Olin hereillä ennen puhelinherätystä, hipsin hiljaa aamupesulle ja siirsin tavarani käytävälle, jossa pakkasin rinkan ja puin päälleni. Turhaan kannan lämpimiä vaatteita mukanani, tällekin päivälle luvattiin +30 astetta.
Ylitin aamuauringossa sillan Trianaan. Nyt löysin keltaiset nuolet, kun kävelin reittiä oikein päin. Olin kuvitellut, että tämä on pala kakkua, kun eilen Trianassa ollessani näin portaiden laskeutuvan joenvarteen. Mutta opaskirja tarkoittikin toista jokea (kannattaisi nimetä joet oppaassa)! Harmi vain, etten löytänyt kirjassa mainittua Via de la Plata -patsasta, jossa kerrotaan matkan pituus 1.000 km. Valitsin kahdesta reitistä vähän pidemmän, joka jättää väliin Camasin kauppoineen ja baareineen. Sain kulkea yksin joenvartta, jossa oleanteripensaat kukkivat.
 |
| Santiponce |
 |
| Santiponce |
Reitti jatkui joenvarresta peltotielle, jonka toisella puolella kukkivat perunanvarret, toisella puolella viljassa oli jo pitkät tähkät. Mitenhän ne pärjäävät tässä kuivuudessa? Pysähdyin Santiponcessa aamiaiselle, samalla riisuin takin rinkan päälle ja otin arskat käyttöön. Onneksi pyysin baarissa täyttämään vesipulloni. Alkoi hillittömän suora kävelyreitti ilman varjon suojaa, pitkä ja kuiva kuin nälkävuosi. Jokaisen matalan mäen jälkeen reitti jatkui yhtä pitkänä ja suorana. Opaskirja varoitteli jostain kuraisesta kohdasta, jonka pystyi kiertämään rotkon yli rautapalkkia pitkin taiteillen. Ajattelin, että se on joskus sateisena aikana, mutta niin vain vesitornin kohdalla oli mutainen suuri lätäkkö. Vuotaakohan vesitorni? En lähtenyt rinkka selässä kokeilemaan onneani, vaan puskista tasapainoa etsien yritin kiertää paksuimmat mutakohdat. Aamulla vielä niin puhtaat, uudet Salomonit ovat nyt aivan kuraiset.
Guillenaan päästyäni ohitin ensimmäisen alberguen, kävin oluella ja etsin opaskirjan mainitseman kunnallisen alberguen. Portti oli auki, mutta kaikki ovet lukossa. Ilahduin, kun auringossa oleva kuivausteline oli tyhjä, olin siis ensimmäisenä paikalla. Soitin ovessa olevaan numeroon ja joku "Pedro" lupasi tulla viidessä minuutissa paikan päälle avaamaan oven. Puolen tunnin kuluttua soitin uudelleen ja sain kuulla, että tämä paikka on suljettu, minun pitää palata siihen ohittamaani albergueen. Onneksi majatalossa oli tilaa ja pääsin ensimmäisenä yhteen 4h-huoneeseen. Kävin suihkussa ja kattoterassilla pyykillä, vaatteet kuivuivat helteessä hetkessä.
Dormi tuli täyteen, viimeisenä siihen majoittui pieni inkkarin näköinen poika, joka osoittautuikin ranskattareksi. Hän aikoo kävellä Santiagoon saakka. "Miksei, kun kerran on matkaan lähtenyt?"
Kylässä ei ollut kuin kirkko auki, kun lähdin etsimään ruokapaikkaa. Vasta kahdeksan jälkeen onnistuin löytämään auki olevan baarin ja söin kahdeksan euron menu del dían. Huomiselle on luvattu vielä kuumempaa säätä (+32) kuin tänään ja päivän reitti tulee olemaan taas ilman mitään palveluja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti