Liityin yskivien ja nuhaisten joukkoon ja nukuin huonosti. Kuulin Margotin ja saksalaisten lähtevän aikaisin. Merja, Andra ja minä jäimme vielä loikoilemaan, bussimme lähtisi kymmenen jälkeen. Kävimme Andran kanssa Hotelli Dianassa aamiaisella, seuraksi saimme Timon, joka suukotti minut hyvästiksi ja nimesin hänet pojakseni.
Löysin Albergue Rojo Platan bussipysäkin läheltä (kiitos tienviitan), mutta se oli vielä suljettuna. Jäin baarin terassille kuluttamaan aikaa ja söin samalla kinkku- ja juustotapakset. Vielä ei ollut liian kuuma. Ennen yhtä yksi vanhempi herra sanoi, että albergueen voi nyt majoittua. Respassa seistessäni Margot saapui väsyneenä, pääsimme yhteiseen dormiin ja pian Esther tuli samaan huoneeseen. Meillä on taas liinavaatteet ja oma kylppäri käytössä. Italomiehet aloittivat ikkunamme takana pasta-aterian valmistamisen.
 |
| Huikean ihana Margot! |
Minä en kaivannut suihkua, odotin Margotin suoriutuvan siitä ja lähdimme myöhäiselle lounaalle. Hänelle perunat juustolla ja pekonilla, minulle grillattua seepiaa. Aivan liian suuret annokset! Paikat alkoivat sulkeutua kolmen jälkeen ja palasimme albergueen. Saimme seuraa Erikasta ja (kuorsaavasta) naisesta Teneriffalta, hän oli kävellyt tänään 35 kilometriä.
Illemmalla kävelimme vielä Cafebar Rojaan, jonka terassille oli kokoontunut koko tuttu caminoperhe, myös poikani Timo. Näytin Estherille kuvia talostamme ja kutsuin kylään.
Tässä alberguessa ei ollut pyykinpesukonetta käytössä, mutta minulle ei ollut pyykkiä kertynytkään. Vetäydyimme punkkiimme ja jatkoin e-kirjan lukemista. Italomiehet jatkoivat jutteluaan ovemme takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti