E9 Rannikkovaellusreitti, Viro

Rannikkovaellus E9, Viro

Viron reissu Hondalla oli taas niin mukava, että aloin heti kotiin päästyämme suunnitella paluuta Viroon. Minun oli valittava Metsävaelluksen E11 ja Rannikkovaelluksen E9 välillä. Molemmat reitit on merkitty läpi Latvian ja päätyvät Tallinnaan. Rannikkovaellusreitti voitti, koska toivon pääseväni uimaan. Vaelluksen aloitan Tallinnasta, kuljen siis "väärin päin" (minulle niin tuttua Espanjan ja Portugalin vaelluksilta). Tarkempi tutkiminen osoitti, että rannikolla ei pitkän päälle ole juurikaan palveluja, joten vaeltaja saa kantaa mukanaan teltan, makuupussin, ruuat, vedet ym. Siis ei minulle! Minä haluan sängyn, suihkun, kaupan ja kohvikin. Ja mahdollisimman kevyen rinkan. Joudun siis Laulasmaan jälkeen suuntaamaan kohti sisämaata ja vaeltamaan pitkän matkaa ajotien laitaa. Onhan siinä se hyvä puoli, että niitä kauppoja ja kohvikkeja löytyy helpommin. Ja jos tulee kovin sateista tai on jalkavaivoja, voin kulkea osan matkasta bussilla.

Virosta (sen enempää kuin Suomestakaan) ei löydy albergue-tyyppisiä yhteismajoituksia ja hostellitkin ovat harvassa. Espanjan ja Portugalin vaelluksiin voi lähteä pienellä budjetilla, kun majoitus maksaa 3-12 euroa/yö ja kolmen ruokalajin illallinenkin irtoaa kympillä. Saksan Mosel Caminon majoitukset olivat 2hh ja kustannukset jaoimme Arjan kanssa. Tallinnan majoituksessa olisin voinut valita dormin, mutta näin korona-aikaan päätin satsata privaattiin. Se onkin matkani yksi harvoista 1hh, muuten majoitun kahden hengen huoneisiin (tai 4h mökkiin).

Pitkästä aikaa kunnon reissumeininkiä! Saan hakea rinkan varastosta, pakata sen ja ottaa käyttöön reissuvihon (jätän läppärin kotiin ja matkablogin kirjoittaminen puhelimella on mielestäni turhan hidasta). 

Talven ja kevään aikana minulla oli jalkavaivoja ja epäilen niiden johtuvan vaelluskengistä, jotka olen kaikesta päätellen kävellyt loppuun (vaikka eivät kovin vanhat olekaan). Alennushinnoista oli turha haaveilla, kun kävin ostamassa uudet Salomonit. Ehdin sisäänajaa niitä viikon verran, tuntuvat tukevilta ja kovapohjaisilta vanhoihin verrattuna. Toivottavasti jalkasäryt loppuvat niiden myötä.

Perjantaina kävin leikkauttamassa lyhyen reissutukan, vielä lyhyemmän kuin kuukausi sitten. Nyt meillä on Noelin kanssa samanlainen hiusmalli! Oli vielä hellekeli, toivottavasti ei kesän viimeinen. Grillasimme kasviksia ja Hannu teki hyvää dippiä paahdetuista paprikoista ja fetasta.

Emme ilmoittautuneet Helsingan Keskiaikapäivään, kun lauantaille luvattiin rankkasadetta. Hannu kävikin pihalla aamusuihkussa ukkosen jyristessä ja salamoiden leiskuessa taivaalla. Sateen lakatessa tein vain lyhyen herkistelylenkin.

Kolmen sipulin pizza?

Hannu valmisti Napoli-pizzaa, minä pysyin pois keittiöstä ja pakkasin rinkan. Nocando; 8 kiloa, menet sitten yhden tai kuuden viikon vaellukselle. Samat kamat aina mukana (Hannu saa tuoda loput, kuten ennenkin).

 

Olin varautunut menemään junalla + ratikalla satamaan, mutta Hannu haluaa viedä minut aamulla. Minun ei tarvitsekaan nousta kovin varhain. Treffit meillä on Haapsalussa, Hannu tulee viikon kuluttua perässäni bussilla. Olen varannut itselleni kuusi vaelluspäivää, kilometrejä kertyy noin 130 + harhailut.

Merkkipäivänä mysteerimatkalle

Meillä molemmilla on jo tavaraa tarpeeksi (liikaa), siksi lahjat ovat useimmiten aineettomia. Poikkeuksena sienikuivuri, vinkvink. Kerroin Hannulle etukäteen, että luvassa on synttärimatka. Turha toivo; ei lähdetä Kreikkaan, vaan parin päivän lähimatkalle, sään salliessa Hondalla. Koordinaatit lupasin kertoa lähtöaamuna, kunhan sivulaukku on pakattu kaupunkilomaa varten ja pyörä on valmiina lähtöön. Synttärisankari saa perillä valita olutpubin ja illallisravintolan.

Maanantaina aamukahvipöydässä päivänsankaria odotti kortti, siinä oli Hämeenlinnassa oleva osoite, johon pitäisi päätyä. Sääennuste lupasi yhtä ja toista, pakkasin omaan laukkuuni myös sadetakin ja varjon. Vaatevarasto jäi varsin pieneksi yhden vuorokauden tarpeisiin.

Pyhän Laurin kirkko, Janakkala

Lähdimme matkaan ennen puoltapäivää. Viron tasaisten, viivasuorien teiden jälkeen oli mukava vaihteeksi ajella kesäisen kotimaan teitä. Matkaan ei paljon aikaa kulunut, vaikka ajoimme vanhaa tietä. Pyysinkin pientä paussia ja kurvasimme Janakkalan Pyhän Laurin kirkolle. Näitähän voisi vaikka kerätä! Hämeenlinnassa jätimme Hondan torin laidalle mopoparkkiin (tahmaa tiputtavan puun alle) ja veimme laukkumme kävelykadun varrella olevaan Hotelli Emiliaan. Saimme hetken odotella huoneemme siivousta, ennen kuin pääsimme majoittumaan.

Hotelli Emilia

Saimme kauniin parvekkeellisen huoneen valoisalla kylppärillä ja kylpytakeilla. Vaihdoimme vaatteet ja otimme lasilliset kuohuvaa, ennen kuin jalkauduimme keskustaan.

 

Olen käynyt Hämeenlinnassa vain pari kertaa; Analysten koulutustilaisuudessa ja teatterissa. Itse kaupungista minulla ei ole mitään muistikuvaa. Tämähän on kaunis kaupunki! Puistoja, kukkia, vesistöä ja vanhoja, kauniita rakennuksia.

 

Etukäteen katsomamme Olutravintola Birger ei ollut vielä auki, eikä siellä taida olla terassiakaan. Kävelimme rantaan ja jäimme Rantakasinon terassille istumaan ja nauttimaan kesäisestä kelistä. Jatkoimme kävelyä rantaa myöten Hämeen linnaan.

 

 

Kävimme Emiliassa vaihtamassa vaatteita ja kippistelemässä aulabaarissa hotellin tarjoamat kuohuvat. Sää oli edelleen lämmin, sadevarusteet olivat täysin turhaan mukana. Matka illallispaikkaan ei ollut pitkä; menimme saman kävelykadun varrella olevaan Amarilloon.

Amarillo

Alkupalat olivat pienet, mutta tosi maukkaat. Harmi, että pääruuaksi tilaamani kalasalaatti oli hieman vetinen. Hannun burgeripihvi oli herkullinen, mutta taisi olla turhan raskas, kun hän joutui istumaan yöllä vessassa.

 

Hotelli Emilia

Hotelli Emilian sijainti on erinomainen ja yö kävelykadun varrella oli hiljainen. Ainoa ääni kuului ilmastoinnista, sitä kuuntelin pitkin yötä. Kävimme kellarikerroksessa runsaalla aamiaisella. Valinnanvaraa oli yllinkyllin, harmi, etten jaksa aamuisin syödä paljoa. Ilmeisesti paikassa toimii (tai toimi ennen koronaa) yökerho, sillä kokolattiamatto oli niin tahmainen, että sandaalit tarttuivat pohjistaan parkettiin.

 

Minulla oli oma lehmä (tai lehmät) ojassa, kun aloin katsella Hannulle synttärimatkaa. Kiinnostukseni suuntautui Högforsin ruukkiin Karkkilassa, mutta mukavan majoituksen löysin Hämeenlinnasta. Siellä taas on Maija Isolan näyttely Taidemuseossa. Kolme kärpästä samalla iskulla!

 

Hämeenlinnan Taidemuseo

Maija Isola

Pidin kovasti Maija Isolan värikylläisistä tauluista. Ei ole mikään ihme, että hänet kutsuttiin suunnittelemaan Marimekon kankaita. Meidänkin hotellihuoneessa oli Isolan suunnittelemasta Unikko-kankaasta ommellut verhot. Kävin katsomassa myös Taidemuseon Tangen-kokoelman "Uusi kauneus - The New Beauty". Abstraktiset taulut neliöineen ja kuvioineen eivät innostaneet ainakaan minua.

Högforsin ruukki, Karkkila

Jos oli menomatkalla vaihtelevat maisemat, niin Karkkilaan ajettaessa Hannu sai kurvailla mäkisiä ja mutkaisia teitä. Lopella taitaa olla vallalla naapurikateus (tai kilpailu), sillä kaikki talot ja puutarhat olivat huolella hoidettuja. Ajoimme Karkkilan läpi, keskustasta löytyvät kaikki tarvittavat palvelut. Pysähdyimme ensin Fagerkullaan ihailemaan vanhoja työläisasuntoja. Ihan kuin olisi Fagervikissa tai Billnäsissä ollut!

Fagerkulla

Jätimme Hondan Tehtaan hotellin parkkipaikalle, samoin kypärät ja goretex-takit. Katsastimme pihalla kauniin Bremerin talon ja laskeuduimme Karjaanjoen varteen seuraten Koskireittiä. Kävelimme tiilisillan kautta joen toiselle puolelle, tehdasalueelle.

Bremerin talo

Koskireitti

Joessa miehet siirtelivät kookkaita kiviä, olisiko joku patoamisprojekti meneillään. Valimossa on edelleen tehdastoimintaa ja sen huomasi tuoksusta alueella kävellessään. Tienviitoissa ja sillan kaiteissa on hauskasti hyödynnetty vanhoja ratakiskoja.

Vielä tuli yksi mutka matkaan, kun kurvasimme Lohjalle. Kävin katsomassa äitiä, joka nuokkui silmät ummessa pyörätuolissaan. Kerroin kuulumiset, mahtoiko hän edes tuntea minua, kun maski päällä istuin parin metrin etäisyydessä? "Meidän" nuorimmainen - Noel - täyttää seitsemän ja aloittaa koulunkäynnin. Olin pakannut laukkuun hänen lahjansa ja saimme sen vietyä, kun poikkesimme suklaakakkukahveilla. Samalla sain onnitella myös Onnia, joka hänkin viettää tällä viikolla synttäreitään.

Mukavalle matkalle kertyi kaikkine kurveineen kilometrejä noin 300. Hannu uhkasi vuorostaan ostaa minulle syksyllä synttärilahjaksi lennot Berliiniin/Krakovaan/ Malagaan, mutta minä pidän kiinni siitä sienikuivurista.

Taiteen kotitalo 2021 - Purkutaide

Kävimme viime kesänä Keravalla katsomassa Purkutaide-näyttelyn. Onneksi taloa ei vielä purettu, vaan pääsimme nauttimaan Pop Up -taiteesta tänäkin kesänä.

Pyry Lehdonvirta

Jonoa ei ollut lainkaan, mutta sen verran oli porukkaa liikkeellä arkenakin, että meidät ohjeistettiin ensin 4-kerrokseen, sieltä vitoseen ja sen jälkeen alempiin kerroksiin. Osa taiteilijoista ja teoksista oli tuttuja viime kesältä. Oli kyllä mielettömän hieno näyttely ja toivommekin, että taloa ei pureta ja saamme nauttia purkutaiteesta tulevinakin kesinä. 

Jarno Sinivaara

Helena Falkenberg

Pablo Fantastico

Stayup "Planet no fun"

Joonas Koponen

Heta Tepponen

Viv Magia

Salla Ikonen

Sheikki: High life

Tiina Koski

Jouni "Psyke" Väänänen

Kaupan päälle tuli mukava 25 km:n fillarilenkki kauniissa säässä.

Elokuun uudet suunnitelmat

 

Viron matkamme aikana Matti B. oli joutunut sairaalaan ja on hyvin huonossa kunnossa. Tuskin hän enää pääsee takaisin kotiin, hyvä jos kestää siirron Katriinan sairaalaan.

Elokuu alkoi sateisena ja helteet ovat ainakin hetkeksi hävinneet. Soili oli hoitanut hyvin terassikukkani, pihalla niitä ei enää ollutkaan, kuiva kesä on tehnyt tehtävänsä. Pääasia, että vaarin vanha kaktus voi puskan juurella hyvin. Sain sivulaukkuun tungettua Sadama Marketista Aperolin itselleni ja yhden Saaremaa vodkan. Keräsimme vähät mustaviinimarjat, ne riittivät juuri sopivasti liköörin tekoon. Kellarin jääkaappi on talven aikana tyhjentynyt, sulatin ja pesin sen, vaikka uusia hilloja tai hyytelöitä ei olekaan tiedossa. Toivottavasti saamme naapureilta omenia viinin tekoon.

Parin viikon päivittäisten oluiden ja hyvien ruokien jälkeen on taas ryhdistäydyttävä ja aloitimme omat päivittäiset lenkkimme. Viikonloppuna grillasimme kanaa ja kasviksia, mutta sateiden alettua söimme kalaa ja salaatteja. Kesäkeitto on korkealla toivelistalla.

Päivitimme allakat ja totesimme, että paljon kesän suunnitelmista on vielä toteuttamatta, vaikka paljon ollaan ehdittykin tehdä. Tikkurilan Patio on edelleen kokematta, maanantaina siellä olisi ollut ulkoleffa, mutta sää viileni ja elokuvankin olemme jo nähneet. Päässäni ratas pyörii vinhasti, kun uusia matkaideoita pulpahtelee niin kotimaahan kuin Viroonkin. Pääsin rakkaan harrastukseni pariin; suunnittelemaan seuraavan matkan reittiä. Oman matkani! 

Hannu kuvitteli, että kesä ja kärpäset ovat jo ohi tältä vuodelta ja poisti ötökkäverhon ulko-ovesta. Ei mennyt kuin hetki, kun pörriäiset löysivät sisälle. Kaivoin kaapin kätköstä vanhan pitsiverhon, jonka ripustimme oviaukkoon. Verantakin valaistui kummasti.

Ravintola Tammisto

Torstaina oli minun siivousvuoroni, kokki sai vapaapäivän ja kävimme Ravintola Tammistossa lounaalla. Jee, lettupäivä! Samalla teimme tarpeelliset ostokset; minulle uudet vaelluskengät ja sadeviitta, Noelin synttärilahja ja ilmatiiviitä säilytyspusseja moottoripyöräilyyn.

Kerava

Perjantaina oli hyvä pyöräily- ja grillauskeli ja polkaisimme Keravan Taiteen kotitaloon katsomaan purkutaidetta. Hieno näyttely, taas kerran! Ihanaa, kun illat pimenevät ja viilenevät. Alkaa olla kynttilöiden, ledivalojen ja villasukkien aika! Napsautimme kylppärin lattialämmityksen päälle, mutta täkit saivat vielä jäädä vinttiin.

Kesän kirjoja:

Alex Schulman "Polta nämä kirjeet". Kirjailija yrittää selvittää omaa äkkipikaisuuttaan sukunsa tarinan - lähinnä isovanhempiensa - kautta. Arkistoista löytyykin paljon materiaalia kirjailija-isoisästä, mutta salaisuudet alkavat aueta mummin ja tämän rakastetun kirjeenvaihdon kautta.

Ilppo Vuorinen "Seili - elon kirjoa". Pätevä ja mielenkiintoinen kirja Seilin saaresta. Harmi, etten saanut kirjaa luettavaksi ennen matkaa Seiliin.

Aki Cederberg "Pyhä Eurooppa".