Padrón - Faramello - Casalonga 16 km

En onneksi pudonnut yläpedistä, vaikka nukuinkin ilman toista laitaa. Pohkeita särki koko yön; olin juonut liian vähän vettä, kun eilen ei ollut enää niin kuuma päivä (venyttelyistä puhumattakaan). Puoli kuudelta alkoi joka-aamuinen kuhina ja supina. Minulla ei ollut mihinkään kiire, sillä tänään olisi normaalia lyhyempi kävelypäivä ja majoituskin on etukäteen varattu. Satoi vettä ja keittiössä oli vielä yllättävän paljon porukkaa, kun lähdin 8.30 liikkeelle. Ehkä he jäivät odottamaan sään selkeytymistä tai päättivät jatkaa bussilla, kuten Pirjo. Pysähdyin kirkon viereiseen kahvilaan aamupalalle.

Jo kolmas mukava reitti putkeen. Siirryimme pois päätien varrelta maaseudulle, läpi pienten kylien ja ohi viiniviljelysten. Sateli hiljalleen, mutta Lidlin sadeviitta oli yllättävän mukava; ei ollenkaan niin kankea tai painava, mitä olin etukäteen pelännyt. Ohitin taas Erican ja huikkasin, että nähdään seuraavassa baarissa. Se oli kuitenkin niin tungokseen asti täynnä, etten nähnyt, jäikö hän sisälle vai ulos.

Puolimatkan krouvissa pidin olutpaussin ja vaihdoin kuulumiset espoolaisen naisen kanssa. Hänkin oli varannut majoituksen jo ennen Santiagoa, niin huomenna on enää lyhyt kävelymatka perille. Pirjo laittoi viestiä, mistä päätien varrelta löytyy ravintola ja kauppa, mutta enhän minä vaeltanut päätiellä vaan metsässä. Maps.me neuvoi minut perille Casa Carolinaan. Olimme Pirjon kanssa yhtaikaa lukitulla portilla ja Carolina tuli päästämään meidät sisälle seuranaan resquekoira Tina, jonka kaveri Lola (emännän mukaan laiska) makoili sisällä. Sain neuvot lähiravintolaan (sinne päätien varteen) ja lähdin samalla hiellä syömään. Sade oli lakannut ja Carolina ripusti sadeviittani kuivumaan.

Asador O Carmelo olikin mukava paikka, joka alkoi pikku hiljaa täyttyä paikallisista. Pirjo soitti, että huoneemme on liian kylmä ja halusi vaihtaa johonkin hosteliin. Siihen minä en suostunut; olin kävellyt jo tarpeeksi ja minulle riittää lämmin peitto.

Syötyäni erinomaiset sisäfileet otin lopun viinin ja tölkin limonia mukaani ja palasin kämpille. Kukkiva puutarha oli kauneimmillaan, kun aurinko vähän pilkisteli pilvien raosta. Otin kuuman suihkun ja menin filtin alle päikkäreille.

Illemmalla menin pihalle ottamaan kuvia ja sain seurakseni vanhat leidit Tinan ja Lolan, jotka kyhnäsivät kylkeeni rapsutuksia kerjäämään. Emäntä kutsui minut iltateelle ja antoi tarrarullan käyttööni, kun näki koirankarvaiset trikooni. Juttelimme koirista ja lapsista ja totesimme kummankin menettäneen iäkkään äitinsä Alzheimerin tautiin.