Dormi pimennettiin kymmeneltä, pidin ledivalot lattialla palamassa vielä hetken, että viimeisetkin löysivät petinsä. Pari kuorsaajaa piti muita taas ansiokkaasti hereillä.
 |
| Ponte das Fedresi |
Kun tein lähtöä, huomasin Miguelin unohtaneen opaskirjan ja sen välissä olevan pyhiinvaeltajien passinsa (!) lattialle. Aina pitää kurkistaa sängyn alle, ennen kuin poistuu majoituksesta! Kun kukaan muu ei tehnyt elettäkään, otin kirjan mukaani ja toivoin saavani Miguelin kiinni. Tosin kuulin eilen, että hän ehkä käy vielä terveyskeskuksessa.
Tänään alkoi minulle uusi osuus Camino Centralista. Pysähdyin aamiaiselle Ponte das Fedresiin, kun olin jo lähes puolivälissä päivämatkaa. Sen jälkeen alkoi todella kaunis reitti läpi puistomaisen metsän (luultavasti se olikin joku luonnonpuisto). Metsässä tuoksui aivan basilikalta (?) ja käki kukkui taas. Piti valita kahdesta reitistä ja muiden puheista päätellen olin valinnut sattumalta sen kauniimman. Ohitin yksijalkaisen nuorenmiehen, joka eteni caminoa kyynärsauvojen ja avustajansa kanssa. Respect!
Koko yön oli satanut vettä, onneksi se taukosi aamulla ja päivän aikana sateli vain silloin tällöin tihuutellen. Välillä puin takin ja rinkansuojuksen päälle, riisuen ne taas pois.
 |
| Porrino |
 |
| Porrino |
 |
| Porrino |
Saavuin Porrinoon puolenpäivän jälkeen. Olisin hyvin voinut jatkaa matkaa, mutta siinä tapauksessa korttitalo olisi hajonnut ja suunnitelma mennyt uusiksi. Hetken pyörin jonkun tehdasalueen parkkipaikalla, näin sieltä etsimäni Albergue Sendasurin, mutta sinne ei parkkikselta päässyt suoraan. Kiersin korttelin ja päädyin yksityiseen albergueen, jonka aulan oli täyttänyt iso ryhmä päiväreppuineen. Onnistuin saamaan pedin hauskasta dormista (15€), samoin portugalilainen Marta. Ihmettelin, mihin hän on jättänyt Patrician. Martalla oli polvivaivoja, hän oli ottanut kyydin Porrinoon, Patricia tulee perässä, kunhan ehtii. Päädyimme kaikki kolme samaan dormiin. Kävin suihkussa ja pesin samalla lämpimällä vedellä alusvaatteet ja sukat.
Lähdin keskustaan etsimään lounaspaikkaa toivoen samalla, että sattumalta löytäisin Miguelin. Löysinkin Danielin, joka istui ulkona tuulessa kirjoittamassa päiväkirjaansa. Hän ihmetteli vähäisiä vaatteitani, mutta +16 astettahan vastaa kohtuullisen hyvää kesäpäivää Suomessa. Daniel sanoi jatkavansa vielä eteenpäin, tuskin tapaan enää häntäkään. Menin Maloseraan, joka ulkopuolella mainosti tapaksiaan. Minulle tuotiin kuitenkin päivän lista, josta piti valita alku- ja pääruoka. Söin taas ison salaatin ja pankojauhoilla paneroitua kanaa, alkaa kohta jo kyllästyttää! Ehkä tilaan seuraavan kerran pastaa, joka luultavasti on myös pettymys. Naapuripöydässä istui nelihenkinen suomalaisseurue. Kerroin heidän olevan ensimmäiset tapaamani suomalaiset, mutta he olivat aloittaneetkin caminonsa tänään Tuista. Heillä on järjestetty matka (turisteja!), kaikki on hoidettu tavaroiden kuljetuksesta majapaikkojen varaukseen. Syötyäni päätin minäkin varata majoituksen etukäteen Caldas de Reistä. Nyt on paljon ryhmiä liikkeellä ja viimeksi siellä käyttämäni kunnallinen albergue oli aika kamala.
Päätin, etten enää kanna eväitä mukanani, vaan hain kaupasta ilta- ja aamupalaa. Onhan olut Espanjan kahviloissa kalliimpaa kuin Portugalissa, mutta jos viini on kaupassa halvempaa kuin jogurtti, niin ei voi valittaa! Paitsi jos on kova jogurtin syöjä. Alkuillasta kävelin Patrician kanssa läpi kaupungin alberguet, mutta Miguel ei ollut kirjautunut yhteenkään. Kannan hänen vaelluspassiaan varmuudeksi mukanani, luultavasti hän on jo hankkinut uuden. Yksityisissä albergueissa on se hyvä puoli, että liinavaatteet ja peitto sisältyvät hintaan ja aamiainenkin on usein tarjolla. Niin tässäkin on (3€), täytyy laittaa harkintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti