O Logoso - Muxia 33 km (+ muutamat harhakilometrit)

Äiti lähetti terveisiä! 💓 My mother sent this to me.

Kaikki muut taisivat jatkaa suoraan Fisterraan, niin yksin sain tänään vaeltaa. 2-3 kilometriä ylämäkeä, sen jälkeen laskettelin kohti merta ja Muxiaa. Pysähdyin Dumbriassa aamiaiselle, paikalliset puhuivat jotain ihme murretta, en ymmärtänyt sanaakaan. Ukot ottivat konjakin aamukahvinsa kera. Ehkä minunkin pitäisi, vatsani on ollut pian kolme viikkoa kuralla tästä erilaisesta hanavedestä.

Dumbria

Restaurante Plaza

Päivän matka oli pidempi ja mäkisempi mitä osasin odottaa. Satoi/paistoi, takki päälle/pois, rinkan sadesuoja päälle/pois, liehuva sadeviitta päälle/pois. This is Galicia! Pidin oluen mittaisen paussin Restaurante Plazassa. 1,80 euron oluen kaupan päälle tuli tapasannos lämmintä simpukkapaellaa. Terassilla istuivat jo pojat Milanosta ja Valenciasta (kotoisin jostain kaukaa), he olivat vaeltaneet Camino Primitivon.

Ennen Muxiaa hurmaannuin meren näkemisestä niin paljon, että harhauduin reitiltä rannalle. Tie päättyi piikkipensaisiin, oli käännyttävä takaisin. Lenkillä oleva pariskunta (joka oli jo kerran tullut vastaani) pysähtyi kysymään, millä caminolla olen. He neuvoivat minua nousemaan jyrkkää metsäistä rinnettä ja seuraamaan vihreitä nuolia.

Muxia

Kaupunkiin tullessa pyörin taas ihmeissäni; nuolia sinne ja tänne. Lopulta löysin Albergue Bela Muxian sokkeloisilta kujilta. "My very important person!" kailotti respa, kun raahauduin sisälle. Ei check-inniä, ei maksua, minulle piti ensin näyttää petini ja naistenhuone. Kun suihkun jälkeen kysyin wifiä, herra kieltäytyi "No important!" Minun piti heti mennä keittiöön syömään lämmintä keittoa. Kun vetosin mieheeni, tämä suostui antamaan salasanan. "Marido, very important!" Syötyäni keittoa livahdin ulos, kun respa oli puhelimessa. Suomipari istui aurinkoisella, tuulensuojaisella terassilla ja kutsuivat minut seuraansa lasilliselle. Neiti on Rovaniemeltä ja pitkällä reissulla, mies asuu nykyisin Puolassa. Totesin hänen soluttautuvan helposti paikallisten joukkoon muhkeine viiksineen, mutta se on sielläkin nykyisin pasado.

Bar O Porto

Yritin etsiä avointa ruokapaikkaa, mutta täälläkin kaikki avautuvat vasta kahdeksalta. Otin lasillisen viiniä yhdessä ukkokuppilassa ja sen kylkeen sain mellevän palan (kuivahkoa) perunamunakasta. Meni alkupalasta. Pulpo-lautasen söin mukavassa Bar O Portossa. Joka paikassa pyörii koiria sisällä. Alberguessa sain taas alapedin (nukuin yläpedissä kolmen viikon aikana ainoastaan Lissabonissa ja Portossa), otin itselleni filtin ja viritin jouluvalot sängyn päätyyn. Yläpeti jäi tyhjäksi, oli hiljaista, vähän vanhempaa väkeä.

Tänään tuli ensimmäiset rakkulat varpaiden kärkiin, oli liikaa mäkiä ja asvalttia. Onneksi on (pakostakin) käsidesiä mukana ja joka paikassa saatavilla. Puoli kymmeneltä oli dormissa hiljaista, kaikki muutkin olivat lopen uupuneita.