Yskivä hollantilaispari alkoi pulista keskenään jo ennen kuutta, vaikka heidän taksinsa tulisi vasta kahdeksalta. Toinen hollantilaisnainen (Lenny) oli nukkunut niin huonosti, että hän päätti jäädä päiväksi lepäilemään. Jaoimme kolmistaan kustannukset ja jäimme taksin kyydistä puiston portilla.
Erkavoiduimme portilla ja lähdin menemään omaan tahtiini. Luultavasti ensimmäisenä, sillä aiemmin lähteneet aikoivat kävellä koko pätkän, vaikka sen alkuosa on tylsää ajotien laitaa. Olikin ihana reitti; korkkitammet varjostivat vielä matalalla paistavaa aurinkoa, linnut lauloivat ja kujersivat ja joku pensas kukki kauniita valkoisia kukkia. Puoli tuntia kuljettuani oli jo pakko riisua takki. Penkkejä ei oltu suotu tällekään reitille, istuin välillä kannon tai kiven päälle pitämään paussia. Margot meni ohitseni, vuorostani minä ohitin hänet. Pari kilometriä ennen määränpäätä pidimme yhteisen paussin ja opaskirjaa näyttämällä varoitin viimeisestä hurjasta noususta. Siitä kun selvitään hengissä, voimme tältä päivältä huokaista.
 |
| R.I.P. |
Tämä mäki otti koville muillekin kuin minulle. Jäin varjopaikkoihin puuskuttamaan ja juomaan vettä. Onhan mäkitreenit minulle mieluisia, mutta ilman rinkan painoa, kiitos!
Kun pääsin mäen päälle, sieltä avautuivat hienot näkymät molempiin suuntiin. Kylään laskeutuminen väsynein jaloin on tuskallista kivisellä polulla, varovainen saa olla. Olin kiitollinen, että kuittasimme alkumatkan taksikyydillä ja säästimme siinä voimia. Kylään päästyäni kävin ensin ansaitulla oluella, sen jälkeen etsin kunnallisen alberguen, jossa oli ovi auki, mutta ei ketään paikalla. Soitin ovessa olevaan numeroon ja minulle luvattiin taas, että pian joku tulee paikalle. No niin tulikin, mies täyttämään kylmäkaappia. Hänen neuvonsa oli, että siitä vaan yläkertaan varaamaan petiä, joku tulee myöhemmin tsekkaamaan sisään. Niin teinkin, otin ensimmäisenä perimmäisen alapedin, kävin suihkussa ja pyykillä ja lähdin lounaalle.
 |
| El Molino |
Käytyäni aamupäivällä ukkokuppilassa oluella kysyin vastapäisestä El Molino -ravintolasta, milloin pyhiinvaeltajien menu del día on tarjolla. Yhdeltä, vastasi mies ja niinpä lähdin kävelemään sinne. Ilmeisesti sunnuntaista johtuen sitä ei kuitenkaan ollut tarjolla. Tilasin listalta puolikkaat annokset patatas bravaksia ja mustekaloja. Varmistin vielä listalta niiden hinnan (4+9€). Niin vain yrittivät laskuttaa minulta 40€! Viinikin oli huonoa ja leipä kuivaa. Sain korjattua laskun ja pois lähtiessäni näin vihdoin Margotin istumassa La Murallan terassilla, jossa olisi ollut tarjolla peregrino menu. Jäin istumaan hänen seurakseen, hetken kuluttua myös Andra ilmestyi paikalle. He olivat molemmat majoittuneet yksityiseen albergueen, kun eivät löytäneet kauempana olevaa kunnallista. Vaihdoimme yhteystietoja ja palasin kämpille, oli pakko käydä uudelleen suihkussa.
 |
| La Muralla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti