Kaikkien (paitsi jo aiemmin lähteneiden) herätykset soivat taas kuudelta. Niin minunkin, vaikka olin jo päättänyt ottaa bussikyydin seuraavaan kohteeseen, niin kovasti jalkapohjaa särki koko yön. Syystä tai toisesta Margot päätti liittyä seuraani, mutta kävellä Aldea del Canonista eteenpäin. Aamubussillahan se onnistuu, kun ei ole vielä liian kuuma. Kävimme baarissa aamiaisella ja harhailimme Margotin puhelimen ohjeistamana ympäri kaupunkia bussipysäkkiä etsien. Sanoin, että olisimme jo puolimatkassa päivän reittiä ja aloin kysellä paikallisilta ohjeita. Pysäkillä istui jo hollantilainen Lenny, perässämme harhaili (edelleenkin) yskivä pariskunta. Minä käytin maskia bussissa, kuten paikallisetkin, mutta ei tämä pariskunta.
Bussi saapui Aldea del Canoniin, muut jatkoivat kävellen seuraavaan kohteeseen, vain minä jäin tänne ja kirjauduin albergueen (6€), jonne hetken kuluttua sain seuraa liettualaistytöstä. Margotia tulee ikävä (vaikka helpottaakin jatkaa taas yksin), mutta olen iloinen, että pääsin sairaasta pariskunnasta eroon.
 |
| Danny (Italy) |
Giandralla on vain vaaleita vaatteita (toisin kuin minulla) ja hän otti minun valkoiset sandaalisukkani pyykkikoneeseen omiensa joukkoon. Muuta pestävää minulla ei ollut, kun en ollut tänään hikoillut. Istuin naapuribaarin terassilla tintoveranolla, kun italialainen Danny marssi paikalle. Hän piti vain lyhyen paussin ja jatkoi vielä 11 km eteenpäin. Tuskin näen häntäkään enää tämän päivän jälkeen.
 |
| Restaurante Las Vegas |
Menin Restaurante Las Vegasiin (!) kympin menu del díalle, johon sisältyi pullo kylmää punaviiniä. Jälkiruuan vaihdoin taas kahviin. Sen jälkeen olikin siestan aika, kunhan naapuridormiin asettunut espanjalaismies lopetti kailotuksensa. Hän käytti Google kääntäjää keskustellakseen saksalaisen, yhtä vanhan ukon kanssa. Torkahdimme hetkeksi, sitten Giandra alkoi keittiössä puhua miehensä (?) kanssa niin kovaa, että kuulin molempien puheet. Ymmärtämättä liettuasta sanaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti