Viro Hondalla 2024; Saarenmaa

Jurna Talu

Halasimme ihanat Kassarin emäntämme ("niin palju rahvast", huokasi Tiiu ilmeisesti synttärijuhlien väsyttämänä) ja ajoimme Sõrun satamaan. Rannan automaatti ei tuntenut moottoripyörää ja autopaikat oli myyty loppuun. Kävelin lautan luokse ja näytin henkilölippujamme, moottoripyöräpaikan voin maksaa kahvilassa. Kahvilan myyjä sanoi, ettei tälle lautalle ole enää tilaa. Vastasin kirkkain silmin, että olemme jo täällä. Aivan älyttömän halpaa matkustaa Viron lautoilla; moottoripyörä 3,70€!

Rantauduimme Triigin satamaan ja ajoimme ohi tutun Kohvik Ingan, joka on myynnissä. Mitähän jos... 🤔

Kodulinna Lokaal

Kodulinna Lokaal

Ajoimme ohi majapaikkamme suoraan Kuressaareen ja suosikkiimme Kodulinna Lokaaliin, jonka vierestä löytyi sopiva parkkipaikka Hondalle. Hetikös siihen parkkeerasi kolme muutakin suomalaista motoristia. Söimme hyvän lounaan, niin ei tarvitse enää illalla ajaa takaisin Kuressaareen. Ajoimme samaa tietä takaisin, tankkasimme ja kävin Lidlissä ostamassa oluet ja iltapalaa.

Majoituimme Jurna Taluun Upan kylässä, kävimme suihkussa ja Hannu laittoi pyykit koneeseen (7€), niiden pyöriessä nukuimme päikkärit. Ripustin pyykit takapihan kuivaustelineeseen ja otimme oluet isossa keinussa kiikkuen.

Jurna Talu

Majapaikan piha on todella iso ja kaunis. Meidän pitkän talon lisäksi pihapiirissä on myös mökkejä vuokrattavana. Ja yksi romanttinen aitta. Pihalta voimme poimia pudokkaita vanhojen omenapuiden alta.

Iltakahdeksalta oli vielä +26 astetta. Onneksi ilta-aurinko ei paista meidän ikkunaamme. Itätaivaalle (?) alkoi kertyä tummia pilviä ja Hannu kävi keräämässä pyykit pois. Voi kun tulisikin yöksi ukonilma!

Ei tullut ukonilmaa, vaan lämmin yö. Huonehintaan (80€/2 yötä) sisältyvä aamiaispöytä oli loistava, harmi etten jaksa aamulla syödä paljon. Herkullista savulohisalaattia santsasin ja maistoin kaikkia kolmea kotitekoista mehua.

Kuressaari

Jos olisi fillarit käytössä, voisimme polkaista Kuressaareen. Nyt otimme Hondan alle ja päräytimme lähelle rannan spa-hotelleja. Kävin katsomassa ulmarannan ja menin Piispanlinnaan, Hannu jäi puiden varjoon istumaan ja kuuntelemaan oopperapäivien harjoituksia. Katsoin nukketeatterimuseon ja taidenäyttelyt, ennen kuin siirryin linnan kirkon kautta tutustumaan sen museotiloihin. Niissä kerrottiin Saarenmaan historiasta, sotavuosista ja kolhooseista. Saarelaisten elämästä ja elinkeinoista. Kävin myös näköalatasanteella ja tornin kahvilassa.

Kiersin vielä ulkomuurit ja otin kuvia pihalla, ennen kuin menin uimaan. Matalan rannan vesi oli turhankin lämmintä ja suihkun harvat pisarat lensivät jonnekin tuulen mukana.

India Express

Ankkaa teki mieli ja joku meille uusi ravintola piti tsekata, joten päädyimme India Expressin terassille. Syötyämme naakat tulivat vuorostaan ruokailemaan. 

Suihkun ja huilin jälkeen vietimme aurinkoisen illan puutarhassa istuen. Muut pariskunnat taisivat lähteä ykköset päällä oopperajuhlille.

Jurna Talu

Aamulla satoi vettä, onneksi ei ollut mikään kiire lähteä. Nautimme tämän reissun viimeisen runsaan aamiaisen.

Sade lakkasi aamupäivällä, päätimme panostaa enemmän kuivalla kelillä ajamiseen kuin johonkin tiettyyn lauttaan ehtimiseen. Muutaman kilometrin ajettuamme alkoi taas sataa, ilmeisesti ajoimme sadepilven alla. Muhun saarella ei satanut ja tiekin oli kuiva. Emme varanneet lauttalippuja etukäteen ja Kuivastun satamassa jouduimme pitkään jonoon, seuraa saimme pärnulaisesta mopoilijasta, joka aikoo ajaa Latviaan ja viettää siellä kolmisen viikkoa. Pääsimme vasta kolmannelle lautalle, onneksi niitä kulkee puolen tunnin välein. Matka Virtsun satamaan kesti alle puoli tuntia (moottoripyörä 3,85€).

Missä ovat Saarenmaan haikarat? Emme nähneet ainuttakaan.

Mietimme, miksi Hiidenmaa on meille rakkaampi kuin Saarenmaa. Johtuuko se siitä, että Hiidenmaalla on enemmän mäntymetsiä vrt. Saarenmaan peltoaukiot? "Siin on selline vaikus ja rahu, et isegi aeg käib siin puhkamas, Hiimaa on hinge spaa."

Hiidenmaa, Kassari 💕

En tiedä mistä johtuu, että Hiidenmaalla sielu aina rauhoittuu ja että usein kaipaan takaisin tänne. Varsinkin Kassariin.

Siistimme jälkemme, pakkasimme laukut ja jätimme mukavan mökin samaan kuntoon kuin tullessamme. Hannu valitsi suunnan Kärdlaan, joten Reigin kirkko jäi häneltä näkemättä. Roskat jätimme yhden bussipysäkin roskikseen. Reitti oli pidempi kuin Kõrgessaaren kautta, mutta ei ollut ainakaan hiekkatietä ja uutta asvalttiakin oli meille laitettu. Saavuimme Kassariin puolenpäivän jälkeen, vahingosta viisastuneina poikkesimme iiUmekkiin ja Vetsi Talliin kysymään, ovatko ravintolat auki tänään/huomenna, onhan tänään sunnuntai ja näin ollen huomenna on maanantai. Kaikki ovat auki, myös Hiiu Õlle Koda, joten valinnanvaraa riittää! Tuuli vastaanotti meidät halauksin, pahoitteli että mökki on vielä siivoamatta ja kertoi, että he viettävät tänään tyttären 28v-synttäreitä. Tuulia selvästi jännitti tyttären amerikkalaisen poikaystävän tulo. Viron lippua ei siis nostettukaan salkoon meidän takiamme.

Jätimme laukut piharakennukseen, kävin suihkussa ja menimme Õlle Kodan terassille oluelle. Hyvät paikallisoluet maksoivat koosta riippuen 3,50-5,00€ (vain kymmenisen senttiä enemmän kuin viereisessä Kassari poodissa)!

Aino ja Oskar Kallasten suvimaja

Kaupassa käytyämme menin Kassarin museoon katsomaan Tuli, vesi, õhk, maa -näyttelyn ja kysyin samalla, tietääkö virkailija Aino ja Oskar Kallasten suvimajan (kesähuvila, nykyään museoitu) aukioloajoista. Hänen puheistaan päättelin, että huvila on perikunnan hallussa ja kaiketi avoinna (ryhmille) tilauksesta. Olin toivonut löytäväni hinkumani Hiiumaa t-paidan, mutta museossa ei sitä versiota ollut myynnissä. Kävimme Kallasten huvilan pihalla ja jatkoimme kävelyä Vana Kassariin, jonka Kesäkahvila oli auki, mutta burgerit eivät nyt houkutelleet.

Õlle Koda

Palasimme hiekkatietä kävellen Kassariin ja menimme Õlle Kodaan syömään sienipizzan ja lammaspelmenit hyvässä liemessä.

Kävimme suihkussa ja menimme päikkäreille. Päätalon terassilla synttärijuhlat olivat alkaneet. 

Mökkimme on edelleen vino kuin Pisan torni, mutta nyt sivuittain (aiemmin niin, että valuin aina öisin Hannun kylkeen kiinni), onneksi kuitenkin niin päin, ettei veri mene päähän. Kävin keittämässä kahvit, myöhemmin tein meille savukampelaleivät ja suolakeksejä sinihomejuustolla. Juhlat terassilla jatkuivat, pojat olivat tuoneet lahjaksi moottoroidun invamopon. Synttärisankarilleko? Kaikki sitä kävivät kokeilemassa, myös Tuuli ja äitinsä Tiiu. Juhlien loputtua lähetin Tuulille viestin, että hän saa halutessaan kokeilla myös Hondaa. Lueskelimme mökissä, ulkoa kuului erikoista linnunlaulua. Tottakai, sanoo Hannu, nehän laulavat eestiksi.

Aamu oli utuinen ja kovin kostea. Kahvia keittäessäni sain halit myös vanaemä Tiiulta. Vasta ennen kymmentä virisi tuuli ja vei pilvet mennessään. Tälle päivälle luvattiinkin aurinkoa ja +24 astetta. Lähdin kävelemään Sääretirpiin, Hannu kääntyi takaisin jo sen parkkipaikalla. Rannan vesi haisi niin pahalle, ettei tehnyt mieli uimaan. Lahden pohjukassa jokainen lokki oli oman kivensä kingi. Kuulin myös haikaroiden ääntelyä klak-klak-klak, niiden pesiä näin vain Tallinnasta Haapsaluun ajaessamme.

Sääretirp

Kävelin niin pitkälle kuin jalat pysyivät kuivina ja käännyin takaisin. Olin päässyt tähän asti kävelemään yksin, nyt tuli muitakin vastaan parkkipaikalta. Hannu oli hakenut lenkkioluet poodista ja kävimme suihkussa.

Vetsi Talli

Kävelimme Vetsi Tallin ravintolaan, jossa söimme ribsit coleslawilla ja raneilla sekä kanafileen salaatilla ja uunikasviksilla. Kotimatkalla hain poodista itselleni kahvin ja Vana Tallinnan. 

 

Ennen iltapalaa ja oman mökin terassille vetäytymistä kävelin vielä Kassarin tuulimyllylle. Iltaseitsemältä oli edelleen +25.

Kesän kirjat:

Tove Jansson - Tuulikki Pietilä "Haru, eräs saari". Mikä voisi olla parempi kirja lukea saarella? Tove ja Tooti rakennuttivat mökin Klovharun ulkoluodolle, ennen kuin olivat saaneet edes rakennuslupaa. Kirja kertoo heidän vuosistaan alkaen teltassa nukkumisesta ennen mökkiä ja päättyen siihen, kun Tove alkaa pelätä merta ja heidän on luovuttava mökistään. Näinköhän minullekin käy, kun alan pelätä Hondan kyydissä?

Hiidenmaa; Sigala, Reigi ja Kõrgessaare

Onneksi tarkistimme lautta-aikataulut aamulla, muuten olisimme myöhästyneet 10.00 lautasta Hiidenmaalle.

Kävimme Kärdlassa tankkaamassa, sieltä jatkoimme kohti Kõrgessaarta samaa tietä, jota viime kesänä vaelsin. Poikkesimme Hiidenmaan "Eiffel-tornille", jonka ympärille on kehittynyt varsinainen romupuisto.

Käännyimme takaisin ja pysähdyimme minulle viime kesästä tuttuun Ratturi Taluun, jonka kohvikin terassilla söimme hyvän lounaan.

Ratturi Talu Kohvik

Koukkasimme Kõrgessaaren Coopiin ostoksille ja palasimme samaa tietä takaisin Sigalaan, jossa majoituimme Jaanin ja Maren mökkiin. Hannu oli kadehtinut viime kesäistä yöpymistäni täällä, nyt hän pääsi vihdoin itse tutustumaan tiluksiin.

Siirsimme laukut sisälle ja vaihdoimme ajovaatteet kevyempiin. Ilma oli niin tyyni, että hyttyset, paarmat ja kärpäset kävivät heti kimppuun.

Kävelin metsän läpi kohti Allikalahtea, mutta miljoona hyttystä kävi kiinni sääriin ja oli käännyttävä takaisin. Lompsin pihalla Maren saappailla ja ulkohuussissa käydessäni näinkin yhden tumman käärmeen ja kuulin toisen liikkuvan puskissa. Hetken kuorsauksen jälkeen Hannu lähti lämmittämään saunaa, minä poimimaan mustaherukoita. Olikin ihanat löylyt!

Saunottuamme tuuli sen verran, että saimme syötyä iltapalan (perinteiset juustonakit) pihalla rauhassa itikoilta. Vetäydyimme mökkiin aikaisin lukemaan ja kuuntelemaan musiikkia.

Jätimme virran päälle sähköaitaan ja yöllä Hannu oli kuullut kun joku (villisika?) oli itsepäisesti pyrkinyt tontille.