Krakova; hierontaa ja hellettä

Aamukolmelta satakieli lauloi avoimen ikkunan lähellä. Sofia oli valvonut kahteen kutisevien jalkojensa takia. Arvasin neitien kuluttavan taas koko aamupäivän kämpillä ja aamiaisen syötyäni lähdin etsimään vapaata hieronta-aikaa. Thai-paikat avautuisivat vasta puoliltapäivin, menin lähellä (Karmelicka 36) olevaan Butterfly Health Studioon, joka on Hotel Maksymilianin yhteydessä. Sain ajan puolen tunnin kuluttua ja jäin hotellin lobbyyn odottelemaan. Nuorimies Tomas haki minut siitä mukaansa hämärään huoneeseen, jossa oli tähtitaivas ja taustalla soi hiljainen musiikki. "Ou!" sanoi poika, kun hän kävi kiinni kireisiin hartialihaksiini. Kerroin vaeltaneeni 600 km rinkka selässä. No mercy, pyysin kunnon urheiluhieronnan. Hiki tuli otsaan vasta siinä vaiheessa, kun hän kävi kiinni pohkeisiini. 90 minuutin (220 zl/52,50€) kuluttua kosteutta kaipaava ihoni oli öljytty ja lihakset hierottu. Taivaallinen olo! Tännekin voisin tulla uudelleen.

Lähdin kävelemään vanhaan kaupunkiin, tytöt olivat menneet Galeria Krakowskaan shoppailemaan. Kävin Pijarska 17:n terassilla oluella ja juttelin samalla irkkunaisten kanssa. Alakerran vessassa oli joukko pulisevia naisia Kanariansaarilta, pääsin harjoittamaan espanjan taitoani.

Torilla oli musiikkiesityksiä ja eri järjestöjen telttoja. Odottelin tyttöjä seurakseni ankkaravintolaan, mutta nämä olivat menossa Mäkkäriin. Olin sen verran myöhässä, että paikka oli taas täynnä.

Piwiarnia Kraków

Palasin Ul. Karmelickalle ja jäin Piwiarnia Krakówin terassille kanacaesarille. Anna ja Sofia pysähtyivät kohdalle matkallaan kämpille. Tilasin vielä tuplaespresson, joka täälläkin on niin pieni, että pitäisi pyytää triplat. Vesi tulee sentään pyytämättä. Minäkin palasin kaupan kautta kämpille suihkuun ja siestan viettoon. Sain vielä jalkahoidon Annalta, joten tästä tulikin varsinainen hemmottelupäivä. Loppuillan kuljin muovipussit jaloissani, Sofia kun ei halunnut enää lähteä ulos.

Oli aikaa päivittää Portugalin blogia ja kuunnella samalla fadoa. Ah, ihana Ana Moura!

Kazimierz ja vanha kaupunki, sadetta ja shoppailua

Jätin yöksi kaksi kattoikkunaa auki ja nukuin tosi hyvin johonkin kuuteen saakka. Torkutin itseäni kahdeksaan, kävin suihkussa ja valmistin meille aamiaisen. Sofia nukkui pisimpään, taitaa vieläkin olla vähän kipeä. Jätin tytöt aamutoimiinsa ja kävelin vanhaan kaupunkiin.

Black Duck

Minä - maailman surkein shoppailija - ostin itselleni hassut intialaiset lökäpöksyt ja kauniin pellavatunikan. Jatkoin kävelyäni Kazimierziin, eksytin itseni sen kaduille ja kujille, kunnes alkoi sataa ja palasin vanhaan kaupunkiin. 

Singer

Sataa!

Piwiarnia Kraków

Piwiarnia Kraków

Viime kesänä meidän kantapaikaksemme muodostui Piwiarnia Kraków, koska se oli viimeinen/ensimmäinen kapakka majapaikastamme katsoen. Muistin sen hyvän salaattivalikoiman ja istuin lasitetulle (se lasitettiin kesäkuussa, kun telkkarista seurattiin jalkapallon MM-kisoja) terassille lämpimälle kanasalaatille. Naapuripöydässä puhuttiin Øystein & Rune -kieltä (Teemalta tuttu sarja) ja miesten lähtiessä pois oli pakko kysyä, ovatko mahdollisesti norjalaisia. Jaa-a, olivat.

Tytöt olivat jo kotiutuneet tossut märkinä, Sofia parka. Kävin uudelleen suihkussa, vaatteet päällä, niin tuli nekin pestyä. Kuivaaminen on vähän heikkoa, kun patterit ovat kylmiä eikä kylppärissä ole lattialämmitystä. Onneksi on riittävästi vaihtovaatteita mukana. Tytöt eivät tosin ole ottaneet vaihtokenkiä mukaan, pitääkö mummun lainata omiaan?

Kawiarnia Stare Mury

Sofia ei halunnut lähteä illalla enää mihinkään, Anna jäi hänen seurakseen ja he totesivat syövänsä omia eväitään. Kävin "ankkapaikassa", mutta sinne olisi pitänyt olla pöytävaraus (taisimme joulukuussa päästä tuurilla sisään). Ehkä sitten huomenna lounasaikaan? Vanhan kaupungin torille viritettiin esiintymislavoja ja äänentoistolaitteita. Bileet viikonloppuna? Alkoi sataa ja kävelin kantikseemme Stare Muryyn, joka sekin oli täynnä. Jäin lämmitetylle terassille ja tilasin savujuustoa karpalohillolla ja sienitäytteiset pierogit (pelmenit). Aivan liikaa yksin syödä.

Krakova; Wawel ja Kazimierz

Park Krakowski

Yöllä oli kuuma, vaikka ikkunat olivat raollaan molemmissa huoneissa. Emme halunneet laittaa ilmastointia tai tuuletinta päälle, kun Sofia on muutenkin yskäinen. Olin hereillä jo seitsemän aikaan, seuralaiseni nukkuivat yhdeksään-kymmeneen. Kun aloin ehdotella aamiaista ja kaupungille lähtöä, nämä vetosivat lomaansa. Eihän meillä ollut mihinkään kiire, mutta minä nyt olen niin tottunut lähtemään liikkeelle heti, kun aamutoimet on tehty.

Miun tytöt

Jätin tytöt puleeraamaan ja pukeutumaan ja lähdin kävelemään viereiseen Krakowski-puistoon, joka on täynnä patsaita. Krakovassa on paljon ihania puistoja, joissa kävellä tai istuskella vaikka lukemaan.

Sofia, Krakova 2019

Anna, Barcelona 2017

Kävelimme kohti vanhaa kaupunkia ja Wawelia. Matkalla halusin ottaa Sofiasta kuvan vanhan oven edessä, sillä otin samanlaisen hänen äidistään Barcelonan matkalla.

Wawel

Wawelilla oli taas pitkät jonot sekä lippuluukulle että sisälle katedraaliin. Ohitimme molemmat, meille riitti käyskentely linnoituksen kauniilla pihalla.

Sanktuarium Sw. Szytoma Z Lipnicy

Laskeuduimme linnoitukselta ja kun kerran kohdalle sattui Krakovan kauneimmaksi mainostettu kirkko, selitin tytöille, että joka reissulla on käytävä ainakin yhdessä kirkossa. Oli nopea katselmus, sillä siellä ei ollut edes kynttilöitä, mitä olisi voinut ostaa ja sytyttää. Illalla tässäkin kirkossa on tiedossa konsertti.

Warsztat po Polskua

Olin ylitsevuotavasti kehunut lempikaupunginosaani Kazimierzia, joten opastettu ryhmäni otti suunnan kohti juutalaiskaupunginosaa. Sofialla oli flunssainen ja huono olo, pysähdyimme (Annan takia) kaikkiin pikkuputiikkeihin, jotta lapsi sai vähän huilia. Zapiekanka ei nyt kiinnostanut, vaan piti päästä sisälle syömään ja vein heidät lempilounaspaikkaani salaatille.

Sen jälkeen tiemme erosivat; tytöt suunnistivat suoraan vanhaan kaupunkiin ja kämpille, minä palasin vielä Pl. Nowylle ostamaan torilta hedelmiä ja vihanneksia.

Temppelin takana huomasin värikkäät varjot ja poikkesin pihalle, jota on jonkun pariskunnan lahjoituksen avulla kunnostettu ja pihalta löytyy oleskelutiloja ja leikkipaikka lapsille. 

Vabank

Tunnustan, että erkavoituminen antoi minulle hyvän syyn karata ensimmäiselle portterille. Löysin mukavan, minulle uuden Vabankin, jonka terassille istuin seuraamaan kävelykadun tapahtumia. Tarjoilijapoika kertoi olevansa Kreikasta, mutta syntyjään puolalainen. Pitääkin tuoda Hannu seuraavalla kerralla tähän mainioon baariin.

Anna viestitti heidän olevan jo kämpillä ja minäkin kävelin sinne kaupan kautta. Yritin nukkua päikkärit, mutta ei nukuttanut. Päätimme jättää ravintola-illallisen väliin ja lähdin vielä ostamaan salaattiaineksia. Kävin lähikaupassa ja loput ostin kadunvarren mummolta. Nappasin mukaan myös pionikimpun ja vaihdoin pöydällä olevat kangaskukat tuoreisiin.

#kokkimatkassamukana

Apartment na Poddaszu

Loppuilta kuluikin taas leppoisasti huilaillen, lukien ja kirjoitellen. Telkkarista ei löytynyt musiikkikanavaa, ainoastaan puheohjelmia, sarjoja ja vaikuttavan paljon mainoksia. Oli hieno päivä! Ihana olla taas kaupungissa, jonka edes joltain osin tuntee.

Tämä tuli niin äkkiä; Krakova!

Apartment na Poddaszu

Apartment na Poddaszu

Ei kuitenkaan minään yllätyksenä, sillä varasin matkan jo aiemmin keväällä tytöille synttärilahjaksi. Mutta turhan vähän päiviä ehdin viettää kotona Portugalin matkan jälkeen. Syynä taas Norwegianin edullisimmat lentopäivät (menolento 25€/lippu).

Hannu heitti meidät aamulla kentälle, lento sujui aikataulun mukaisesti ja mukavasti. Sofiaa tietysti harmitti huono nettiyhteys. Kentältä siirryimme junalla (9zl/lippu) keskusrautatieasemalle ja sen jälkeen alkoi minun johtama kävelykierros. Olin unohtanut ladata Krakovan kartan puhelimeeni ja lähdin kaksi kertaa (!) väärään suuntaan, ennen kuin päädyimme vanhan kaupungin tutuille kaduille. Asumme samalla suunnalla kuin me vuosi sitten, joten sinne suunnistaminen oli helppoa, mutta sen oikean kadun löytymistä haittasivat tietyöt. Onneksi rouva malttoi odottaa meitä, vaikka hänellä alkoikin olla jo kiire töihin. Ihanan ullakkohuoneiston saimmekin, tytöt ottivat makuuhuoneen haltuunsa, minä voin nukkua olkkarin leveällä sohvalla. Keittiö on hyvin varusteltu ja kylppäri todella tyylikäs. Eikä hintakaan ole paha; 225€/5 yötä ja meitä on sentään kolme. Suuri suositus!

Trattoria Soprano

Kävimme suihkussa ja vein tytöt tuttuun Trattoria Sopranoon pizzalle. Tarjosin ne korvaukseksi askelmittarin isoista luvuista. Anna tarjosi jälkkäriksi jäätelöt, mutta siinä tuli joku häslinki, hän jäi itse ilman jädeään ja joku muu maksoi meidän tötteröt.

Teimme kävelykierroksen vanhassa kaupungissa ja heppatytöt kävivät taputtelemassa Krakovan konit. Palasimme kaupan kautta kämpille iltapalalle ja huilimaan.

Camino Portugués, part one

Tehtävä suoritettu! Kuten etukäteen suunnittelin, jätin Espanjan seuraavaan kertaan ja vaelsin pitkin poikin Portugalia. Etelän jätin suosiolla muiden käveltäväksi ja aloitin vaellukseni Lissabonista kohti Portoa. Sieltä jatkoin yhden lepopäivän jälkeen rannikkoreittiä lähelle Espanjan rajaa, Valençaan ja palasin keskireittiä kohti Portoa. Vaellukseni lopetin Ponte de Limaan, alkoikin olla jo liian helteistä. Lomalomaa vietin Barceloksessa, Portossa ja viimeisen viikon Hannun kanssa Sintrassa, Colaresissa ja Lissabonissa. Käveltyä (ja pyöräiltyä) tuli silloinkin, mutta ilman rinkan painoa harteilla. Hieno reissu!

Varustelussa luotin edellisten caminojen pakkauslistaani, tosin nyt otin mukaan vain yhdet 2/3-pituiset trikoot. Enemmän tuli kuljettua pitkissä housuissa, sillä reitti kulki usein joko ruohikossa tai risukoissa. Ainoat turhaan rinkassa kulkeneet vaatteet olivat käsineet ja tuubi, joita en tarvinnut kertaakaan, mutta eiväthän nuo paljon painaneet tai tilaa vieneet. Laastarit loppuivat taas kesken, Buranat sentään riittivät. Mukana kulkevaa pokkaria revin sitä mukaa pienemmäksi, kun sain sitä luettua. Muistivihko tuli kirjoitettua täyteen ja sainkin uuden reissukaveriltani Linalta.

Vaelluksessa hienointa oli taas huomata, että kunto on kohdillaan. Ensimmäisten rakkuloiden parannuttua kävely sujui hyvin, eikä rinkan painoa enää juuri huomannut. Yksin kävellessä ehtii miettiä omiaan ja keskittyä nauttimaan ympäröivästä luonnosta. Tutustuin taas upeisiin vaeltajiin. Näin Portugalia monelta kantilta ja entisestään vahvistui tunne, että se on "minun maani".

Loppulaskelma. Kilometrejä kertyi 581 + kaupunkikävelyt ja harhailut. Yhden siirtymän tein junalla, vaelluspäiviä tuli kaiken kaikkiaan 25, joten keskimääräinen päivävaellus oli 22 kilometriä. Juuri sopivasti minulle.

Jos kaikki menee hyvin, aion ensi keväänä jatkaa Camino Portuguésia Portosta (keskireittiä) Santiagoon ja sieltä Finisterraan. Sen jälkeen voisimme viettää yhteisen loman Espanjassa. Valmiina on jo parikin sunnitelmaa (jotka nyt jäivät käyttämättä).

Home sweet home

Vantaalla odotti lämmin, auringonnousuinen aamu. Kun kävelimme asemalta metsän läpi kohti kotia, kaksi citykanin poikasta oli vastaanottamassa meidät. Metsässä tuoksui vienosti kieloilta, niitä kasvoi myös omalla pihalla, voikukkien lisäksi. Siinä suhteessa ajoitukseni osui nappiin, sen sijaan näyttää siltä, etten tälläkään kerralla pysty kokonaan välttämään koivun siitepölyn aiheuttamaa allergiaoireilua. Maa oli valkoisenaan haapojen levittämää lenninhaiventa. Kävin vielä suihkussa ja menimme nukkumaan. Kone pyöritti samaan aikaan ensimmäisiä pyykkejä. Kaupassakäynnin jälkeen joimme aamukahvit. Hannu alkoi leikata pitkäksi kasvanutta nurmikkoa, minä lähdin lenkille. 

Oli ihanaa olla taas kotona ja kokkailla ruokaa. Ei mitään lihapullia tai makaronilaatikkoa, vaan simpukkapastaa teki nytkin mieli (huomenna sushille!). Alkuillasta alkoi ukkostaa, ilmankos oli hiostavan kuuma keli.

JuFu, Tammisto

Torstaina ajoimme Tammistoon, ostin Budget Sportista itselleni Salomonin vaelluskengät ja vähän uusia ulkoiluvaatteita. Toivomukseni mukaan menimme JuFuun sushille. Perjantaina kävimme Lohjalla katsomassa äitiä ja Noelia. Viremainion hoitajat ihmettelivät, miksi tulin autolla, olisinhan voinut kävellä...

Viikonloppu oli sateinen, oli aikaa kahlata läpi monen viikon lehdet. Sadetta olin toivonutkin, luonto oli niin pölyinen ja siitepölyä tunki sisälle asti. Yöllä kuulin käen kukkuvan! Jossain vaiheessa Portugalin vaellustani havahduin, kun huomasin, etten ollut kuullut käkeä kertaakaan. Camino Francésilla tottui siihen, että käki kukkui aina, kun oli vähänkin metsää näkyvissä. Lauantaina tein kävelylenkin uimarannalleni, suihku oli jo käytettävissä. Omenapuut ja mustamarja-aroniapuskat kukkivat nätisti, tiedossa toivottavasti hyvä sato. Saimmekin jo Matilta luvan poimia hänen luomuomeniaan syksyllä viinin tekoon.

Haimme Plantagenista kukat terassille ja haudalle. Maanantaina istutin ne, samoin yrteistä ja salaateista jääneet juuret, ehkä ne tekevät meille uutta satoa. Illalla olikin pakkauskuoharin aika!