Salamanca

Pari, kolme kilometriä saimme taas kävellä, kun jätimme mukavan Zamoran huoneiston ja lähdimme ylämäkeen kohti bussiasemaa. Onneksi ei ollut liian kuuma, onneksi ei satanut, kuten oli vähän luvattu. Bussissa oli hyvin tilaa, otimme omat penkkirivit käyttöön.

Vajaan tunnin matka kului puhelimen vanhoja kuvia poistaessa. Salamancassa lähdimme suunnistamaan kohti hotelliamme, olimme niin ajoissa, että kulutimme aikaa tervetulo-oluiden verran Bar Bonanzan terdellä.

Bar La Amistad

Majoituimme Reyes Catolicos Hotelliin. Saimme 3h-huoneen, mutta joku mättäsi. Valokuvamuistini kertoi, että huoneessa piti olla kirjoituspöytä ja parveke. Onneksi emme ehtineet levittää tavaroitamme, vaan saimme huoneen vaihdettua. Tuskin parveketta tulee käytettyä (emme käyttäneet Zamorassakaan sen suurta parveketta), mutta saahan sinne edes kengät tuulettumaan. Lähdimme etsimään hoodeilta tapas-paikkaa ja löysimme Bar La Amistadin. Hyvät annokset (×2) ja tapakset (×2). Kävimme hotellilla huilimassa, illalla lähdimme vielä kävelemään lähistölle.

Hieno keksintö; bidéallas! Siinä voi pestä jalkansa joutumatta kiipeämään ammeeseen tai menemättä suihkuun. Tai kuten me teimme Merjan kanssa Azoreilla; viilensimme siinä kuohuviinin. 

Uusinta tekniikkaa hiustenhoitorintamalla! Söimme "hotelli-illallisen" eli omia eväitä aamiaishuoneessa sen astioita käyttäen. Ison ikkunan säleiden raoista loisti hotellin kyltti kuin jouluvalot ikään. Harmiteltavasti se sammutettiin joskus puolenyön aikoihin. Oli hiljaista, mitä nyt joku naapuri kävi puoliltaöin kylvyssä, toinen kolmelta suihkussa. Kipuileva polvi piti minua hereillä.

San Julian y Santa Basilisa

Äidin siunaustilaisuus pidettiin perjantaina Lohjalla. Samaan (Suomen) aikaan menin San Julian y Santa Basilisaan kuuntelemaan nauhalta tulevaa messua. Lohduttavasti siinä toistettiin jatkuvasti "Santa Maria, madre de mios". Jätin Hannun ulos aurinkoon odottamaan bermudoissaan. Pois lähtiessäni sytytin kynttilät läheisille.

 

Historia Café

Kävimme meluisassa Historia Caféssa aamiaisella; minulle churros con chocolate, Hannulle perinteinen espanjalainen aamiainen. Juna-asemalla lunastimme valmiiksi liput Ávilaan. "Madre mia näitä kieltä osaamattomia turisteja!" huokaili lipunmyyjä luukun takana, myi meille kuitenkin hyvät paikat huomiseen junaan. Olin jättänyt passit hotelliin, onneksi minulla on kuvat puhelimessa molempien passeista ja ne kelpasivat rouva lipunmyyjälle.

Poikkesimme kauppahalliin, sen jälkeen kävelimme Plaza Mayorille, katedraalin hoodeille ja Puente Romanolle. Katedraalin edessä joku kitaristi soitti todella hyvin Paco de Lucian musiikkia, oli pakko tipauttaa kolikoita hänen kitaralaukkuunsa. Ennen siltaa eksyimme hurmaavaan puutarhaan. Jonkun viikon kuluttua siellä kukkivat ja tuoksuvat kaikki ruusut!

 

Puente Romano

Cafe Manolita

Ensimmäiset tapakset Cafe Manolitan terassilla. Paikka oli menossa kiinni kolmelta, lupasimme olla nopeita. Kotimatkalla pysähdyimme yhdelle aurinkoiselle terassille kahvittelemaan. Samaan paikkaan istui Nuuskamuikkusen näköinen nuorimies. Oli pakko käydä utelemassa, mistä hän on kotoisin (USA) ja millä caminolla. Tänään 10 km kaupunkikävelyä. Sen verran hidasta, ettei polvi pahemmin vihoitellut. Hotellissa siesta, Aulikki soitti pitkän puhelun. 

 

Boring!

La Pitera

Illalla ulkoistimme itsemme uudelleen. Yhdet tapakset jossain kulmakahvilassa. Aukiolla oli lähialueiden käsintekijöiden perjantaimarkkinat. Ostin itselleni Muumi-mekkoon sopivat pinkit paperista tehdyt korvikset. La Piterassa piti tehdä tilaus nettisivun kautta ja käydä maksamassa se sisällä, sen jälkeen sai itselleen hälyttimen ja annokset piti itse hakea sisältä. Huoh, pikaruokalameininki valtaa Espanjankin!