Porto

São Bento

Aamulla kulutin aikaa juomalla kolme mukillista kahvia. Pakkasin rinkan, joka on aivan turvoksissa, vaikka puin pitkät vaatteet päälleni. Ehkä pakkasin sen huonosti? En viitsinyt purkaa tavaroita, tungin vain päällimmäiseksi käyttämäni vaatteet. Tuskin se painaa enemmän kuin Finskin sallimat kahdeksan kiloa. Eväätkin (pähkinät ja täysjyväkeksit) on vielä syömättä.

Nyt kävi hirmuinen munkki; 19 eurolla sain junalipun 1-luokkaan, yksinäinen paikka, joten kukaan ei istu viereeni köhimään. Mummoudesta on joskus hyötyä! Juna lähti minuutilleen oikeassa ajassa. Ja taas kuljin samoja reittejä, joita kolme vuotta sitten kävelin. Silloin oli joku surkean kurainenkin vaelluspäivä, onneksi nyt aurinko paistaa ja istun junassa. Toisaalta mietin, miksi istun junassa, tämänhän voisi kävelläkin. Haen kahviosta kylmän valkoviinin. Pikkupullo (187ml) maksaa Finnairin lennolla 8€, täällä junahinta on 1,50€/250ml. Eli kolmen vartin pullon hinnaksi tulisi 4,50€. Junassa! Keltaiset kukat/pensaat kukkivat villisti radanvarsilla. Kevät on jo pitkällä, vaikka jakarandapuut eivät vielä kukkineet Lissabonissa. Saan (vihdoin) luettua loppuun Mia Kankimäen "Naiset joita ajattelen öisin" -kirjan. Loppua kohden kirjassa oli minulle tuttuja taiteilijoita, mutta täytyy sanoa, että eniten pidin kirjan niistä kohdista, joissa Kankimäki kertoo omista matkoistaan ja ajatuksistaan.

Miradouro do Passeio de Virtudos

Francesinhas da Baixo

Saavuin Campanhãn asemalle, toiselta laiturilta lähti muutaman minuutin kuluttua paikallisjuna São Bentoon, joka oli päättärini. Siitä oli lyhyt kävelymatka Rivoli Cinema Hosteliin. Sain dormipaikkani heti, taas yläpeti, vaikka olin ensimmäinen majoittuja 4h-dormiin. Lähdin samantien ulos, ilman mitään suunnitelmia. Huomenna aion hakea uuden vaelluspassin katedraalista ja etsin caminon keskireitin alkupään. Porto on vanhastaan tuttu, eikä nyt tehnyt mieli Ribeiroon. Sää tuntui kylmemmältä kuin Lissabonissa; oli tuulista ja taivaalle kertyi pilviä. Kävelin katedraalin kautta yhdelle tutulle terassille tummalle Estrellalle, sen jälkeen eksyilin uusille kulmille. Miradouro do Passeio de Virtudokselle oli kerääntynyt paljon porukkaa piknikille ja sunnuntain iltapäivän viettoon. Vapaana juoksevat koirat haukkuivat, joku soitti torvea (siis puhallinta), osa istui täysillä terasseilla, loput nurmikolla ja puiston penkeillä. Alkoi olla kiljuva nälkä ja päätin tainnuttaa sen pizzalla tai francesinhalla. Francesinhas da Baixo sattui kotimatkan varrelle ja kokeeksi tilasin Do Murçaon. Hyvää oli, eipä tarvitse tänään mitään muuta syödä. Hostelilla kävin suihkussa, otin talon pyyhkeen käyttöön ja sain kaksi pikkuputkiloa shampoota/suihkusaippuaa. Kävin vielä iltakävelyllä ostamassa vinho verden, kun hostelli myi vain olutta. Dormiin oli tullut uusi leidi, taitaa vaihteeksi ollakin naisten huone. Loppuillan vietin olohuoneessa blogia päivittäen. Päivän kävelyt taas 10 kilometriä.

Hannu oli liukastunut pihalla ja rikkonut silmälasinsa. Jo samana päivänä minä (vakuutuksen nimetty omistaja) sain ilmoituksen vakuutuskorvauksesta. Onneksi minun ei tarvitse täällä liukastella kuin korkeintaan sileiksi kuluneilla portailla.

Igreja do Carmo

Toisen yläpedin nukkuja kuorsasi tasaisesti koko yön. Luulin jo, että olimme saaneet herraseuraa dormiin, mutta se olikin se dormin kaikista pienin brassineiti. Aamiaisen (suklaakakkua, jes!) syötyäni pesin pyykit ja viritin ne pölyiselle pikkuparvekkeelle kuivumaan. Käytössä on myös kattoterassi, mutta siellä ei ole mitään paikkaa ripustaa pyykkinarua.

Maanantain missio oli etsiä caminoni aloituspiste ja ostaa uusi vaelluspassi katedraalista. Löysin Igreja do Carmon muutaman mutkan kautta. Tietyöt ja monet pömpöösit rakennukset hämäsivät etsimistä. Kirkolta lähtee keltaisin nuolin merkitty reitti, enköhän minäkin löydä aamulla oikean suunnan. Palasin vielä suorinta tietä takaisin hostelin kulmille. Rhodopuskat kukkivat, kevät on tullut. Jatkoin Sé katedraalille, ehdin sisälle juuri ennen suurta ryhmää ja sain ostettua uuden vaelluspassin. Siinä suositellaan kahden päivittäisen leiman hankkimista.

Jatkoin uusien oluiden maistelemista. Kävi tuuri; kerrankin se hienolla näköalalla varustettu baari oli auki. Olin jo puolivälissä rinnettä, joten laskeuduin joenvarteen ja ylitin sillan (sekin on remontissa) Vila Nova de Gaiaan.

Casa Lopes

Ribeira ei ollut niin turisteja täynnä kuin eilen, joten kävelin sielläkin hetken. Sattumalta löysin suosikkitavernani O Muro Antiguan. Aiemmin luulin sen jo lopettaneen, mutta olin etsinyt sitä väärästä kohtaa Ribeiran muuria. Se oli kuitenkin maanantaista johtuen suljettu ja menin lounaalle pikkukujan varrella olevaan Casa Lopesiin. Bacalhau a Brassia ei ollut tarjolla, tilasin talon bacalhaun, annoksessa oli paistettua sipulia ja salaatissa tuoretta sipulia. Sääliksi käy kämppiksiä.

Osteria di Porto

Yritin nukkua päikkärit, mutta en saanut unta, vaikka olin jäänyt yksin dormiin. Ajan kuluksi lähdin illalla uudelleen ulos. Tuuli oli tyyntynyt ja ilma tuntui lämpimältä. Kävelin ylös Osteria di Portoon, terassi oli jo varjossa, tällä kerralla menin sisälle istumaan. Aloitin Caesar-salaattien vertailun, ei ollut tämänkään kastikkeessa anjovista. Ilta-aurinko lämmitti Bialoungen terassia ja jäin siihen päivän kolmansille kahveille. Tuplaespresso ja lasillinen portviiniä 3,50€. Ei voi valittaa! Laskua maksaessani kadun toisella puolella huudettiin ja baarinpitäjä riensi ovelle katsomaan, mitä tapahtui. Joku oli varastanut tavaraa turistipuodista, luulisi ettei siellä mitään kovin arvokasta ole. Kämpillä pakkasin rinkan mahdollisimman valmiiksi, ettei tarvitse aamulla herättää dormin muita asukkaita. Päätän vasta aamulla, kuinka paljon puen vaatteita päälleni. Kerrospukeutuminen on taas suositeltavaa!

Sain uutta seuraa dormiin. Toinen heistä (oletettavasti yläpedin tyttö/poika) poltti kielloista huolimatta sähkötupakkaa. Aloitin uuden e-kirjan; Katja Kallion "Yön kantaja".