Porto - Matosinhos - Angeiras 26 km

Heräsimme molemmat seitsemän jälkeen, rinkat olimme pakanneet jo illalla, keräsimme loput tavarat ja menimme kahdeksalta aamiaiselle. Pirjo jättää kaikki pitkät vaatteet hosteliin ja käy hakemassa ne kotimatkalla, näin hän sai kevennettyä rinkkaansa 1-2 kiloa. Aamiaisen (taas tuoretta suklaakakkua!) aikana juttelimme italomiehen kanssa, hän aloittaa caminon huomenna ja luultavasti saa meidät kiinni.

Laskeuduimme Dourolle ja jatkoimme joenvartta kävellen Matosinhosiin. Useimmat menevät sinne metrolla/bussilla ja aloittavat caminon vasta sieltä. En yhtään ihmettele, sillä ensimmäiset 11 kilometriä ovat kaupunkikävelyä. Silti se ei sovi minulle, tuntuu fuskulta. Pysähdyimme pikkubaarin terassille tostamistoille.

Atlantin rannalle saavuttuamme tuuli alkoi vilvoittaa (ilmankos poltin niskani) ja loppumatka oli mukavaa, laudoitettua polkua. Reitillä alkoi olla jo paljon vaeltajia, Pirjo jäi jonnekin taakseni ja viestitin meneväni edeltä varaamaan meille mökin. Muuten jäin odottamaan tai viittomaan hänelle risteyskohdissa, mutta paremminhan tuo tulkitsee karttaa kuin minä.

Olin kirjautumassa leirintäalueen respassa, kun Pirjo saapui perässäni. Hinta kahdelta 26€, saimme samanlaisen mökin kuin Lina ja minä (molemmilla omat makkarit, hinta silloin 22€). Päivän matka näytti sekä Mapsilla että Polarilla 26 kilometriä, ei ollenkaan huono! Suihkun ja pyykinpesun jälkeen huilailin sisällä, Pirjo kuunteli äänikirjaa iltapäivän auringossa. Illalla menimme leirintäalueen yhteydessä olevaan ravintolaan syömään pilgrim menun, joka oli caldo verde -keitto ja kuiva kanankoipi (kahvikin piti maksaa erikseen). Muistini mukaan söin viimeksi paremman illallisen. Pirjo lähti edeltä mökkiin, minä jäin baarin puolelle päivittämään blogia.