Arrivederci, bella Italia!

Italia, epilogi

Vaikkei kaikki mennytkään ihan putkeen, reissu oli hieno ja sujui suunnitelmien mukaan. Seuraavan kerran teen sen itselleni helpommaksi ja varaan lennot lähemmäs kohdetta. Vaikka pidänkin junamatkustamisesta, pitkät siirtymät vievät rahaa ja aikaa.

Harvoin olen viihtynyt kuutta vuorokautta samassa kohteessa, mutta Cinque Terressä olisin halunnut olla pidempäänkin. Patikkareittejä olisi riittänyt vielä käveltäväksi ja voihan niitä lepopäiviäkin välillä pitää. Uikkarit kulkivat turhaan mukana, uimarantoja ei juurikaan ollut ja merenkäynti oli melkoinen. Uimakausi tulee siis avattua vasta Vantaalla.

Majapaikkojen valinnassa onnistuin mielestäni hyvin, vaikka varasinkin halvimmat löytämäni. Luccan hostelli on perustettu vanhaan luostariin, jossa naiset ja miehet nukkuvat eri dormeissa, jopa pariskunnat. Siellä oli paljon pyhiinvaeltajia, jotka kulkevat Rooman reitin, vai mikä sen nimi ikinä onkaan. Keittiötä ei ole käytettävissä, sen sijaan hintaan sisältyi kattava aamiainen ja iltaisin oli avoinna arvostetun tuntuinen ravintola, jota minä en testannut.

Biassan majoitukseni oli vähän kauempana Cinque Terren kylistä, mutta ilmaisella shuttle bussilla sai kyydin Riomaggioreen ja takaisin aamuin, illoin. Paikallisbussi maksoi 1,50€, junakyyti pitkin rannikkoreittiä 4€. Hostellin asukkailla ei ollut keittiötä käytössään, mutta sieltä sai astioita ja toisessa oleskelutilassa oli pieni jääkaappi, mikroaaltouuni ja vedenkeitin. Monet näyttivätkin syövän omia eväitään. Hostellin valmistama aamiainen maksoi 4,50€, siihen sisältyi jogurttia tuoreiden hedelmien, marjojen ja tumman suklaan kanssa, tuoremehu, pieni suolainen ja makea pala ja kahvi oman valinnan mukaan. Keittiö avasi iltakahdeksalta ja päivittäin oli myynnissä pastaruokia alkaen 7,50€. Lounaspaketin patikkaretkelle voi ostaa seitsemällä eurolla. Henkilökunta on erittäin mukavaa, mutta netti takkuili.

Milanon hostellini oli lähellä Loreton metroasemaa ja kävelymatkan päässä keskustasta. Sijainti on hiljainen, samoin olivat dormiasukkaat. Oleskelutilassa on kahviautomaatti, teetä ilmaiseksi ja ilmeisesti jonkunlainen aamiainen tarjolla johonkin hintaan. Huonoa oli henkilökunnan kehno kielitaito, varsinkin jos apua tarvitsi. Nopea nettiyhteys.

Italia on (minulle) kallis maa ja ylitinkin budjettini jo ennen taskuvarkautta. Asioiden hoitaminen tuntuu olevan joskus kovin hankalaa, ihmiset eivät ole niin ystävällisiä ja joustavia, mihin olen tottunut reissuillani (vrt. vaikka Espanja). Minä haluan Albaniaan!

Taskuvarkaus

Olen tehnyt noin 80 ulkomaanreissua, koskaan en ole joutunut taskuvarkaiden uhriksi, tosin sitä on useasti yritetty Lissabonissa ja Delhin lentokentällä ilmeisesti henkilökunta tyhjensi rinkastani lukitsemattomat taskut.

Heti, kun saavuin Milanoon ja lähdin metrolla kahden pysäkin päässä olevaan majapaikkaani, olkalaukustani vietiin lompakkoni (sisältäen rahat, Mastercard ja vakuutuskortit). Tiedä sitten, olinko loppumatkasta jo niin rentoutunut, etten osannut varoa vai luotinko liikaa laukkuni vetoketjuihin, joka tapauksessa voin syyttää siitä vain itseäni. Olisi pitänyt pistää rahat ja kortit parempaan talteen. Luultavasti teon takana oli teini-ikäinen tyttöryhmä, joka tunki vierelläni täyteen metrovaunuun. Onneksi varkaalle kelpasi vain lompakkoni, ilman puhelinta olisin ollut todella hädissäni. Heti, kun huomasin varkauden, kuoletin luottokorttini. Toivon, että matkavakuutukseni korvaa edes osan menetyksestä.

Olin tapahtuneesta vihainen ja nolo, mutta äitinä ja isoäitinä vielä enemmän huolissani näistä nuorista. Vaikkeivat he olekaan Jumalaa pelkääviä katolilaisia, pistää miettimään minkälaisen kotikasvatuksen he ovat saaneet, eikö heillä ole lainkaan omaatuntoa tai kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan. Ja mitä heistä tulee isoina, paatuneita rikollisiako? Tapahtumapäivänä mieli oli herkässä, onneksi sain lohtua toiselta dormiasukkaalta ja puhelimen päässä Hannulta.

Viimeinen reissupäivä Milanossa

Perjantaina taivas oli pilvetön ja sää helteinen. Pakkasin tavarani ja jätin ne respan hoiviin. Kävin tsekkaamassa tarvitsemani bussipysäkit ja lähdin keskustaan. Tein taas tunnin turhan harhailun jossain keskustan toisella puolella. Ei pitäisi luottaa suuntavaistoon, jota ei edes ole, vaan katsoa koko ajan karttaa. Kun löysin Duomon, osasinkin siitä jo takaisin. 

Venice Pizzeria-Ristorante

Jäin lounaalle Venice Pizzeria-Ristoranteen ja kahville Ejao' Bistron terassille lähelle hostelliani. Hain tavarani ja menin bussi 92:lla Piazza Emilialle ja siitä bussi 73:lla suoraan Linaten kentälle. En ole varma onko laillista tulla kaksi siirtymää samalla lipulla (1,50€), eiköhän siinä ole 60-90 minuutin voimassaoloaika. Todella toimiva systeemi tulla keskustasta kentälle, aikaa meni puolisen tuntia. 

Piazza Emilia, bussi 73:n pysäkki

Ongelmani jatkuivat vastaanottotiskillä. Paluulentoni Amsterdamiin hoiti Alitalia ja virkailija sanoi, etten ole maksanut matkatavaramaksua. Minulla oli printattuna KLM:n varaus, jossa mainitaan hinnan sisältävän matkatavaramaksun, mutta suomeksi. En tiennyt, olisinko ratkennut nauramaan vai itkemään. Onneksi kohdalle sattui (ensimmäinen) ystävällinen italialainen virkamies ja hän tulosti minulle liput.

Kotimatka meni nopeasti, vaihtoaika Amsterdamissa oli lyhyt ja KLM:n lennolla oli tarjolla pizzaa ja punkkua. Tunsin itseni pieneksi hiirulaiseksi, kun istuin kahden todella isokokoisen miehen välissä.

Vantaalla oli vielä puolenyön jälkeen lämmintä. Kotipihan kielot olivat odottaneet minua ja vasta aloittavat kukintaansa.

Ryöstettynä Milanossa!

Onneksi sitä käteistä ei ollut enää paljon jäljellä, kun minut ryöstettiin Milanon metrossa. Siinä meni myös Mastercard ja vakuutuskortit. Kuoletin korttini heti enkä tajunnut, että olisin tarvinnut sitä majoittumiseeni. Hannu tuli apuun ja lähetti hostellin sähköpostiin oman korttinsa numeron, hänen passinsa kuva minulla onkin kuvattuna läppärille. Puhelin kuumana olen yrittänyt saada rahansiirron johonkin paikalliseen pankkiin tai Mastercard-pisteeseen, lupasivat sen onnistuvan 24 tunnin aikana.

Puhelin ja kamera eivät kelvanneet taskuvarkaalle. Taisi olla nuori tyttö, joka tunki metrossa iholleni. Saatuani petini dormista lähdin kävelemään kohti keskustaa. Jotenkinhan tämä aika on kulutettava, vaikka sitten rahattomanakin. Tosin kannattaisi säästää energiaa, kun en tiedä, koska saan syötävää seuraavan kerran. Olen huono kerjäämään, mutta toivoin kuulevani jostain suomen kieltä ja voivani kysyä lyhytaikaista lainaa. Saattoi joku suomalainen pariskunta tullakin vastaan, mutta mehän olemme tunnetusti kovin hiljaisia.

Kävelin Parco Indro Montanelliin, jossa levähdin hetken. Puistossa oli paljon lapsiperheitä ja pussailevia pariskuntia (myös miespareja). Siitä olikin lyhyt matka pyhimpään keskustaan, kävin kuvaamassa Duomon ja Galleria Vittorio Emanuellen. Nyt on tämän kaupungin suurimmat nähtävyydet katsottu ja palasin mutkitellen takaisin hostelliin. Dormini oli edelleen tyhjä, joten rahan vippaaminen ei onnistunut. Kaikkien pastojen, friteerattujen mustekalojen ja oluiden jälkeen onkin hyvä pitää vähän paastoa. Jos joku olisi yrittänyt ottaa viikon vanhan vesipulloni, olisin taatusti raivostunut. Onneksi vesipullon voi täyttää monessa paikassa ja vesi on hyvän makuista. Mittari näytti +27, ehkä siinä oli pari astetta liioittelua.

Henkilökunta (joka ei puhu englantia) kehtasi syödä illallistaan oleskelutilassa, minä olin viimeksi syönyt aamiaisen! Biassassa minulle olisi luultavasti kerätty kolehti tai olisin saanut syödä hostellin keittiöstä velaksi.

Sain pari pitkää puhelua Mastercardilta ja ohjeet, miten nostaa rahat jostain Western Unionin toimipisteessä, jossa toimii quick cash. Katsoin netistä, että WU oli jo sulkenut tältä päivältä. Dormin toinen asukas, vanhempi ranskalaisrouva palasi kaupungilta ja lainasi minulle ystävällisesti 20€, että pääsen syömään. Tämä on yksi niistä dormiasumisen hyvistä puolista, ei ikinä onnistuisi hotellissa asuessaan. Dieetti loppui siihen ja kävin pizzalla lähistöllä aasialaisten pitämässä Ristorante Pizzeria Spontini 6:ssa, jonka asiakkaat minun lisäkseni olivat italialaisia. Myöhään illalla Martercardilta vielä soitettiin ja varmistettiin, että kaikki on ok. Julian taisi olla huolissaan, miten mummo maailmalla pärjää.

Express?

Aamulla satoi rankasti. Kävin suihkussa, jätin dormikaverini nukkumaan ja menin läppärin kanssa oleskelutilaan. Siellä oli jonkunlaista aamiaisentynkää tarjolla, kysyin kuuluuko se huonehintaan. Ei kuulunut, mutta Simo (ainakin siivooja simotteli koko ajan) kehotti ottamaan tarjolla olevaa mehua, korppuja hillolla ja teetä. Hyvänhyvyyttään toivat minulle vielä suklaacroissantin.

http://www.affittacamerescaccomattomilano.it/Ing/index.html

Sade taukosi aamupäivällä ja kävelin lähimpään Western Unionin toimipisteeseen. Poika löysi koneelta antamani numerosarjan avulla rahavaraukseni, jossa näkyi summa ja passini tiedot. Olivat p**keleet Mastercardilla unohtaneet laittaa siihen toisen etunimeni, eikä virkailija voinut antaa minulle rahojani. Näin on säännöt Italiassa. Allora!

Kesti neljä pitkää tuntia ja monta (minulle) kallista puhelua, ennen kuin iltapäivällä vihdoin sain rahani. Olihan se hienoa viettää viimeinen Italia-päivä jonkun karvaranteen konttorissa. Olisinpa huomannut ottaa kirjan mukaan. Pliis, älkää antako lapsillenne ainakaan kolmea etunimeä, niistä on vain haittaa! Odotellessani juttelin matkoista mukavan sveitsiläismiehen kanssa, sillä aikaa kun hän odotti mallimittaisen ukrainalaisen tyttöystävänsä selvittävän rahansiirtoaan Ranskaan (ensimmäinen yritys oli mennyt pieleen, kun vanhempi virkailija puhui/ymmärsi niin huonosti englantia). Mies kysyi, kauanko olen odottanut rahojani ja kun vastasin olevani jo oluen tarpeessa, tämä antoi minulle vitosen. Tämähän alkaa toimia!

WU-piste piti lounastauon ja ajoi minut ulos. Hetken kuluttua Missourista soitettiinkin ja sain uuden numerokoodin nostolleni. Toimiston avautumista odotellessani kävin saamallani vitosella kahvilassa, loput annoin kerjäläiselle, mitä en juuri koskaan tee, mutta pitäähän hyvän antaa kiertää.

Stazione Centrale F.S.

Saatuani vihdoin rahani lähdin kävelemään alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti rautatieaseman ohi Isolan työläiskaupunginosaan. Harmillista, että lounasaika oli jo ohi ja kaikki ristorantet ja trattoriat kiinni. Lähempänä keskustaa jäin Cafè Divo'siin syömään Bresaloa e scaglie di grana -salaatin ja straccetti di pollo don verduran. Kannatti odottaa!

Divo's Cafè

Sää oli muuttunut koleaksi, paikalliset kulkivat kaduilla varustautuneina toppatakkeihin ja talvisaappaisiin. Pyöriessäni (kirjaimellisesti, sillä kierrän aina ympyrää johtuen koipieni eri pituudesta) keskustassa yritin vältellä vesilätäköitä ja pitää kenkäni kuivina. Pitääkö laittaa rautatieasemat ja muut rakennukset niin samanlaisiksi, meneehän tässä vähemmästäkin suuntavaistoton ihminen sekaisin.

Kävin tsekkaamassa puiston, jonka pysäkiltä pitäisi huominen bussini Linaten lentokentälle päin lähteä. Minun oli tarkoitus testata Milanon aperitivoja, mutta söin lounaan niin myöhään, että hain kaupasta hedelmiä ja punkun, jonka jaoin ranskalaisrouvan kanssa maksettuani hänelle ensin velkani. Oikeasti hän on Algeriasta kotoisin. Ihanaa syödä italialaisomenoita ilman minkäänlaisia allergiaoireita!
 

Schiphol, matkalla Milanoon

Lähtöpäivän aattona sääennuste lupaa hellettä ja aurinkoa Milanoon ja Luccaan, mutta Cinque Terren alueelle sadekuuroja ja vähän viileämpää. Pitää pakata mukaan pari pokkaria, takki ja sateenvarjo. Patikoinnit jäävät väkisinkin vähemmälle, jos on sateista ja kuraista.

Jätin pakkaamisen viimeiseen päivään. Kävin aamupäivällä joogassa, pesin vielä koneellisen pyykkiä ja kärsin sietämättömistä allergiaoireista. Tähän oloon kelpaavat Italian sadekelitkin.

Hannu heitti minut kentälle ennen kuutta, lento lähti vähän seitsemän jälkeen. Ensimmäinen siirtymä meni mukavasti kirjaa lukien, aamiaiseksi lämmin leipä ja kahvi. Schipholissa oli monta tuntia kulutettavana. Lähtöporttikin oli ihan vieressä, mutta ajan kuluksi tein kävelykierroksen ja istuin Het Paleisiin oluelle. Viereisissä pöydissä syötiin jo lounasta, ilmeisesti muutkin olivat lähteneet liikkeelle aikaisin. Sää Amsterdamissa oli pilvinen.

Milano Centrale

Lento Milanoon oli puolityhjä, sain kokonaan oman penkkirivin käyttööni. Iltapäivän ratoksi tarjottiin kylmä leipä ja vaihteeksi viiniä. Laskeuduttuamme sain matkatavarani ensimmäisten joukossa ja keskusrautatieasemalle lähtevä bussi odottikin jo terminaalin edessä, mutta eihän se toki heti lähtenyt. Juna-asemalla sain etukäteen katsomani liput Firenzen kautta Luccaan, mutta hinta oli vielä kalliimpi mitä netti oli näyttänyt. Ehkä ne olisi sittenkin kannattanut ostaa riskillä etukäteen. Firenzessä on vaihtoaikaa vaivaiset 10 minuuttia, mikäli juna on ajassaan.

Italia mielessäin

Odotukseni tulevaa Italian reissua kohtaan sen kun kasvavat. Pientä jännitystä aiheuttaa julkisen liikenteen yhteyksien toimivuus ja aikataulutus, varsinkin ensimmäisen matkapäivän osalta. Tein taas reissun vaikeammaksi varaamalla lennot Milanoon, en Firenzeen. Minkäs sitä pihiydelleen mahtaa. Edullisemmat lennot karkasivat käsistä, kun Anna vielä loppuvuodesta mietti mukaan lähtemistä. Tilannetta helpottaa kohteiden vähyys ja se, ettei minulla pitäisi olla aikaisia aamulähtöjä. Voin siis lomailla 10 päivää ilman stressiä. Tarkoitukseni on tutustua Luccaan, Cinque Terreen ja Milanoon. Koska lähden reissuun yksin, varasin kaikki majoitukset dormeista.

Maaliskuisen Andalusia-kierroksen sää lämpeni loppua kohden, eiköhän Italiassa ole jo shortsikelit toukokuussa, varsinkin jos ei sada. Sateen sattuessa jätän patikoinnin väliin. Korkealla odotusten listallani ovat maisemien ja liikunnan lisäksi paikalliset ihmiset ja hyvä ruoka. Edelleenkään en osaa italiaa muuta kuin huudahduksen ”Allora!”

Kun nyt innostuin Italiasta, tilasin Amazon.comilta Lonely Planetin Italy-oppaan. Nino Rotan ja Ennio Morriconen elokuvamusiikkia kuunnellen selasin opasta ja ihastelin netissä matkakohteiden ja majoitusten kuvia.

Nyt on vain niin ikävästi, että vuoden 2011 syystulvien jäljiltä osa kävelyreiteistä on edelleen suljettuna, varsinkin ne upeimmat, rannikkoa myötäilevät polut. Muuten patikkareittejä kyllä riittää ja eiköhän kuvia kauniista kylistä saa otettua joltain näköalatasanteeltakin.

http://www.parconazionale5terre.it/Esentieri-outdoor.php