Cáceres - Casar de Cáceres 11,7 km

Tänään +32 ja jopa vähän tuultakin. Tosin etelästä, joten ennustettu Saharan +40 astetta saattaa vielä tavoittaa minut.

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin jo kuuden jälkeen. Ajattelin, että vaikka päivämatka onkin tänään lyhyt, parempi lähteä ajoissa, sillä kaikki jäävät yöksi Casar de Cáceresiin ennen huomista pitkää (33 km) vaellusta. Doris ehti lähteä ennen minua, kun jäin vielä juttelemaan Erikan kanssa. Tyttö onkin jo 50v! Hän jäi vielä Cáceresiin ja lentää Sevillasta kotiin.

Vaikein rasti minulle oli taas selviytyä ulos kaupungista. Doris oli seurannut Camino.ninjaa ja ajautunut lähelle ajotietä. Sinne myös Maps.me ohjeisti. Olin härkätaisteluareenan oikealla puolella, kun joku paikallinen mies huitoi aamuhämärissä, että minun pitää kiertää se vasemmalta puolelta. Sitä kautta pääsinkin suoraan maaseudulle ja löysin reittimerkit. Alkuun vähän ylämäkeä pitkin kivistä peltotietä. Ymmärrän kyllä kivetyksen, sillä sidotaan punainen hiekka ja estetään kuraiset kohdat sateisena aikana. Loppureitti olikin mukavan tasaista kulkea. En nähnyt yhtään vaeltajaa, en edessä enkä takana. Vain satunnaisia lenkkeilijöitä ja fillaristeja.

 

Saavuin perille kauniin puiston läpi. Doris huhuili minulle kahvilan terassilla ja liityin hänen seuraansa. Kävelimme yhdessä historialliseen keskustaan, kävimme ilmoittautumassa turisti-infossa ja pääsimme heti valitsemaan alapetimme (6€). Suihkujen, ei vessojen vierestä. Kävin suihkussa ja nyrkkipyykillä. Konekin olisi ollut käytössä, mutta pyykkiä tuli tänään vain vähän. Yskivä hollantilaispariskunta yritti tulla dormiimme, mutta töykeästi sanoin, että tämä on vain naisille. No, myöhemmin illalla saimme kaksi pyöräilevää miestä yläpeteihin, kun albergue tuli aivan täyteen.

 

Kävelin bussiasemalle kysymään huomista siirtymää. Eihän siellä mitään palvelua saanut, otin kuvan aikataulusta ja kävin kaupassa. Syötyäni kävin kahvilla, sen jälkeen infon ainoa englantia osaava virkailija selvitti minulle huomiset bussit. Aukiolla toimii wifi ja sain varmistettua aikataulut, samalla varasin nettilipun, onhan huomenna lauantai. Muut tilasivat taksikyytiä puoliväliin huomista pitkää vaellusta. Italialainen Daniela kehotti minua liottamaan jalkojani pesuvadissa, keittiöstä löytyi suolapussi. Se tuntuikin helpottavan kuumotusta. Yritin huilia, mutta sisällä oli niin tolkuttoman kuuma, että lähdin varjoisalle puistonpenkille istumaan. Tarkoitukseni oli lukea, mutta olin unohtanut puhelimen lataukseen.

Se ainoakin kahvilaravintola meni siestan ajaksi kiinni. Kuuden jälkeen alkoi olla jo vähän eloa ja lähdimme kimpassa syömään. Baarissa huhki yksi ainoa mies parin neliön kokoisessa keittiössä. Pastaa kylmänä tai lämpimänä, salaatinlehdet olivat ensimmäisen kerran ei-tuoreita (toivottavasti en saa vatsatautia). Eipä tuo mitään maksanutkaan; kaksi tintoveranoa, tonnaripasta ja kahvi yhteensä 9€.