Aamu aukeni pilvisenä, mutta ei vielä satanut. Kuten arvasin, kirkonkellot aloittivat kalkatuksen seitsemältä. Naapuripedin tanskalaispoika oli puhunut unissaan koko yön, hän jäi vielä koisimaan, kun dormi tyhjeni. Lähdin taas liikkeelle ilman aamiaista. Seuraavan kirkon kohdalla riisuin jo takkini.
Pidin välimatkaa edellä ja takana kulkeviin vaeltajiin, hitaammat ohitin. Alkoi tihuuttaa, puin takin taas päälleni ja pussitin rinkan sadesuojan sisälle. Löysin vaellusvauhtini, mukava reitti kulki läpi maatilojen hiekkateistä ja lannantuoksusta nauttien. Alkoi sataa rankemmin.
 |
| O Lagar de Valinhas Restaurante |
Aamiaisen sain vasta O Lagar de Valinhas Restaurantessa, sinnekin piti erikseen poistua reitiltä. Pois lähtiessäni puin kolmen euron sadeviitan päälleni (jätin paremman kotiin rinkan painon takia). Eipä siitä juuri ollut iloa, takatuuli nosti helmat niskaan, mutta olihan se tyhjää parempi.
Saavuin Ponte de Limaan kahden jälkeen, albergue avautuisi kolmelta. Sain jättää rinkan eteiseen ja palasin sillan yli keskustaan.
 |
| Ponte de Lima |
Menin pizzeriaan, joka oli sulkeutumassa kolmelta. Ajattelin ottaa lopun mukaani iltapalaksi, mutta kun kehuin pizzaa, kenelläkään ei ollut kiire ajaa minua ulos. Jatkoin syömistä kaikessa rauhassa henkilökunnan seurassa ja kokki pyysi tarjoilijapoikaa kysymään minulta, haluanko jotain jälkiruokaa.
 |
| Ponte de Lima |
Sain petini (5€) samanlaisesta dormista kuin viime kerralla Ponte de Limassa yöpyessäni. Kävin suihkussa ja pikkupyykillä, tuskin kuivuvat huomiseksi. Seurakseni saapui pitkä poika, jonka olin päivällä ohittanut pari kertaa. Kysyin, onko hän hollantilainen, mutta ei. Tsekistä tämäkin. Hän kantaa mukanaan mutteripannua ja lupasi minullekin kahvit, jos haluan. Taivas kirkastui (ennustuksista huolimatta) ja siirsin pyykkini ja muut kosteat vaatteet kattoterassille kuivumaan. Kävelin vielä keskustaan, ostin pikkukaupasta hedelmiä ja vähän evästä (sinilupiinin siemeniä). Iltapalaa alberguessa syödessäni samaan pöytään istuivat saksalainen pariskunta ja unissapuhuva tanskalaispoika. He olivat tehneet yhteisen pasta-aterian. Pitkä tsekkipoika tuli istumaan kanssamme. Dormissa sain naapurisänkyyn jo parista yösijasta tutun portugalilaisnaisen. Tutkistelin varpaitani ja jalkojen kuntoa, niissä alkaa olla jo rasitusoireita. Usein minulle tuleekin rakkuloita 3-5 päivän vaelluksen jälkeen. Elokuisen Viron vaelluksen jälkeen menettämäni neljä varpaankynttä ovat kasvaneet uudelleen, mutta eivät ole vielä kovin vahvoja.
Samaan dormiin pölähti joku koululuokka, joka kävelee opettajiensa johdolla pikkurepuilla, matkatavarat kulkevat autolla. Voi sitä kikatuksen määrää ja vesihuurua naisten suihkutiloissa! Täytyy vain toivoa, että opettajat pitävät teinit hiljaisina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti