Eilen lähes koko matka ylämäkeä, tänään alamäkeä? Niinhän sitä luulisi. Kova sivuttainen vuoristotuuli, pientä tihkusadetta. Oli pakko pitää takin huppu päässä, ettei korviin vihlonut. Mäkiä ylös, mäkiä alas. Peltotiellä vanha mies käveli vastaani vapaana olevan susikoiran kanssa. Se kiersi minut kaukaa, vaikka yritin kyykyssä houkutella koiraa luokseni. Pappa kutsui koiran vierelleen, että sain silittää ja kertoi sen olevan tosi vanha.
Aamulla aurinko paistoi. Lähdin liikkeelle, kun muut jäivät vielä alberguen maksulliselle aamiaiselle.
Aloin olla jo aikalailla puhki, ennen kuin reitin varrella oli ensimmäinen kahvila, Casa Victoriana. Tanskalaispari tuli perässäni, suomalaiset pyyhälsivät seuraavaan baariin.
 |
| Vielä riitti yksi tappomäki tällekin päivälle! |
Kymmenisen kilometriä ennen määränpäätä pysähdyin oluelle. Alkoi sataa. Rimpuilin sadeviitan päälleni ja kun jatkoin matkaa, oli kuin olisin ollut raskaana; mahan päällä pömpötti vyölaukku, lisäpainoa oli noin 9 kiloa ja kulku hieman vaappuvaa.
Saavuin Olveiroaan, jonne minun oli tarkoitus majoittua, mutta pidensin tämänkin päivän matkaa. Pysähdyin Restaurante Lonchoon, taivas oli kirkastunut ja jätin releeni ulos kuivumaan. Unkarilaismiehet istuivat sisällä syömässä. Tilasin lounaaksi salaatin ja kanafileen (unohdin pyytää sen ilman leivitystä) ja pikkukarahvin valkoviiniä. Tyttö toi pullon ja sanoi laskuttavansa sen, minkä juon. Olikin niin hyvää, että laskua maksaessani pyysin vuoroon tullutta poikaa kaatamaan loput tyhjään vesipullooni. Ajattelin, että heidänkin on helpompi laskuttaa koko pullo. Sain toistaa pyyntöni kolme kertaa, ennen kuin poika uskoi, että olen tosissani. Luuli varmaan, että juon sen kävellessäni. Kyllä kannatti; lounas ja viinipullo maksoivat yhteensä 10,50€!
 |
| Restaurante Loncho |
 |
| Olveiroa |
Pääsin majoittumaan Albergue O Logosossa 4h naisten dormiin, jonne jälkeeni saapuivat saksalainen Dagmar ja nuori hollantilaistyttö. Hän suostui ottamaan vähät pyykkini heidän koneelliseen + kuivuriin ilman maksua. Ulkona ne eivät olisi ikinä kuivuneet.
 |
| Albergue O Logoso |
 |
| Albergue O Logoso |
Nämä vuoristomajat ovat jäätävän kylmiä. Kävin kuumassa suihkussa ja puin kaikki puhtaat, lämpimät vaatteet päälleni. Sängyissä on paksut peitot, verho, pistorasia ja oma lukuvalo. Viritin kuitenkin ledivalot sänkyni päätyyn (joulu on taas!), jos yöllä tulee asiaa vessaan. Se hyvä puoli näissä on, ettei illalliselle tarvitse erikseen pukeutua, kunhan laittaa hajuttomat verkkarit tms. päälleen ja menee seinän taakse tai alakertaan peregrino dinnerille. Istuin samaan pöytään Dagmarin ja mukavan tanskalaispariskunnan kanssa. Suomipari istui toisessa pöydässä muiden nuorten kanssa. Heittäydyimme hankaliksi asiakkaiksi; saadaanko lisää lämpöä, saadaanko musiikkia, ei kylmää punkkua (takaisin keittiöön)! Ja perunoihin suolaa, ketsuppia! Lisää viiniä! Ruoka oli yllättävän hyvää, kuten eilenkin ja alkukeitto lämmitti mukavasti. Huonekin alkoi lämmetä. Huomasimme, että patterit oli laitettu yöksi päälle ja kävin siirtämässä kenkäni yhden patterin alle. Joku (ehkä ranskalainen Noël) oli sytyttänyt tulen takkaan dormien alakertaan. Sieltä tuli hyvä tuoksu ylös saakka. Yöllä sade rummutti kattoikkunaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti