Olimme jo nukkumassa, kun loppuporukka kotiutui illalliseltaan. Eivät osaa eläkeläiset olla hiljaa, vaikka näkevät, että muut yrittävät nukkua. Oli pakko pitää ikkuna ja dormin ovi avoinna, ettei tullut liian kuuma.
Söin pikaisen aamiaisen, pakkasin rinkan ja lähdin 7.15 Margotin jälkeen vaeltamaan vielä viileään ja hämärään aamuun.
 |
| C'mon girls! |
Matkalla ohitin taas aitauksissaan syöviä lehmiä, vuohia ja lampaita. Yhtä lammaslaumaa oltiin juuri siirtämässä toiselle laitumelle, kun olimme Margotin kanssa kohdalla.
 |
| Espanjassa jalatkin kasvavat pituutta. |
 |
| 😍 |
Tämän päivän reitin varrella oli onneksi puolimatkan krouvi; suuri huoltoasema kauppoineen ja ravintoloineen. Vasta siellä riisuin takkini. Istuimme Margotin kanssa ulos aamiaiselle, pian seuraamme liittyivät Andra ja hollantilainen hurligurli-Esther. Alkoi olla kuuma ja loppumatka oli silkkaa ylämäkeä pitkin pölyistä hiekkatietä. Pidin harvoissa varjopaikoissa lyhyitä juomataukoja, vaihdoimme taas Margotin kanssa vetovuoroja. Kuljimme yhdessä, mutta erikseen. Viimeinen ylämäki näytti aivan mahdottomalta. Luultavasti minä näytin niin epätoivoiselta, että autoileva rouva tarjosi minulle kyydin loppumatkalle. Jäin ensimmäiseen baariin oluelle ja odottamaan Margotia.
 |
| Restaurant El Rinconcillo |
Kävelimme keskustan ulkopuolella olevaan kunnalliseen Albergue los Morerasiin. Andra ja Esther kirjautuivat samaan aikaan. "Quatro chicas" totesi respa ja majoitti meidät neljän hengen dormiin, jossa oli kaksi erillistä huonetta, eteinen ja kylppäri. Ja me olimme odottaneet jotain 50 hengen yhteissalia, joita nämä kunnalliset yleensä ovat. Suihkut, pyykit ja syömään. Minun oppaani suositteli mm. Restaurant El Rinconcilloa ja marssimme sinne kolmistaan, Andra jäi lepäämään. Olikin hieno paikka ja fine diningiä, vaihtelua perinteiseen menu del peregrinoon. Kauppa aukesi vasta kuudelta, ehdin levyttää hetken, ennen kuin lähdin uudelleen helteeseen hikoilemaan. Ostin vähän evästä ja vesipullon illaksi ja aamuksi. Oli pakko käydä taas suihkussa, noukin pyykkini narulta ja jäin olohuoneeseen iltapalalle ja päivittämään blogia. Kun Margot tuli syömään iltajogurttinsa, kerroin että toinen noista miehistä on hollantilainen. "Joo, tunnenkin hänet Amsterdamista" ja meni tervehtimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti