Torremejía - Mérida 16 km

Margot oli taas hereillä jo ennen kuutta, minä ja muut naistendormin asukkaat heräilimme pian hänen jälkeensä. Olin pakannut rinkkani jo illalla, laastaroin jalkani ja lähdimme isäntämme baariin aamiaiselle.

Reilun 15 kilometrin matkalla pidimme pari juomapaussia. Lämmin aamiaisleipä oli niin suuri, että otin siitä puolikkaan mukaani, mutta syömättähän tuo jäi. Jalkapohjassa oleva rakkula vaivasi ja yritin asettaa askeleeni ei kiville vaan mieluummin hiekalle. Ensimmäiset 6-7 kilometriä jouduimme kävelemään päällystetyllä tiellä, ennen kuin reitti erkani siitä. Olimme taas maaseudulla, sen huomasi varsinkin hajusta. Ketään tuttuja emme nähneet, mutta kun Méridan keskiaikainen silta tuli näkyviin, tapasin Mikon, josta olinkin kuullut matkan varrella.

Albergue de Peregrinos

Ylitimme sillan keskustaan ja tungimme itsemme kahden papparaisen perässä baariin, joka ei oikeasti ollut vielä auki. Saimme oluemme ja baarimikko suositteli meille huomiseksi albergueta, jonka luultavasti ohitamme ja jatkamme seuraavaan kylään. Löysimme joen vieressä olevan alberguen ja saimme molemmat yläpedit (10€). Suihkut, pyykit koneeseen ja takaisin keskustaan tapastelemaan samaan baariin.

 

Alkoi olla lounasaika, mutta meillä ei ollut tapasten jälkeen vielä nälkä. Kävelimme kauniissa keskustassa ja palasimme levittämään pyykit ulos kuivumaan. Hetken huilittuamme lähdimme syömään, kipeän jalkapohjani takia lähimpään - Restaurante Maria Castañja - joen varrella olevaan hyvään ravintolaan.

Restaurante Maria Castañja

Ei mitään menu del díaa, olihan sunnuntai. Ei myöskään kalaa tai kanaa, vaan kunnon pihvit Iberico. Linkutin takaisin majapaikkaan ja jäin ulos aurinkoon istumaan. Esther viestitti olevansa käymässä sairaalassa selkävaivojen takia, Andra on jo seuraavassa kohteessa vain pari miestä seuranaan. Hän kertoi ikävöivänsä meitä.

Osa porukasta lähti illemmalla keskustaan syömään, osa jäi pihalle jakamaan eväitään. Yksi pariskunta yritti vielä seitsemän hoodeilla majoittua, mutta albergue oli jo täynnä.