Padrón - Santiago de Compostela 25 km, this is not the end

Nukuin taas huonosti toisten kuorsauksia kuunnellen. Puoli kuudelta soi ensimmäisten herätys. Minulla ei periaatteessa ollut mikään kiire, olihan minulla jo (privaatti!)majoitus varattuna eikä tarkoitukseni ollut ehtiä katedraalin päivämessuun. Arvelin sen olevan aivan täynnä pääsiäisen takia. Luvassa oli kuitenkin hellettä, joten lähdin jo vartin yli seitsemän. Eilen majoittuessani albergueen olin laittanut kosteat vaellusvaatteeni yhteen harvoista koukuista seinälle roikkumaan. Joku oli ripustanut tikkitakkinsa niiden päälle, joten vaatteet olivat edelleen kosteita. Varhaisesta lähdöstä johtuen puinkin pidemmät, kuivat vaellusvaatteet päälleni.

Oli vielä pimeää ja kylmä, kun lähdin. Yksi pääsiäisjuhlija näkyi hortoilevan kadulla, ennen kuin poistuin kaupungista. Tuore leipä tuoksui ja leipomoiden autot jakoivat lämpimät leivät kotien "leipälaatikoihin" tai ripustivat leipäpussit metalliportteihin. Ohitin Marien, joka punnersi vauhdilla eteenpäin jalkasäryistä huolimatta. Hän oli päättänyt päästä tänään kävellen perille, sen jälkeen jalat saavat levätä. Jouduin taas kävelemään 8-10 kilometriä, ennen kuin sain aamukahvini. Aurinko nousi metsäisten kukkuloiden takaa vasta yhdeksän aikoihin, se jäi pilviharson taakse, joten oli erinomainen kävelysää. Kahvilan jälkeen keltaiset nuolet johtivat hurmaavaan metsään, missä kävelin aivan yksin. Patricia kertoi myös olleensa siellä yksin, kaikki muut olivat jatkaneet suoraan maantietä pitkin. Myöhemmin ohitin taas Marien, hän ei ollut vieläkään uskaltanut pysähtyä. Sanoin jääväni seuraavaan kahvilaan, nähdään siellä. 6-8 kilometriä ennen Santiagoa käännyin pois reitiltä El Camino -kahvilaan. Tein jo lähtöä, kun Marie - tuo urhea saksalaistyttö - saapui.

Santiago de Compostela

Saapuminen Santiagoon oli mielestäni mukavampi kuin Camino Francesilta (idästä). Kuljin läpi kauniin esikaupungin; omakotitaloja ja vehreitä pihoja, hevosia laitumella. Ennen keskustaa pysähdyin vaihtamaan (kuivan) t-paidan päälleni.

Santiago de Compostela

Vanhassa kaupungissa muistin, missä pilgrimtoimisto suurin piirtein on. Mutta en arvannut, millainen ruuhka siellä on! Pihalla joku huusi nimeäni ja pitkä tsekkipoika Daniel kaappasi minut halaukseen (yletyin häntä noin vyötäröön). Yksi tyttö kysyi, haluanko meistä yhteiskuvan. Sanoin, ettei tarvitse, hän on poikani ("That's why he is so tall"). Etukäteen olin ajatellut, etten välttämättä halua toista compostelaa, mutta kun kerran olin jo jonossa, jäin odottamaan vuoroani. Onhan se vähän erilainen todistus kuin Camino Francesilta (tässä ei ole latinankielistä nimeäni). Ketään muita tuttuja ei näkynyt, mutta Marie ja Patricia ilmoittivat päässeensä perille rankan matkan päätteeksi. 

Saatuani todistuksen menin yhdelle aurinkoiselle terassille istumaan oluelle. Naapuripöydän ruotsalaisnainen huomasi (ensimmäisenä) pienen Suomen lipun rinkassani ja kyseli vaelluksestani. Pariskunta on liikkeellä asuntoautolla ja he lupasivat ottaa minut kyytiinsä matkalla Muxiaan, jos seison tien varressa peukalo pystyssä.

Pari päivää ennen Santiagoon saapumistani majoittaja ilmoitti osoitteen muuttuneen. Kyselin, miten majatalo voi vaihtaa paikkaa. Sain lähes yhtä kaukana keskustasta olevan privaattihuoneen, luultavasti kuitenkin huonomman. Olivat varmaankin huomanneet, että tämä rouva maksaa pääsiäispyhistä aivan liian vähän, kun enemmän maksavia asiakkaitakin riittää. Pyörin aikani yhdessä liikenneympyrässä, katukylttejä on todella vähän ja kadun nimi saattaa yllättäen vaihtua toiseen. Lisäksi saman numeroisia ovia on kaksi ja minä seisoin tietenkin turhaan odottamassa sen toisen (A:n) kohdalla. Huoneessa ei ole muuta vikaa kuin että se on kylmänkostea ja asunnossa haisee tupakka, kun omistajapariskunta polttaa. Eikä siinä ole ikkunaa vuoristonäköalalla, kuten luvattiin, vaan johonkin kuiluun. Pesin pyykkini ja laitoin ne kuivumaan keittiön ikkunan ulkopuolella olevalle liikuteltavalle narulle. Kävin suihkussa, laitoin kevyemmät kuteet päälle ja kävin yhdessä kotikatuni varrella olevassa kahvilassa myöhäisellä lounaalla.

Santiago de Compostela

Lähdin illalla keskustaan, jonne Patricia ilmoitti tulevansa syömään. Kävelin katedraalin aukiolle, kun Marie riensi halaamaan minua. Hän ei ollut vieläkään majoittunut, vaan odotti edelleen kaveriaan, jonka kanssa hän jakaa hotellihuoneen. Jinu ilmestyi yllättäen siihen myös. En tiennyt, missä Patricia on, kaupungilla ei ole yleistä wifiä. Lähdin randomina kävelemään yhtä pikkukatua, ja siinähän tämä istui syömässä merellistä pataansa. Siirryimme sisätiloihin, ulkopöydät kerättiin pois pääsiäiskulkueen tieltä. Otin seuraksi lasillisen viiniä. Kun erkanimme ja lähdin kohti asuinaluettani, jumituin ihmismassaan, joka odotti tulevaa, äänekästä kulkuetta. Jouduin pysähtymään niin oivalliseen paikkaan, että jäin siihen ottamaan kuvia.

Ajattelin käydä jommassa kummassa kotikatuni kaupassa hakemassa illaksi vielä jotain syötävää ja juotavaa, mutta molemmat menivät kiinni nenäni edessä. Jätin huoneeni oven auki, että saisin hetkeksi ristivedon ja sain seuraksi reinkarnaation Suvin edesmenneestä kissasta. Se oli hyvin ihmisystävällinen ja utelias, tutki kaikki tavarani (varsinkin sisältä ja ulkoa haisevat vaelluskenkäni kiinnostivat kovasti) ja hyppäsi lopulta syliini nukkumaan, kun istuin nojatuolissa. Pariskunta huudatti telkkaria puoleenyöhön olohuoneessaan, sen jälkeen rouva kolisteli vielä tiskit keittiössä.

Kaupunkikävelyä 20 km.