Olen viettänyt tarpeeksi monta Semana Santaa Espanjassa, nyt halusin ajoittaa vaellusreissuni pääsiäisen jälkeen ja rauhoittua ensin kotona. Muutenkin lähden matkaan 10 päivää myöhemmin kuin viime keväänä, toivottavasti se takaa lämpimämmän kelin.
Koivu kukkii parhaillaan Keski-Euroopassa, ehkä ajoitus tänä keväänä osuu oikeaan. Toivottavasti se on kukkinut jo, kun palaan kotiin, mutta kielot vasta aloittavat kukintansa. Tällä hetkellä pihalla kukkivat mummun krookukset, minun istuttamistani tulppaaneista on muutama noussut jo pintaan.
Uudet Salomonit ostin jo joulun jälkeisestä alesta, talvisesta kelistä johtuen olen kävellyt niillä vain kerran, senkin Mijaksen kivisillä vuoristopoluilla. Hankin myös uuden ulkoilutakin, joka poikkeuksellisesti on musta. Tällä kerralla käytännöllisyys menee turvallisuuden edelle; takki on helppo heittää pesukoneeseen muiden tummien vaatteiden kanssa. Tähän asti olen reissussa joutunut pesemään vihreän tai oranssin takkini käsin. Uusi takki on myös väljempi, pidempi ja lämpimämpi kuin ohut juoksutakki. Näillä lämpöasteilla se tuntuu jo turhankin lämpimältä, joten luultavasti joudun kantamaan sitä suurimman osan reissusta rinkan päällä. Ostin lisää rakkolaastareita, mukavia alkkareita ja tukevamman sadeviitan (joka lisää rinkan painoa entisestään). Muuten lähden matkaan vanhoilla kamoilla ja yritän pakata rinkan max 8 kiloiseksi.
Olen varannut etukäteen majoitukset matkan alkuvaiheesta Málagasta ja Sevillasta. Loppureissun majoitukset on myös varattuina, kun Hannu liittyy seuraani.
Jalat ovat kunnossa, peruskunto kohdillaan, hampaat ja silmät on hoidettu eikä viime viikkoinen kaatuminen jäisellä polulla ole oireillut. Lähden matkaan turvallisin mielin, vaikkakin alitajunnassa on huoli siskon sydänvaivoista.
Koko Via de la Plata on noin 1.000 km (Sevilla - Santiago de Compostela), minulle riittää siitä puolet. Ainakin näin ensi alkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti