Elämä jatkuu...

 ... kaikesta huolimatta.

 Bing-videot 🌠

 

Pepa Päivinen Quartet

Lauantaina menimme Rekolan Kinoon kuuntelemaan Pepa Päivinen Quartetin improvisoitua jazzia. Samalla sain pyydettyä Timo Kämäräiseltä nimmarin hänen cd-levyynsä. Sunnuntaina kävelin Kuusijärven ympäri. Porukkaa oli sekä avannossa että grillipaikalla. Kunhan sää lämpenee, täytyy tehdä eväsretki Sipoonkorpeen.

 

Helsinkipäivä

 

Nour Darwish

Toimiston lukupiiri oli taas hyvä syy viettää iltapäivä Helsingissä. Näyttelytkin olivat jo osin vaihtuneet, ensin kävin Amos Rexissä katsomassa/kuuntelemassa palestiinalais-tanskalaisen Larissa Sansourin videoteoksia. Vanhat filmit vuosikymmeniä jatkuneen sodan vaurioittamista rakennuksista ja ihmisistä eivät paljonkaan eroa iltauutisista, mitä nyt sotakalusto on modernimpaa ja tuhoaminen tehokkaampaa. Istuin kuuntelemaan surullisen kaunista aariaa, jonka esittää palestiinalainen sopraano Nour Darwish.

 

Eniten pidän esittävästä kuvataiteesta, valokuva- ja lasitaiteesta. Siksi suoriuduin rivakasti Taidehallin tämänhetkisestä näyttelystä. Olin miettinyt pariakin lounaspaikkaa, mutta sushia teki mieli ja suunnistin taas Kampin Fusioniin.

Maija Lavonen

Sää oli kosteankalsea ja oli niin sumuista, että hyvä kun löysin Designmuseoon. Maija Lavosen "Hiljaisia monumentteja" -näyttely esittää taiteilijan kutomia ryijyjä, raanuja, suuria tilatekstiilejä, maalauksia ja julkisiin tiloihin suunniteltuja teoksia, joissa Lavonen on käyttänyt (loimina) valokuitua. Kyllä äiti olisi ollut ihmeissään!

 

Henrik Tikkanen

Viime kerralla unohdin käydä Mediamuseo Merkissä katsomassa Henrik Tikkasen näyttelyn, ehdin sinne vielä ennen kuin näyttely päättyy. Huikaisevan hienot piirustukset näyttävät Helsingin ennen-nyt, ja kertovat paikkakuntalaisille enemmän kuin minulle. Näyttelyn innoittamana varasin kirjastosta Henrik Tikkasen omaelämätrilogian ensimmäisen osan.

 

Henrik Tikkanen

Ennen kuin menin Musiikkitalon kahvioon lukupiirin kokoontumiseen, istuin Oodissa lukemassa mukana kulkevan kirjan loppuun. Poistumiseni jälkeen siellä oli ollut jotain häikkää ja poliisit olivat vieneet jonkun häirikön pois. Lukupiirin jälkeen junani pysähtyi kesken matkan, kun joku oli jäänyt Keravalla junan alle ja kuollut. 

 

Perjantaina Hannu suostui vielä tekemään viikkosiivouksen ruokapalkalla ja kävimme Pikkutammessa lounaalla, samalla kävin Budgetsportissa ostamassa lisää vaellussukkia. Iltapäivällä Hannu vei "pikkupojat" Ilmailumuseoon. Kuka mahtoi olla eniten innoissaan, vaari vai pojat? Lauantaina nappasimme Ritun kyytiin ja menimme katsomaan Almodóvarin hienon leffan "The room next door". Kotona katsoin pois nauhoitettuja elokuvia, mm. Tiina Lymin varhaistuotantoa (2016) "Äkkilähtö".

 

Maanantaina kävin vielä hierojalla, ostin meille laskiaispullat ja illalla pakkasimme vetolaukut.

 

Helmikuun kirjoja:

 

Sally Rooney "Normaaleja ihmisiä". Olen jo monta vuotta ehdottanut kirjaa toisen lukupiirini listalle, mutta aina se on sivuutettu. Liikaa seksiä? Vuosia sitten katsoin kirjasta tehdyn saman nimisen, hienon tv-sarjan (loistavat näyttelijät). Nyt kun luin kirjan, totesin sarjan noudattaneen uskollisesti tekstiä. Marianne ja Colleen ovat tunteneet toisensa lapsuudesta lähtien, ovat koulutovereita, mutta eivät ikimaailmassa (luokkaeroista johtuen?) voi tunnustaa, että tuntevat vetoa toisiinsa. Molemmat uskovat olevansa "erilaisia", eivätkä mitään muuta toivo kuin olevansa "normaaleja", muiden kaltaisia. On-off -suhde jatkuu molempien muutettua pikkukaupungista Dubliniin opiskelemaan. Syvä ystävyys säilyy, vaikka molemmilla on välillä muitakin suhteita.

 

Ann-Helén Laestadius "Varkaus". Ruotsin vuoden kirjaksi 2021 valittu teos kertoo saamelaisten ja lappilaisten eriarvoisuudesta ja huonoista väleistä, poronhoidon vaikeuksista ja pitkistä välimatkoista saada tarvittaessa apua. Saamelaislapset laitetaan tavallisiin kouluihin toisten kiusattaviksi ja puhumaan "pakkoruotsia". Naisilla ei paljon sananvaltaa ole, he hoitavat kodin ja lapset, kun miehet ovat pitkät päivät hoitamassa poroja. Ilmastonmuutos huolestuttaa, kun jo helmikuussa sataa vettä. Poroja varastetaan, tai oikeammin rääkätään ja tapetaan. Pienen lapsen pelko pysyy mielessä aikuisuuteen asti, nuoret miehet tappavat itsensä, kun eivät näe tulevaisuudessa mitään odotettavaa. 

 

Rachel Cusk "Toinen paikka". Nainen näkee Pariisissa taidemaalari L:n teoksia, ihastuu niihin ja kutsuu miehen residenssiin, perheensä rakentamaan vierastaloon, johon on majoittanut muitakin taiteilijoita. Nainen on kipuillut entisen elämänsä kanssa, mutta on nyt löytänyt onnen toisen aviomiehensä ja luokseen palanneen tyttären kautta. Hän toivoi löytävänsä L:stä sielunkumppanin ja odottaa keskusteluja tämän kanssa, samalla kun taiteilija voi ikuistaa tauluihinsa perheen niin rakastamaa maalaismaisemaa. Mies käyttäytyy kuitenkin emäntäänsä kohtaan törkeästi, melkein vihamielisesti. Kun L sairastuu, perhe joutuu huolehtimaan yksinäisestä, lähes varattomasta miehestä, kunnes tämä vähän parannuttuaan lähtee jatkamaan (viimeistä) matkaansa. Rachel Cuskilla on ilmiömäinen taito luonnehtia ihmismieltä ja sen monimutkaisuutta.

Irja 1953 - 2025 💔

 

Bing-videot 🦋

Jukka 1978 - 2025 💔

Olemme paljolti säästyneet hautajaisilta, lähinnä menettäneet isovanhemmat ja omat vanhempamme, setäni ja kummisetäni. Nuoremmista edesmenneistä saattaneet viimeiselle matkalle Ismon, Nikun, Harrin ja Marjan. Kun kyseessä on nuori ihminen, on se entistäkin murheellisempaa. Sisko onnistui kuitenkin tekemään tilaisuudesta lämminhenkisen ja oli mukavaa tavata hänen perhettään.

Päivä muuttui iloisemmaksi, kun matkamme jatkui Virkkalaan Meerin 92v-synttäreille. Ihanaa, että meidätkin lasketaan mukaan perheeseen. Kakkukiintiö tuli täyteen! Hannu ja Jarmo hävisivät autotalliin hieromaan kauppoja moottoripyörästä. Onneksi minulla on tähän äänioikeus!

Helmikuun herkut

Helmikuun alkajaisiksi Pirjo tuli käymään, tuoden mukanaan ihanat ruusut ja itse tekemäänsä puolukkamehua. Tein muutamat pintxot ja katsoimme viime kevään vaellusreissun kaikki kuvat.

Pintxoista jääneen lopun salsiccio-makkaran valmistin pastakastikkeeksi, tulikin hyvää!

Viikolla piti keksiä ruokaa pariksi päiväksi, ettei ruuanlaittoon kulu joka päivä aikaa, kun muutakin tekemistä on. Kotoa löytyivät ainekset maidottomaan kasvis-makaronilaatikkoon, päälle ripottelin raastettua pecorinoa ja pankojauhoja.

Saara Lilja

Keskiviikkona kävin taas kiusaamassa itseäni punttisalilla. Ajattelin pehmittää lihakset ja kävelin illalla Tikkurilan kirkolle kuuntelemaan viimeistä Taidehetkeä, aiheena "Tyyneyttä kiivauden keskelle". Ensin kävin kuitenkin kahvilla, Runebergin torttu vaihtui lennossa kermaiseen laskiaispullaan.

La Locanda

Hannu palkitsi minut perjantaina viikkosiivouksella, minä hänet lounaalla La Locandassa. Varsin maittava välimerellinen buffetti!

Lauantaina kävimme päivälllä katsomassa hienon kotimaisen "Perhonen"-elokuvan. Teimme lyhyet päivälenkit, illan hämärtyessä sytytimme takapihalle tulet, Hannu grillasi makkarat ja söimme ne autotallissa salaattiannosten kera.

Saara Lilja

Talven viimeinen luento Tikkurilan kirkossa oli tohtori Saara Liljan "Relienssiä ja valokuvaamista". Luonnontieteilijä-Saara kertoi kestävästä kehityksestä ja omasta työhistoriastaan sen puitteissa. Ennen luentoa sorruin taas Kaffilan laskiaispullaan. Luennon jälkeen tarjottiin kahvit ja (tietysti!) voisilmäpullat. Kävelimme Ritun kanssa kotiin ja toin oman pullani Hannulle.

Ystävänpäivän kävelylenkillä tapasin Bella-koiran. Hän murisee ja haukkuu, varoitteli Bellan emäntä, kun kyykistyin odottamaan kävelytiellä. Vielä mitä; nappisilmäinen pieni otus tuli uteliaana tervehtimään ja ilahtui rapsutuksistani. Kyllä koira aina kaverin tunnistaa! Kävimme Ravintola Pikkutammessa lounaalla. Tuttu henkilökunta ja yhtä hyvä ruoka kuin Ravintola Tammistossa, jonka rakennus on remontissa ainakin huhtikuulle saakka.

Koska terveyskeskuslääkärille pääsee vasta kuukauden kuluttua (jos silloinkaan) varasin ajan hierojalle, ehkä hän voi nopeammin parantaa kipeän olkapääni.
 

Helmikuun kirjoja

William Golding "Kärpästen herra". Ilmeisesti kaikki ovat lukeneet kirjan jossain vaiheessa nuoruuttaan, paitsi minä. Alku onkin kuin jostain nuortenromaanista (Aarresaari, Robinson Crusoe, Korallisaari, siinäkin päähenkilöiden nimet ovat Ralph ja Jack). Joukko eri ikäisiä englantilaispoikia pelastautuu autiolle saarelle. Vapaudentunne ilman aikuisia huimaa heitä ja elämä tuntuu jatkuvalta leikiltä ja seikkailulta. Pikku hiljaa poikien välit huononevat; kuka saa määrätä mitä tehdä, miten päästä pois saarelta, miten lohduttaa pienempiä, jotka ikävöivät kotiin ja miten hillitä pelkoa, joka alkaa vaivata yhden jos toisenkin mieltä?

Mirva Saukkola "Once in a Lifetime - Ikimuistoisia matkaelämyksiä". Ei minun matkakirjani! Liikaa luksusta, liian kallista touhua tällaiselle reppureissaajalle.

Tammikuun kulttuuritapahtumat

Söimme loput joulupiparit ja pikkuleivät, mutta en raskinut vielä heittää meidän "kuusta" pois, riisuin siitä vain punaiset joulukoristeet.

Vuosi alkoi mukavasti Helsingin näyttelyissä käyden. Pidin tarkoituksella tammi-helmikuun kalenterin tyhjänä, että tilaa jää myös yllätyksille. Maaliskuusta on tulossa taas kiireinen. Ei mennyt kuin hetki, niin johan alkoi kalenteri täyttyä konserteilla ja elokuvilla. Nythän minulla on aikaa, kun jumpat jäävät väliin ja käyn (toistaiseksi) vain kerran viikossa salilla.

Vilma Jää

Lähes viime hetkellä huomasin, että Vilma Jää konsertoi Tikkurilan kirkossa. Sain houkuteltua Ritunkin mukaamme.

Omenapuut pitäisi leikata "maaliskuun hangilla". Epäilen, ettei maaliskuussa ole enää lunta, hangesta puhumattakaan, joten oksastin pienet omenapuumme jo nyt. Toivottavasti ei käy kuten pelätään käyvän Roihuvuoren kirsikkapuille; ei kukan kukkaa keväällä!

Saara Lilja

Keskiviikkona menimme Ritun kanssa Tikkurilan kirkon Taidehetkeen kuuntelemaan tohtori Saara Liljan ja professori Arto O. Salosen jutustelua aiheesta "Valonsäteitä toivon tueksi". Samalla saimme ihastella Saara Liljan aurinkoisia valokuvia. Prof. Salonen suositteli etsimään niitä valonsäteitä jokapäiväisestä elämästä, arjestakin; hyvyyttä, kauneutta ja iloa. Minä saan niitä päivittäisillä kävelylenkeillä, kun kohtaan koirakavereita tai muita tuttuja. Tai kun lähden metsään samoilemaan. Torstaina otimme Ritun ja Mekun kyytiin Korson Lumoon katsomaan Tom Hanksin tähdittämää A Man Called Otto -elokuvaa.

Lauran Kaffila

Saara Lilja

Seuraavan keskiviikon Taidehetken teemana oli "Kohti vahvempaa maailmaa". Keskustelunaiheita etsittiin taas Saara Aallon luontokuvista. Ennen esitelmän alkua tein Maijan kanssa treffit Tikkurilan kirkon kahvioon. Päivällä kävin kolmannen kerran kuntosalilla, lisäsin jo kiloja ja toistoja. Silti ei tuntunut seuraavana päivänä missään (korkeintaan vähän ulkoreisissä ja kipeässä kädessä), kiitos illan kävelylenkkini Tikkurilaan ja takaisin. Ehkä on aika lisätä kilomääriä, mutta edelleen nostan oikealla kädellä neljän kilon painoa, vasemmalla seitsemän kiloa. 💪

Tammikuu päättyi Pepe Willbergin ja Jukka Eskolan konserttiin Savoyssa. Hieno kokoonpano! Isä, Aulis, Keijo ja Svenkka luultavasti taputtivat hekin pilven reunalla.

Tammikuussa ei ollut matkapäiviä (paitsi Helsinkiin) ja käsikin alkoi olla kunnossa, joten Google Maps laski minulle 230 kävelykilometriä. Luultavasti niitä on vieläkin enemmän, sillä Maps merkkaa lenkkini usein linnuntietä. 🐦

Tammikuun kirjoja:

Tuula Levo "Neiti Soldan". Jouheasti luettava romaani (ei siis tietokirja) Tilly Soldanin ja hänen siskonsa Vennyn aviomiehen Juhani Ahon suhteesta, josta syntyi poikalapsi. Sehän on historiallinen totuus, että suhde oli olemassa, mutta mistä kirjailija on löytänyt sanat Tillyn suuhun, ajatukset hänen päähänsä ja tunteet sydämeen? Mitään lähdetietoja ei kirjassa kerrota.

Tammikuu 2025

Toimiston lukupiiri kokoontui joulutauon jälkeen ja pidin jo toisen Helsinki-päivän tänä vuonna.

Ennen lukupiirin kokoontumista kävin Kiilassa lounaalla. Jonoa oli ulos saakka, olin liikkeellä ruuhka-aikaan, mutta hyvin löysin vapaan pöydän. Kiilassa tuli käytyä paljon, kun olin töissä Kalevankadulla. Nyt ravintola on muuttanut ja lounasaikaan täynnä kolmekymppistä toimistoväkeä. Salaattipöytä on edelleen mainio ja karitsa oli hyvää. Syötyäni kävelin Temppeliaukion kirkkoon, jossa en ole ennen käynytkään. Siellä soi vieno taustamusiikki ja istuin hetken penkille nauttimaan kirkon rauhasta. Kunnes sisään tuli joukko kiinalaisia. Hehän eivät osaa missään käyttäytyä ja respa joutui pyytämään kuuluttamalla hiljaisuutta.

Hannu Väisänen

Kristina Riska

Ennen kuin menin Sanomatalon verenluovutukseen, ehdin käydä vielä katsomassa Galerie Forsblomin näyttelyt, jotka päättyvät tällä viikolla. Sanomatalosta kävelin Musiikkitaloon, jonka kahvilassa lukupiirimme kokoontui. Saimme aikaan vilkkaan keskustelun, mielipiteitä kirjasta vaihdettiin laidasta laitaan ilman kinastelua. Kun joku puhui vuosikymmenten muutoksista, muistin, että minunhan piti käydä Mediamuseossa (nyk. Merkki) katsomassa Henrik Tikkasen piirroksia Helsinki ennen-nyt. No sinne ehdin seuraavalla kerralla.

Taidan jättää Rekolan Raikkaan kevätkaudenkin väliin, kaatumisesta ei vielä ole kulunut kolmea kuukautta. Sen sijaan kävin ostamassa 10-kortin kuntosalille. Aloitin käynnit varovasti; oikealla kädellä 3kg:n paino, vasurilla menee 6kg (parin kuukauden kuluttua saatan olla melko toispuoleinen). Jalat ovat hyvässä kunnossa, joten painoja voi lisätä kerta kerralta.

Keräsin joulukoristeet pois, jouluvalot, "kuusi" ja punaiset tekstiilit saivat vielä jäädä. Hannu hoiti edelleen viikkosiivouksen, minä tarjosin siitä hyvästä lounaan Tammiston Jufussa. Samalla kävimme BudgetSportin alessa. Hesarin lukijan mielipiteessä joku kirjoitti, että suomalainen ostaa vuodessa keskimäärin 40 vaatetta. Jäin oikein miettimään, että taisin viime vuonna ostaa itselleni parit kalsarit, urheiluliivit ja -trikoot. Kaikki ulkoiluvaatteeni ovat vuosia vanhoja, samoin koti- ja kyläilyvaatteet. Viime mainitut ovat kyllä pääosin jonkun verran tiukentuneet, onneksi olen vuosien varrella hankkinut jotain väljempääkin. Juhlavaatteita meikäläinen ei juuri tarvitse, kun kukaan ei enää vietä mitään juhlia.

Viime vuonna Ismon poismeno tuli yllätyksenä, tämä vuosi alkoi vielä kurjemmin (ja osui vielä lähemmäs), kun Jukka menehtyi 46-vuotiaana.

Viimeisellä käynnillä fyssari suositteli vielä välttämään mattojen ravistelua ja piiskaamista. Hannulle lankesi taas viikkosiivous, tarjosin lounaan Hoa Sen -ravintolassa.

Tammikuun kirjoja;

Kazuo Ishikuro "Pitkän päivän ilta". Taas näitä japanilaisia kirjailijoita! ehdin ajatella lukupiirin seuraavasta valinnasta, ennen kuin luin kirjan kansiliepeestä, että Ishikuro on muuttanut Englantiin jo 6-vuotiaana. Kahden kulttuurin kasvattina hän pystyy ikään kuin ulkopuolisena tarkastelemaan brittien aristokraattista pönötystä. Kirja kertoo hovimestarista - herra Stevens - jonka elämään ei todellakaan mahdu mitään muuta kuin hovimestarina oleminen, isäntänsä ja tämän vieraiden palveleminen. En ole koskaan katsonut Downtown Abbeyta, Crownia tai muita niiden kaltaisia tv-sarjoja, mutta kirja piirtää selvän kuvan ylhäisön ja palvelusväen välisestä hierarkiasta, samoin palvelusväen välisestä hierarkiasta. Pientä piikkiä/pilaa olen löytävinäni rivien välistä. Käy sääliksi herra Stevensiä, joka piilottaa hovimestarin naamion taakse kaikki tunteensa, niin isänsä kuolinvuoteella kuin suhtautumisessa taloudenhoitajaan - neiti Kenton - jonka kanssa olisi ollut mahdollisuus lähempäänkin tuttavuuteen. Ehkä hovimestari vanhuuden yksinäisyydessään tulee näitä katumaan?

Guillaume Musso "Tyttö ja yö". Rikos tapahtuu ranskalaisessa hienostokoulussa joulun alla 1992. Kaksi murhattua päätyy rakenteilla olevan betoniseinän sisään. 2017 vietetään koulun 25-vuotisjuhlia, samalla julkistetaan koulun purku- ja laajennussuunnitelmat. Murhiin osalliset pelkäävät paljastuvansa ja saavat uhkaavia viestejä kostosta, jopa tappamisesta. Kirja koukuttaa ja lopussa odottaa vielä yllättävä juonenkäänne.

Vuosi 2025

Uusi perheenjäsen

Sinnan ja Onnin pieni joulunihme, joka sai nimekseen Rymy. Mahtaako olla nimensä veroinen?

Vietimme taas vuodenvaihteen kahdestaan kotona. Ritun oli tarkoitus tulla meille yökylään ja lupasin tarjota blinejä omatekoisen sienisalaatin ja lohimoussen kera, mutta hän sai jostain flunssan eikä arvannut tulla tartuttamaan sitä meihin. Yllättävän paljon on sairastelua liikkeellä, niin perheessä kuin ystävillä. Turun seudulla puhutaan jo uudesta korona-aallosta. Pari kaveria onnistui myös matkimaan minua kaatumalla ja katkaisi tai mursi luitaan. Vuoden viimeisenä iltana muistelimme mennyttä vuotta ja katsoimme kaikki vuoden 2024 kuvat. "Joulukuusemme" eli kuusenoksat, jotka hain metsästä itsenäisyyspäivän jälkeen, ei ole karistanut neulastakaan. Päinvastoin; nyt se on alkanut kasvaa.

Tove Jansson

Halusin viedä Pihlan Helsinkiin katsomaan Tove Janssonin laajan näyttelyn HAM:oon. Lounaspaikaksi ehdotin Kampin Fusionia, jonka puffetista löytyy jokaiselle jotain, vähän liikaakin. Hannu vei Pihlan vielä Ateneumiin katsomaan Gothic-näyttelyn, itse halusin nähdä HUS:n kokoelman Taidehallissa, sillä se on esillä enää tämän viikon. Sattumalla osuimme samaan junaan, kun lähdimme kotiin päin.

Anssi Kasitonni; Grand Safari

Ritu oli parantunut flunssasta ja tuli meille loppiaisena. Nyt ei ollut tarjolla blinejä, vaan Rusasen sienipiirakkaa, sitruunasiikaa ja kreikkalaisia säilykkeitä. Otimme glögiskumpat, Hannu vain alkoholitonta glögiä, kun hän on tipattomalla. Kannattaako tuo, kun verenpaine alkoi jo viikossa heittelemään?

Toiveet ja suunnitelmat vuodelle 2025

Isoin toive on tietenkin, että pysymme terveinä ja pääsemme silloin tällöin reissuun. Saimme molemmat Eckeröltä joululahjaksi reittimatkat Tallinnaan (kaveri puoleen hintaan). Minun on käytettävä omani ennen huhtikuuta. Vuosi 2025 sisältää merkkipäiviä, joten jotain spessua pitäisi keksiä loppukesälle.

Andalusia

Maaliskuun alussa on taas vuorossa Andalusia, tällä kerralla valitsimme Málagan lisäksi pienen Canillas de Aceitunon vuoristokylän (pääsen vuorille eksymään). Löysimme molemmista mukavat majapaikat, mutta joulunpyhinä Canillas de Aceitunon majoittaja perui varauksemme (olimme ainoat varaajat koko tulevalle vuodelle). Onneksi löytyi toinen, vähän edullisempi keittiöllinen huoneisto.

Portugali, Fisherman’s Trail

Varasin Finskin lennot Lissaboniin huhtikuulle. Tämä vaellus ei seuraa pyhiinvaellusreittejä, joten ilman majataloja ja pilgrim’s menuita siitä saattaa tulla paljon kalliimpi. Ensimmäisen kerran vaellan Lissabonista etelään päin, luultavasti tulen polttamaan muutakin kuin niskani. Reitti (noin 230 km) seuraa Atlantin rannikkoa ja siitä 60-70% on kulkemista hiekassa (jos ei polkuja ole laudoitettu). Saattaa siis olla lähes yhtä raskas kuin umpilumessa tarpominen. TV4:n Tsunami-sarjan seuraaminen ei juuri nosta odotuksia. Vaelluksen jälkeistä yhteistä aikaa ei ole vielä suunniteltu. Lentojen kalleuden takia Hannu saattaa heivata koko Portugalin.

Viro Hondalla

Hannullakin on ollut olkapäävaivoja. Kesän moottoripyöräajelut riippuvat kokonaan hänen kuntoutumisestaan. Muutenkin suunnitelmissa on vähän kevennetty versio, kunhan löydämme jostain vielä käymättömiä kyliä. Toki minä olen aina valmis hyppäämään Hiidenmaan lauttaan.

Mysteerimatka ja syksy

Hannun synttäri ja meidän hääpäivämme ovat molemmat elokuussa. Minulla on edelleen mielessä viime vuodelle suunnittelemani Maata myöten Puolaan -reissu, luultavasti käännän sen toisin päin, sillä saimme kyläkutsun Varsovaan. Hannu haikailee Kreikkaan, toki hän haluaa myös Balkanille ja molemmat haluaisimme tavata Zeljkan. Kreikan ja Balkanin kierrosten yhdistäminen veisi tolkuttomasti aikaa (ja rahaa!), eikä kumpikaan meistä halua sinne suunnalle elokuussa hikoilemaan.

Joku kesäleiri kotimaassa olisi vaihteeksi tosi mukava. Muuten vuosi kulunee tuttuun, hyväksi koettuun tapaan; lyhyitä kotimaan reissuja toivottavasti Hondalla, Tallinnassa käyntejä, mökkiviikot Mathildedalissa ainakin lokakuussa ja joulun aikaan.