Muxia - Fisterra 28 km. The end.

Tyhmempi luulisi, että kun kävelee rannikkoa myötäillen ja etelään, matka olisi alamäkeä tai ainakin tasaista.

Luulin jo, että joudun kävelemään Fisterraan saakka, ennen kuin saan kahvia. Muutama kilometri asvalttia ja kovaa nousua, sitten muutama kilometri metsäistä hiekkatietä ja kovaa nousua. Joku maatilan emäntä tekisi kovan tilin, kun perustaisi pihalleen kesäkahvilan. Ilmeisesti heillä on muutakin tekemistä. Ensimmäinen kahvila (jonkun hotellin) oli vasta päivämatkan puolivälissä, pysähdyin siihen hyvälle aamiaiselle. Jälkeeni saapui tsekkipoika Robert.

Santo Estevo de Lires

Santo Estevo de Lires

Vain kaksi tuttua (Alto la Penaan majoittunutta) käveli vastaani. Melkein sain käydä puskapissalla, ennen kuin toinen baari oli reitin varrella nelisen kilometriä ennen Fisterraa. Pysähdyin oluelle, alkoi sataa ja mies - ilmeisesti perheenjäseniä - auttoi sadeviitan päälleni. Vielä yksi avoinna oleva "kahvila" osui kohdalle. Siellä ei ollut ketään, ovi oli auki viihtyisään olohuoneeseen, keittiöön ja vessaan. Tarjolla kahvia, leivonnaisia, sitrushedelmiä ja pähkinöitä. Maksu omantunnon mukaan. Täytin vain vesipulloni ja jätin viestin vieraskirjaan.

Fisterra

Löysin vihdoin Albergue Arasoliksen. Luultavasti sinne on suorakin tie, mutta uskollisena pyhiinvaellusreitille kävelin (vihon)viimeisetkin mäet kaupunkiin. Vastassa ei ollut ketään, saksalaispojan kanssa ihmettelimme aikamme keittiössä, lähetin Bookingin kautta viestin ja vihdoin Juan saapui kaksi naista mukanaan. Nämä tulivat hakemaan vain leiman vaelluspassiinsa. Juan tarjosi minulle 10 hengen dormia, kerroin maksaneeni yösijan 6h-dormista (sellaista ei olekaan). Sain petini 8h-dormista, jossa oli liinavaatteet, peitto ja lämmitin! Kanssani majoittuivat Allison (USA) ja espanjalainen pariskunta. Mies yski huolestuttavasti koko yön. Olin ajatellut pesettää vaatteeni, mutta tässä alberguessa ei ollut kuivuria.

Kävin suihkussa ja hain kaupasta punkun, tapaksia ja jogurttia. Myöhemmin lainasin Juanilta sateenvarjon ja lähdin illalliselle. Olin aiemmin huomannut pasta/pizzapaikan ja menin sinne syömään valtavan kokoisen kanapastan (teen itse parempaa), josta jaksoin syödä noin puolet. Sateisesta säästä johtuen rantakatu ja majakka jäivät kuvaamatta. Samoin jäimme ilman Fisterran compostelaa; Juan kertoi toimiston avautuvan huomenna vasta 14.00. "Mutta voittehan te jäädä toiseksi yöksi!"

Juan solmi (todella nopeasti) meille kaikille caminonkeltaiset rannekkeet. Sitten hän häipyi jonnekin ja palasi mukanaan muovikassillinen rannalta poimittuja kampasimpukan kuoria. Toivottavasti se pysyy ehjänä kotiin asti. Tarjosin Allisonille viiniä, ensin hän kieltäytyi ja kertoi tissutelleensa koko iltapäivän. Minä kun luulin hänen juovan teetä mukistaan! Otti kuitenkin lasillisen vastaan.