Zamoran tapastaivas

Nukuin huonosti, vaikka oli pimeää ja hiljaista. Suljin illalla kaikki ikkunat ja jouduin potkimaan paksun peiton pois päältäni. Aamulla kävin suihkussa ja pakkasin tavarani. Söin talon tarjoaman kevyen aamiaisen ja omat evääni. Juna lähti 10 minuuttia myöhässä, pysähtyi jollekin asemalle odottamaan/vaihtamaan raidetta. Tämäkin juna oli täynnä ja ilman wifiä. Pääsen pikkuhiljaa kiinni kirjan juoneen.

Zamora

Juna saapui Zamoraan puolisen tuntia myöhässä. Hannu yllätti minut odottamalla asemalla. Hänen junansa Madridista oli saapunut jo aiemmin. Kävelimme yhdessä Duero-joen yli ajosiltaa myöten majapaikkaamme, Casa Martaan. Isäntä siellä jo odottelikin, esitteli tilavan (3h) huoneiston ja näytti, kuinka sähkölukko toimii. Kuin kassakaapissa asuisi!

Halusin näyttää Hannulle minulle entuudestaan tutun Zamoran vanhakaupungin ja joitakin sen tapaspaikoista. Ylitimme joen Puente de Pedraa myöten ja kapusimme ylös Plaza Mayorille, jossa söimme ensimmäiset tapakset.

Plaza Mayor

Keittiöt olivat vielä kiinni, seuraavat tapakset (kinkut ja juustot) nautimme Restaurante El Colmadon terassilla.

Palasimme Dian kautta kämpille. Ostimme mukaan vettä, mehua (Hannun tultua minäkin aloin juoda kuplavettä ja tuoremehua), maitoa kahviin, tapas- ja aamiaistarpeita. Tuoreen leivän Hannu saa hakea aamulla lähileipomosta. Poikkesimme iltakahveille lähibaariin, josta tulikin meille tämän kaupungin kantis. Pyöritimme pyykit ja vaelluskenkäni pesukoneessa. Ei enää nihkeää retkipyyhettä, kylppärissä odotti suuri froteepyyhe!

Illalla tein meille tapas-annokset ja kuuntelimme telkkarista YouTuben kautta Paco de Luciaa.

Polvea särki yöllä niin kovin, että suunnittelin käveleväni aamulla suoraan terveyskeskukseen hakemaan kortisonipiikin. Buranan ja Voltaren Maxin avulla särky kuitenkin loppui ja jalka oli aamulla kävelykunnossa. Täällähän riittää nousuja, rappuja ja kovaa kivetystä kävellä. Aamiaisen ja pyykkikoneen pyörityksen jälkeen kävelimme ylös katedraalille. Olen jo kerran nähnyt kauniin katedraalin sisäpuolelta, nyt jätimme sen väliin.

V Abuelos Cafe Bar

Tapakset vaihtuivat tiistaina annoksiin, kun V Abuelos Cafe Barissa tilasimme patatas bravakset ja mustekalaa omassa liemessään.

Illalla paistoin meille tonnikalamunakkaan, tapastelimme ja kuuntelimme telkkarin välityksellä kitaralla soitettua Bachia.

Keskiviikon tapastarjonta (kaupunkikävelyä 10 km)

Matkalla bussiasemalle poikkesin turisti-infoon kysymään, onko Zamorassa mitään peregrino officea. Ei ole, neuvoa antavat alberguet ja infopisteet. Sain kolme eri tämän alueen camino-opasta. Ostimme bussiliput Salamancaan (2×5,50€) huomiselle. Etsin Calle Alfonso de Castron, jossa viimeksi asuin ja sen lähettyvillä olevat tapasbaarit.

Ajo y Perejil

Ensimmäiseksi pysähdyimme Ajo y Perejilin terassille, jossa söimme kolmet tapakset.

Seuraavaksi Bar Loboon, jossa tilaukset edelleenkin karjutaan keittiöön. Siitä olikin vain muutama metri Sevilla Barin mustekalarenkaille.

Kotiin päin kävelimme Plaza Mayorin kautta.

Haimme Diasta vielä aamujogurtit ja iltapunkun. Iltapäiväkahvit joimme taas alakerran baarin terassilla. Papat pelasivat dominoa ja hyvä etteivät ruvenneet tappelemaan, niin kuumaksi kävi koitos välillä. Palaneet korvalehteni kesivät. Kävelin Camiño Portuguésin etelästä pohjoiseen, joten aurinko paistoi niskaan ja korvalehtiin. Manuel de Falla soi telkkarissa YouTuben kautta, kun yritin nukkua päikkärit siinä onnistumatta. Tyhjensin jääkaapin ja tein meille vielä tapakset. Pesukone pyöritti vielä tämänkin päivän vaatteet.

Ja taas lähtee kynsiä!