Santiago de Compostela - Padrón 25,6 km (by bus 2,20€)

Seitsemän jälkeen sängyissä vielä kuorsattiin, osa oli tullutkin nukkumaan vasta kymmenen jälkeen. Minullahan ei ollut kiire, sillä olin yön kipuisina tunteina päättänyt antaa kuumottaville jaloilleni lepopäivän. Silti tuli käveltyä paljon kaupungin kivikatuja, bussiasema kun sijaitsee Santiagon toisella laidalla. Lippu Padróniin maksoi vain 2,20€ ja odotellessa join aamukahvit. Kaikki muut menivät samaan aikaan lähtevään Fisterran bussiin. Ehkä minäkin seuraavalla caminollani?

Padrónissa harhailin taas kaupungin katuja. Opaskirja ei kertonut, että kaupungissa on sekä joki että kanaali ja tietenkin etsin majapaikkaa kanaalin toiselta puolelta. Vihdoin löysin mukavan A Barca de Pedran. Pedra=kivi, tarinan mukaan Jaakob (tai hänen ruumiinsa) rantautui tänne kivilastin mukana. 

Barca de Pedra

12 eurolla sain pedin lakanoilla, peitolla ja froteepyyhkeellä. Riisuin vaelluskengät ranskalaiselle parvekkeelle tuulettumaan, vähensin vaatteita ja menin aurinkoiselle aukiolle kirjoittelemaan. Mukavan tuntuinen kaupunki! 

Kävin suihkussa ja siestalla, dormiin saapui toinenkin saksalainen mies. Tämä oli tullut fillarilla Muxiasta saakka.

O Alpendren

Viiden jälkeen lähdin etsimään opaskirjan ja respan Davidin suosittelemaa O Alpendrenia. Harmikseni hyvältä kuulostavaa menu del diaa ei enää tarjottukaan. Yleensähän niitä sai aikaisintaan iltaseitsemältä. Listalla olisi ollut chipironeja, mutta aloitin varoen tilaamalla ensin Alpendren salaatin. Piti jättää tilaa vielä kahville ja jäätelölle, mutta salaatti oli niin valtava, että siitä olisi riittänyt alkupalat neljälle. 

Kävelin vielä kaupungin kujia ja sillan yli Convento do Carme XVIII:lle, jonka tasanteelta oli hieno näkymä yli kaupungin.

Jäin lasilliselle Albergue Rossolin terassille, kun senkin onnistuin löytämään. Torstain kunniaksi tarjoilija toi myös annoksen äidin tekemää, chorizolla makustettua hernekeittoa (gigantes). Terassilla soi kirkonkellojen lisäksi mukavaa musiikkia.

Lavacolla - Santiago de Compostela 10,2 km

Hotelli taisi olla lähes tyhjä, mutta laittoivat jonkun kuorsaajan naapurihuoneeseen. Muutenkin oli kotoisa olo, kun läheiseltä lentokentältä kuului harvakseltaan koneiden nousun tai laskeutumisen ääniä. Oli mukavaa kietoutua suihkun jälkeen pehmeään pyyhkeeseen ja nukkua alasti, mihin olen kotona tottunut.

San Marcos

Halusin päästä Santiagoon aamupäivällä ehtiäkseni puolenpäivän messuun ja lähdin liikkeelle ennen kahdeksaa. Huonehintaan ei kuulunut aamiaista. Tietenkin heti kirkonkylään saavuttuani näin useiden pensionaattien ja albergueiden kylttejä, niistä ei ollut mitään mainintaa opaskirjassa. Mutta hyvä näin, olihan minun eilen pakko pelata varman päälle. San Marcosissa vietettiin ilmeisesti nimensä mukaisen evankelistan fiestaa. Kun pysähdyin pieneen baariin aamiaiselle, sinne pölähti kahville kansallispukuihin pukeutunut ryhmä, joka poistui paikalta hevosrattailla soittaen samalla kansanmusiikkia. Hain passiini leiman kappelista, jossa oli messu meneillään. Kappelin pihalle oli levittäytynyt pöytiä, joissa myytiin säkkikaupalla makeita rinkeleitä.

Kävelin Santiagoon jonkun esikaupungin läpi. Opasteet johdattivat minut suoraan katedraalille, jonka aukiolle oli kerääntynyt paljon juhlapukuista kansaa (häät?) ja paljon eri-ikäisiä lapsia tanssien musiikin tahdissa. Onneksi olin ajoissa, minulta kului aikaa löytää pyhiinvaeltajien toimisto ja jonottaa siellä saadakseni latinankielisellä nimelläni varustettu todistus (compostela) vaelluksestani. 

Katedraalin kirkossa alkoi 12.00 pyhiinvaeltajien messu. Jouduin täydessä kirkossa seisomapaikalle, josta messun loppupuolella näki hyvin savuavan "maljan" leijailevan lähes katonrajaan saakka. Lähelläni istui tuttu aussipariskunta ja messun loppupuolella kirkkoon saapuivat Patrik ja Hans, joiden kanssa halasin ja onnittelimme toisiamme urakan onnistumisesta. Elleniä en enää nähnyt.

Kirkosta poistuessani ostin sen myymälästä Camino Portugués -oppaan, kortteja ja kevyen päivärepun. Pyhiinvaeltajien toimistosta olin jo ostanut itselleni isomman simpukan, jonka olin luvannut itselleni, jos kävelen Santiagoon saakka.

Menin yhteen baariin simpukkalounaalle, ennen kuin hain rinkkani toimiston säilytyksestä. Otin Mapsin käyttöön, että löysin Hostel Seminario Menorin. Se on keskustan ulkopuolella, mikä on hyvä, mutta jouduin rasittamaan jalkojani, kun lähdin uudelleen liikkeelle ostamaan lisää laastareita.

Seminario Menor

Näköala hostellilta

Koululaiset olivat riisuneet toppatakkinsa, mummot pitivät ne vielä tiukasti päällään. Pystyin nauttimaan kaupunkielämästä vain paikoillani istuen jalkojani säästääkseni. 

Illalliselle jäin Plaza Cafetaperiaan ja annoin kanalle vielä yhden mahdollisuuden tilaamalla menu del dian. Oli kaikinpuolin parempaa kuin eilinen leivitetty hirvitys. Paikan ainoa häiriötekijä oli naapuriseurueen saksalaismies, joka puhui yhtä kovaa huutaen kuin ruotsalaiset. Caminon suoritettuani palkitsin itseni kotimatkalla yhdellä Veteranolla, kipulääkkeeksi.

Joillekin saapuminen Santiago de Compostelaan pitkän vaelluksen päätteeksi saattaa aiheuttaa tyhjyyden tunteen. Tässäkö se nyt oli? Tai onnistumisen/täyttymyksen tunteen, riippuen omista odotuksista. Minä olin ainoastaan tyytyväinen, että pääsin perille. Johtuen siitä, että olin päättänyt jatkaa vaellusta ja että vasta Pontevedrasta aloittaisin reilun kahden viikon lomaloman. Joka tapauksessa suunnittelin jo seuraavia caminoja Espanjassa/Portugalissa.

Arzúa - O Emplame - Lavacolla 29,2 km

Oli ihana nukkua pitkästä aikaa hyvin, oli hiljaista ja lämmintä. Laastaroin jalkani ja lähdin matkaan ennen kahdeksaa. Santiagoon oli enää 38 kilometriä. Tavoitteeni oli Pedrouzo, sen jälkeen olisi vaikea löytää yösijaa, sillä Amenalin ainoa albergue oli Mapsin mukaan lopettanut ja ainoa hotelli oli täyteen buukattu. 

Tunnin käveltyäni pysähdyin aamiaiselle ja riisuin takkini. Reitti kulki läpi metsien ja pienten kylien, joiden pihoilla kukkivat komeasti rhodot, kameliat ja magnoliat. Lannoitettahan täällä riittää.

Toisen paussin pidin O Emplamessa/Santa Irenessä ja sain palan tähän mennessä parasta perunamunakasta. 

Sen jälkeen lähdin metsäreitille ja ihmettelin, kun kilometrit kuluivat eikä Pedrouzo vaan tule vastaan. Ilmankos sain kävellä taas lähes yksin; Pedrouzoon olisi pitänyt kävellä maantien laitaa ja valitsemalla metsätien onnistuin ohittamaan 5.000 asukkaan kaupungin huomaamattani. Päädyin Hotel Amenalin pihalle, jossa tapasin suomalaisen Sarin. Pidin juomatauon ja jatkoin buranan voimalla eteenpäin.

San Paion pensionaatin olivat varanneet täyteen reppumatkalaiset. Päätin ottaa ensimmäisen majapaikan, josta löytyisi minulle yösija. Ennen Lavacollaa oli lentokenttähotellin mainoskyltti ja suuntasin sinne. Yö Hotel Garcasissa maksoi 35€, mutta olihan se mukava päästä välillä privaattihuoneeseen ja saada pehmeät froteepyyhkeet käyttöön. Päivän aikana olin ajatellut, että jaan loppumatkan kahdelle päivälle ja hidastelen kunnolla Santiagoon saakka. Nyt sitä ei tarvitse tehdä, kun matkaa on jäljellä enää kymmenkunta kilometriä. Aikaistin Santiagon varaustani vielä yhdellä päivällä ja taidankin viettää kaupungissa vain yhden yön. Näin minulle jää kolme vuorokautta aikaa kävellä Pontevedraan, mikäli sää sallii ja jalat ovat kunnossa. 

Hotellin menu del dia oli huonoin ever. Alkuun kuumaa, mautonta keittoa, jossa oli perunaa ja jotain vihreää (kaalia/purjoa). Pääruuan kanaparka oli turhaan heittänyt henkensä päästäkseen litistettäväksi ja leivitettäväksi. Jälkiruuan vaihdoin suosiolla tuplaespressoon. Ja punaviini oli tietenkin jääkaappikylmää.

Casanova - Melide - Arzúa 23,1 km

Melide

Olin hereillä pitkin yötä, vasta aamun varhaisina viileinä tunteina nukahdin kunnolla. Vanhempi suomalaisnaisista oli aloittanut kuorsauksensa jo iltakahdeksalta. 

Tällä taas pärjää!

Rasvaisen aamiaisen söin vasta Melidessä, kun taivas oli seljennyt ja alkoi olla kuuma. Huomasin sireenienkin jo kukkivan. Perhosia on näkynyt luonnossa jo muutamana päivänä.

Vasta tänään alkoi tulla vastaan niitä reppuselkiä, jotka kävelevät vain viimeiset 100 km saadakseen todistuksen caminosta. Kuulemastani päätellen jotkut eivät etsi hiljaisuutta tai yksinoloa (kuten minä), vaan puhuvat bisneksistään, työasioistaan, kellarin tyhjentämisestä tai muista varastointiongelmistaan.

Jossain vaiheessa tienviitta ehdotti kahta vaihtoehtoa ja seurasin sen suosittelemaa, kaunista metsäpolkua, joka ylitti joen kivistä tehdyllä "sillalla".

Ellen from Denmark

Saavuin Ribadisoon ja yllättäen Ellen istui yhden alberguen rappusilla. Hän oli kuunnellut kroppaansa (hartioitaan) ja lyhentänyt suunnittelemaansa päivämatkaa, kun hänelläkään ei ole mihinkään kiire.

Kävelin Ribadison läpi ja pidin sen laidalla juomatauon, ennen kuin jatkoin Arzúaan. 

Jalatkin nauttivat!

Arzúassa kaivoin kartan esille, kävelin läpi meluisan keskustan ja valitsin sen viimeisen majapaikan Da Fonten (10€) pienen kadun varrelta. Kalseat kunnalliset alberguet saivat nyt olla, tähän mukavaan majapaikkaan majoitun näillä näkymin yksin.

Restaurante Pulperia

Kävin suihkussa ja pesin pyykit, jotka ripustin italialaistyyliin liikuteltaville naruille ikkunan ulkopuolelle. Keskustassa tapasin aussipariskunnan, jonka kanssa olemme kävelleet monta päivää majoittuen samoihin kyliin ja amerikkalaismiehen, jonka vaimo oli Hospitalessa huonossa hapessa. Silloin he pelkäsivät joutuvansa keskeyttämään caminon ja palaamaan kotiin, mutta muutaman päivän lepo ja bussin käyttö olivat piristäneet rouvaa siinä määrin, että hän pystyi jatkamaan matkaa ilman kantamuksia. Kävin Pulperiassa syömässä mustekalat ja palasin Fonteen lepuuttamaan jalkojani.

Poikkesin läheiseen kirkkoon, jossa oli messu meneillään. Taas käteltiin kaikki naapurit. Tälläkin ehtoollisella jaettiin vain öylätit, viinit menivät parempiin suihin. 

Arzúa

Ilta oli vielä lämmin ja istuin aurinkoiselle aukiolle, jonne oli kerääntynyt muitakin vaeltajia. Aukiolla oli runsaasti paikallisia perheitä, jotkut lapsista vielä koulupuvuissaan. Loppujen lopuksi varsin viehättävä kaupunki. Cafeteatron terassilla tuplaespresso (doble ja kakunpala kaupan päälle) maksoi vain euron. Ei ole todellista!

Da Fonta

En saanut seuraa majataloon eikä tarvinnut kuunnella kenenkään kuorsausta.

Gonzar - Palas de Rei - Casanova 22,7 km

Seitsemältä oli vielä aivan pimeää. 7.20 laitoin valot päälle, kun ei sitä kukaan muu kehdannut tehdä. Aamiaisen söin Casa Molarissa. Munakasbocadillo sai taas leukaluuni sijoiltaan, juuri kun ne olivat asettuneet edellisen bocadillon jäljiltä.

Seitsemän kilometrin nousu Sierra Ligondelle (720 mpy) pisti taas hikoilemaan. Kymmeneltä taivas kirkastui ja aamukaste kimmelsi nurmikolla. Yhden kahvilan kohdalla pysähdyin rupattelemaan eilen ohittamani suomalaiskaksikon kanssa. Ajankuluksi käänsin ajatuksissani pikkukylien liikennemerkkejä: "Varokaa porttoja!" "Varokaa lestadiolaisia!" Mitä nuo sanat ikinä tarkoittavatkaan?

Palas de Rein kohdalla pidin juomatauon ja Ellenin neuvosta hain vaelluspassiini leiman Igresia Santiagossa. Sytytin samalla kirkossa kynttilän läheisilleni. 

Palas de Rein jälkeen matka jatkui taas mukavia polkuja ja metsäteitä pitkin. Ohitin toisetkin suomalaisnaiset, heidät tunnistin Haltian rinkoista. Olin päättänyt lyhentää loppumatkan 60 km:iin ja sen saavutettuani jäin Casanovan (jo nimenkin takia!) kunnalliseen albergueen. 

Kävin suihkussa ja pyykillä, sen jälkeen viimeksi ohittamani suomalaisnaisetkin saapuivat. Istuin aurinkoisella terassilla, kun minua aiemmin matkaan lähtenyt Ellen käveli ohi. Huusin hänet kanssani virvokkeelle. Hänen tavoitteensa tänään on saavuttaa 50 km Santiagoon. Alkoi olla polttavan kuuma eikä iltapäivälle ennustettu sadekuuro taida osua kohdallemme.

Alkumatkasta vasempaan kantapäähän tullut rakkula alkaa parantua hyvää vauhtia, mutta nyt jalkapohjaan on tullut uusi rakkula. Molemmissa jaloissa on yhden varpaan alapuolella pitkittäinen, lähes tulehtunut haava. Uusiin sukkiini oli jäänyt pienenpieni pala hintalapun muovisesta pidikkeestä. Huomasin sen vasta, kun toisenkin jalan varpaaseen tuli samanlainen haava ja pyykin jälkeen kaivamalla kaivoin sirun neuloksen joukosta. Oma vikani, mutta eikö hintalappua voisi kiinnittää sukkien varteen?

Patrik ja Hans asettuivat naapurikerrossänkyyn. Menin Taverna Casanovan terassille menu del dialle; tonnikalapiiras, muhevaa lammaspataa ja juustoa omenamarmelaadilla.