Tänään aloitin ennestään tutun reitin. Naapuripedissä oli herätys 5.30. Nukuin taas huonosti, ilman filttiä oli kylmä. Nousin tavallista aikaisemmin, ennen kuin kikattavat koulutytöt valtaavat naistenhuoneen. Eilen kastuneet ja pyykätyt vaatteet olivat edelleen kosteita, puin t-paidan juoksutakin alle. Aamiaiseksi hedelmiä ja ei kun mäkeen.
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja sain nopeasti itseni lämpimäksi koleassa aamussa. Lammaslaitumella soi musiikki, ehkä sen ansiosta tulee parempaa juustoa. Pysähdyin kahville Revoltassa tutussa baarissa, pitkä tsekkipoika Daniel oli jo siellä rupattelemassa baarinpitäjän kanssa (puhuu ilmeisen sujuvasti portugalia Erasmus-vuoden jälkeen).
Casa S. Sebastião |
Pidin kiirettä enkä pysähdellyt muuta kuin mäen päällä pitämään pienen evästauon. Ensimmäisen kerran kuulin käen kukkuvan. Pari kertaa löin varpaani kipeästi kiviin, täällä ei kannata ihailla maisemia pysähtymättä. Pelkäsin pääsiäisloman viettäjien ja koululaisryhmien varaavan kaikki yösijat ja halusin olla ainakin etujoukoissa kysymässä vapaita paikkoja. Ensimmäinen Rubiãesin albergue ei ollut vielä avannut kautta, pari seuraavaa poikkesivat reitiltä, mutta Casa S. Sebastião oli puolenpäivän jälkeen vielä tyhjä ja dormeja vasta siivottiin.
Sain valita punkkani ja jättää rinkan dormiin. Levitin kosteat vaatteet ulos aurinkoon ja kävelin läheiseen Bom Retiroon lounaalle. Poissaollessani lisää porukkaa oli tullut majataloon, osa vanhastaan tuttuja kasvoja. Portugalilainen pieni nainen - Dalila - saapui vasta viiden jälkeen. Kävin suihkussa ja pesin päivän pyykit ulkona. Myöhemmin kävelin vielä Bom Retiron terassille oluelle ja nauttimaan ilta-auringosta. Ja kylän "komeimmista" miehistä, jotka tulivat ulos tupakalle kortinpeluun lomassa.
Loppuilta kuluikin majatalon muiden asukkaiden kanssa seurustellessa, ensin ulkona ja ilman viilennyttyä keittiössä. Yhdeksältä dormin ensimmäinen kuorsaaja aloitti konserttinsa.
Huomenna vaihtuu maa. Pitää muistaa vaihtaa myös kellonaika.
It was my first day ever in a Camiño: breath taking (literally) both because of the climb and the beauty of the landscape.
VastaaPoistaI was with my friend Marta and we had arrived to the Albergue. YOu were already in. We had shower, did laundry and you were sitting outside under the late afternoon sun. I was so impressed by the Finish Camiño veteran lady (it was only one or two days latter I learned your name)!
We were indeed chatting inside after the sun set. There was a Belgium guy that was doing the Way at a faster pace, a Spanish couple (he from Galicia and she from Madrid), Marie from Germany, you, Marta and I.
I'm so happy that I met you and Marie in albergue! After that we felt like friends, "Camiño Family". So sad that Marta had to stop her camino, this time. 💕
VastaaPoista