18h-dormiin majoittuivat lisäkseni Japanin mummo, pieni poikatyttö Ranskasta ja myöhemmin vielä espanjalainen fillaristi. Heräsin kuuden jälkeen, naiset olivat jo lähteneet tarkoituksenaan vaeltaa 34 kilometriä. Minulle se on jo liikaa tässä helteessä rinkka selässä. Aamunkajossa pakkasin tavarani ja lähdin ennen kahdeksaa liikkeelle.
Tällä kerralla pidin takin päällä pidempään kuin eilen, jolloin riisuin sen jo puoli tuntia käveltyäni. Varjopaikoissa oli viileää ja yöllä tunsin kurkkua karhivan. Päivän reitti oli aivan ihana, tosin mäkinen.
Jamon Iberico |
Kävelin taas jossain luonnonpuistossa, läpi maatilojen ja karja-aitauksien. Lehmiä, lampaita, vuohia ja sikoja. Jatkuvasti sai avata ja sulkea aitauksien portteja. Lähestyessäni taas yhtä maatilaa näin sen pihalla jonkun ison, tumman olennon. Jos tuo on koira, se on toivottavasti kiinni, ajattelin. Koirahan se oli, mutta irti. Tuli tekemään tuttavuutta ihan kiltisti, mutta alkoi sitten näykkiä rinkkani hihnoja. "Ei!" sanoin kovalla äänellä ja ymmärsihän se. Ensimmäisen kerran tällä vaelluksella kuulin käen kukkuvan. Puuskuttavien mäkien väleissä pidin lyhyitä pausseja, riisuin takin pois ja söin vähäisiä eväitäni. Huomenna pitää ottaa pidemmälle päivämatkalle enemmän vettä mukaan. Yhdessä mäessä tukeva mies puuskutti ja puhui ääneen (itselleen/vaimolleen/jumalalleen?). Kun pysähdyin evästauolle, hän totesi, että good idea. Lohdutin, että nämä mäet pian loppuvat. Tiedä sitten, oliko hän samainen (saksalainen) mies, jonka kerrottiin joutuneen sairaalaan tiputukseen ja kuolleen vaelluksen rasitukseen.
Andalusia vaihtui tänään Extremaduraksi. Ensimmäinen majapaikka oli Alojamiento del Peregrino (11€) ja marssin suoraan yläkertaan. Margot oli jo ehtinyt perille, perässäni sisään käveli Andra, jonka olin ohittanut hetkeä aiemmin. Majoituimme samaan 4h-dormiin. Ennen suihkua ja pyykkiä kävin oluella ukkokuppilassa (törkeä wc). Kun tärkeimmät oli hoidettu, lähdimme yhdessä lounaalle ja marketin etsintään. Harvoin syön punaista lihaa, mutta tilaamani pihvi oli monin verroin parempaa kuin täkäläisten ravintoloiden kuivat kanat.
Alojamiento del Peregrino |
Löysimme vielä hetken avoinna olevan marketin, ostin vähän syötävää illaksi ja aamuksi, niin ei tarvitse enää lähteä mihinkään. Loppuilta kului huilaillen ja lukien. Sain kirjan luettua loppuun ja jätin sen majataloon toisen suomenkielisen pokkarin seuraksi. Kadulla mekastavat alakerran lapset hiljenivät ja me kolme olimme jo yhdeksältä nukkumassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti