuntunut oudolta jo pari päivää (rasitusvamma?), enkä koskaan muista laittaa siihen Voltaren Maxia. Nyt se alkoi vaivata kunnolla, mutta onneksi apu oli lähellä. Vuorilta tuleva jääkylmä vesi laskeutuu altaaseen, liotin siinä jalkani tunnottomiksi.
Pirjo viestitti, etteivät bussit kulje sunnuntaisin tätä rantareittIä, mutta hän oli saanut liftin Baionaan. Toivoin hänen saavan sieltä uuden kyydin Nigrániin tai odottavan minua Baionassa, mutta tämä olikin lähtenyt kävelemään rantaa myöten eteenpäin.
Ylitettyäni toisenkin vuoren laskeuduin Baionaan. Kävin kahdessa kirkossa, mutta kummassakaan ei saanut leimaa vaelluspassiin, joten se oli haettava baarista.
Jäin Baionan laidalla O Parquen terassille syömään lounassalaatin. Kiirettä ei ollut, sillä olin varannut ja maksanut majapaikan etukäteen (35€/huone).
Ylitin kauniin kivisillan ja tuli ihan dejavú; olenko ollut täällä ennenkin? No en todellakaan, se oli joku toinen camino ja toinen keskiaikainen kivisilta.
Seurasin keltaisia nuolia koko päivän, vasta 2,5 km ennen päätepistettä otin Maps.meen käyttöön ja lyhensin loppumatkaa muutamalla sadalla metrillä. Ehdin kirjautua El Retiroon ja ottaa oluen kauniissa puutarhassa, ennen kuin Pirjo saapui. Hän jäi ravintolaan syömään, minä menin suihkuun ja pyykille.
Aloimme katsoa majoituksia huomiselle Vigoon ja vappuaatolle Portoon, mutta siinä kului niin paljon aikaa, että jätin Pirjon suihkuttelemaan ja lähdin vielä illalliselle. Beer Garden & Gastro Beer Literatan varjot näkyivät kauas ja istuin sen terassille burgerille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti