sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

Santiago de Compostela, lepopäivä (kaupunkikävelyä 17 km)

Meillä oli aamiaistreffit Patrician kanssa, ennen kuin hän palaisi bussilla Lissaboniin. Aamu oli kolea, kävelin vanhaan kaupunkiin (varmaankin jonkun hotellin) kahvilaan, jossa Patricia odotti. Kylmä oli sielläkin, kun ovet ulos olivat auki ja valkoisten liinojen ravintolatila oli varattu ruokailijoille. Siis haloo, aamulla! No, lohileipä uppomunalla oli kyllä kaunis, mutta hankala syödä, kun leipä oli ollut turhan kauan paahtimessa.

Saatoin Patrician katedraalin aukiolle, jossa Marie odotti tätä (hänkin oli lähdössä bussilla Lissaboniin). Olin menettämässä caminoperheeni. "Now we don't cry" totesi Patricia, kun teimme ryhmähalin. Palasin viluissani kämpille pariksi tunniksi peiton alle lämmittelemään. Puolenpäivän jälkeen isäntäpari heräili ja minä lähdin uudelleen vanhaan kaupunkiin.

Santiago de Compostela

Harhailin sokkeloisilla kujilla etsien Camino Fisterran merkkejä (siinä onnistumatta) ja vaihdoin suuntaa aina, kun kuulin pääsiäiskulkueen tulevan ja täyttäen kadut sitä seuraajilla. Pysähdyin aurinkoiselle terassille, kun siitä sopivasti vapautui yksi pöytä. Sain haettua viinilasini juuri ennen kuin kulkue saapui kohdalle.

Santiago de Compostela

Alkoi olla kuuma, kävin kämpillä vaihtamassa kevyemmät vaatteet päälle todeten samalla, että pieni hedelmäkauppakin oli jo sulkenut ovensa (muut kaupat eivät tänään edes avautuneet).

Santiago de Compostela

Lähdin uudelleen metsästämään Maps.meen avulla Fisterran merkkejä. Ohjelma johdatti minut yliopistoalueelle, boring! Palasin keskustaan ja kauniissa puistossa törmäsin tuttuihin tsekkityttöihin; he kuluttivat aikaa ennen Portoon menevän yöbussin lähtöä.

Cafe Tokio Bar
Jäin Cafe Tokio Barin terassille syömään patatas bravakset ja mustekalarinkulat. Oli taas jaettava annos, yksin en kaikkea jaksanut. Palailin hiljalleen omalle asuinalueelleni ja jäin vielä kotikatuni varrelle kahvittelemaan. Kun illalla istuin huoneeni nojatuolissa, rouva toi kissan syliini, kun tiesi minun pitävän siitä.

2 kommenttia:

  1. From Rubiães to Santiago de Compostela, your steady presence was constant, my Camiño Mamasita. Such a luck to have met you in my first Camiño and honoured to have shared memorable (and also sad) moments with you, brave lady showing me Finish Sisu!

    A blessing and inspiration I will take with me outside the Camiño.

    VastaaPoista