Nukahdin kunnolla vasta vähän ennen herätystä, kun alapedin kuorsaava Carlos heräsi ja poistui paikalta. Margot oli jo hereillä ja pian valmiina lähtöön hänkin, kun minä vasta laastaroin jalkojani. Hän oli luvannut pysyä seuranani, jos pystyn kävelemään tämän päivän. Andra on meitä päivän edellä ja Esther oli joutunut käymään sairaalassa selkävaivojen takia, mutta yrittää tänään kävellä saman matkan kuin mekin, kunhan apteekit aukeavat ja hän saa teipit, antibiootit ja särkylääkkeet. Jäimme kaupungin laidalle viimeiseen baariin kahville, minulle tuorepuristettua appelsiinimehua, Margotille tietenkin pullaa. Pari kilometriä meni mukavasti, vaikkakin päällystettyä tietä pitkin. Sitten tunsin taas kipua jalkapohjassa (huomasin myöhemmin, että rakkolaastari oli lähtenyt paikoiltaan). Joku tiesi kertoa, että Méridan ja Salamancan välinen osuus on Via de la Platan kaunein osuus. Tämän päivän perusteella se on helppo uskoa, enhän minä voi bussiin hypätä!
 |
Mitä, olenko kävellyt Järvenpäähän?!
|
Saavuimme Proserpinan lomaresorttiin, ihan kuin Tuusulanjärvellä olisi! Tosin tämä järvi ei taida olla ihan luonnon aikaansaama. Oli mukava kävellä hiekkatietä järven toisellle puolelle, sen jälkeen matka jatkui taas pitkin pikitietä, kunnes käännyimme siltä kansallispuiston metsään.
Muutama kilometri ennen määränpäätämme pysähdyimme oluelle Carrascalejo Pilgrims hostellin terassille. Siistin näköinen paikka ja mukavia paikallisia naisia juttuseurana ("Juu, hänellä on Alzheimer, hän on 85-vuotias, mutta sisko - tuo hattupäinen - asuu vielä yksin kotonaan"), mutta pysyimme suunnitelmassa ja kävelimme Aljucéniin saakka. Baarin rouva tuli ulos ja kertoi kirjaavansa meidät sisään Albergue San Andréhen. Kysyi vielä, onko meillä varaus. Kylmä hiki ehti tulla, kun vastasimme että ei ole.
Rouva saattoi meidät mäkeä ylös, saimme 2h-huoneen, varasimme molemmat suihkut ja menimme pihalle nyrkkipyykille. Tuttua porukkaa alkoi kertyä aurinkoiselle pihalle. Jätimme Carlosin keittiöön kokkaamaan ja lähdimme takaisin baariin virvokkeille ja lounaalle. Ennen kuin ehdimme tilata menu del díat, Carlos puuskutti peräämme ja tuli sanomaan, että he odottavat meitä syömään.  |
Albergue San Andre
|
Hörppäsimme juomamme ja ostin baarista kylmän valkoviinin mukaan. Saimme riisiä kanacurrylla, salaattia ja jälkiruuaksi persikanpuolikkaita. Carlos pahoitteli, kun keittiössä ei voi valmistaa kahvia. Syötyämme Margot meni auttamaan tiskeissä ja yllättäen Eshter saapui. Hänelle vielä löytyi peti, myöhemmin tulleille kahdelle tytölle pedattiin patjat olohuoneen lattialle.
Huoneessamme oli tolkuttoman kuuma, kun aurinko paistoi koko loppupäivän seinään ja metallioveen, josta olisimme päässeet "omalle" terassille. Margot meni pihalle ottamaan aurinkoa, minä yritin lukea ja levätä sängyssä.
Myöhemmin kävelimme vielä alas, kävimme katsomassa kirkon ja söimme "pienen" iltapalan. Minun tapakseni oli niin iso annos, että otin loput mukaan aamiaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti